En voi sietää mieheni lasta

Jo naapurin joka toinen viikonloppulapsen katsominen liian läheltä vierestä surettaa ja harmittaa. En ikinä rupeaisi äidin rooliin siinä. Sitten uusi nainen haukkuu entistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua erota, ja lapsi on teillä vain 2 viikonloppua kuukaudessa, niin etkö voi lähteä jonnekin muualle noina viikonloppuina?

Sitten itse olen huomannut, että kun joku ihminen ärsyttää minua niin kyse on lähes aina jostain omasta epävarmuudestani tai ongelmastani, josta tämä henkilö muistuttaa. Toki jotkut ovat objektiivisesti ärsyttäviä, mutta harvemmin varmaan puolustuskyvyttömät lapset.

Se on 100% minun asuntoni eli miehen pitäisi lähteä kakkosasuntoon vkonlopuksi, mutta hänellä ei ole varaa. Yritän kyllä olla pois tieltä harrastuksissa mahd paljon.

Ap

Antaako tämä taloudellinen ylilyöntiasema sinulle lisää pontta inhota miehesi lasta? Onko mies sinun kanssasi vain rahan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27

 

Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni,  kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.

"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."

Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?

Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?

Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?

Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.

Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.

Toisen ketjuihin :D Ei täällä kukaan voi mitenkään korvamerkitä ketjua itselleen.

Sitten ei sovi ihmetellä, jos sekoitetaan johonkin toiseen.

Kuka tässä nyt rupesi haukkumaan ketäkin vain siksi, että olettaa ketjujen olevan jonkun omia. Eikä ymmärrä, että sivujuonipäivitykset on osa palstakulttuuria.

Niin, en olekaan palstaillut vasta kuin 15v ja tietoinen siitä, että toisen ketjuun ei vastailla kuten omaansa ilman että signeraa sen jotenkin. Mutta hienoa, että opit tänäänkin jotain uutta.

15- vuotta ja lähdit helppoo provoon mukaan :D Luovutan, voitit.

Ja provon tästä tekee se, että se ei voi olla totta? Silloin on syytä luovuttaakin.

Ehkä tässä nyt kuitenkin provosoitiin sinut pätemään ja osoittamaan tyhmyytesi :D

Outs, johonkin taisin siis osua :D.

Miten ajattelit juhlistaa voittoasi? 

Aplodeja nyt aikakin voittajalle av-mammat!

"Uusperheissä paine luoda kuva täydellisestä perheestä on normaalia suurempi."

Mistäs tämä muuten johtuu ja onko tehty ihan tutkimuksia aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että et voi sietää lasta. Syynä maiskuttaminen syödessä sekä ulkona oleminen liian vähissä vaatteissa. Jos muut syyt ovat samankaltaisia, voisit ehkä miettiä mikä sinussa on vikana. Toki voi olla joskus vaikeaa rakastaa muiden lapsia varsinkin silloin kun he eivät ole perinteisellä tavalla suloisia, mutta kuvailet ettet voi sietää lasta.

Jos tämä ap:n kuvaama lapsi on jo koulussa, eikö kehitysvamma olisi jo todettu koulun puolesta? Onko  lapsella kuitenkin enemmän kasvatukseen liittyviä ongelmia?

Valitettavasti biologinen vanhempi kuin vaikeuttaa diagnoosin antamista ja hoidan saamista. Lapsi voi olla selkeästi kehitysvammainen, mutta vanhempi kieltää asian. Uusperheissä paine luoda kuva täydellisestä perheestä on normaalia suurempi. Lisäksi osa ongelmista voi todellakin juonta vanhempien kyvyttömyydestä toimia lapselle luotettavana aikuisena. Voidaan pyrkiä liiaksi kohti kaveruutta. Syitä on monia, mustasukkaisuus, tarve miellyttää, pyydellä anteeksi.. tiedän itse näitä tapauksia, tiedän miten lapset kärsivät, tiedän miten lapset rikkovat paikkoja hajottavat pyöriä tekevät muuta ilkivaltaa, käyttävät huumeita. Ja vanhempi edelleen ei suostu näkemään lapsen pahoinvointia.

Ei, vaikka lapsesta olisi tehty useita lastensuojeluilmoituksia

Tiedän yhden tytön, joka on jo koulussa, mutta aina isäviikonloppuina (näkevät 2 krt/kk vain) itkee n 20 kertaa päivässä joka päivä ihan tyhjästä. Uskomaton itkupilli. Se on tietysti vain hänen tapansa saada isukilta huomiota, ja isukkihan siinä pyörii prinsessan ympärillä koko alan lepytellen. Toinenkin vanhempi sisarus on, mutta hän jää ilman huomiota, kun isän pikku prinsessalla nyt vaan on itku. Ymmärrän lapsen ikävöivän isää ja tuo on reagointia siihen, mutta vastaavasti isällä on niin huono omatunto poissaolostaan, että kun mainitsin kuviosta, niin suuttui. Kun pitäähän pikkuprinsessaa helliä ja lohduttaa, kun se itkee. Pikkuprinsessa on alkanut viedä sisarulselta leluja ja kun sisarus siitä suuttuu, niin tuleehan siitä taas itku ja toiselle lapselle ollaan vihaisia, kun sai prinsessan taas itkemään.

Itse koen suurta häpeä liikkuessani lapsipuolen kanssa. Lapsen vaatteet ovat rikkinäisiä, uusia kannata ostaa kun lapsi vie kotiinsa ja niitä ei tule takaisin. Lapsella minkäännäköisiä käytöstapoja, ei osaa kävellä kaupungilla vaan juoksee ympäriinsä. On kouluikäinen, ei meinannut päästä eka luokasta läpi, käytös mielestäni kehittynyt huomattavan hitaasti neljännen ikävuoden jälkeen. Ei osaa pestä hampaita, ei pestä hiuksia, ei pyyhkiä, ei aja pyörällä ei uida..

En kuitenkaan osaa vihata lasta, hän on minulle todella tärkeä. Turhauttaa että en kykene tekemään enempää lapsen hyväksi vanhempien vastustuksen vuoksi. Toki auton läksyssä parhaani mukaan, mutta ei mopolla mahdottomuuksia: lapsi asuu pääasiallisesti äitinsä luona, ja kun siellä ei panosteta, ei auteta, ei mitään emmekä me ei oikeastaan minä voi edes saada enempää vastuuta niin ei voi kuin surullisena katsoa vierestä ja tehdä näillä eväillä parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27

 

Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni,  kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.

"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."

Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?

Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?

Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?

Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.

Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.

Toisen ketjuihin :D Ei täällä kukaan voi mitenkään korvamerkitä ketjua itselleen.

Sitten ei sovi ihmetellä, jos sekoitetaan johonkin toiseen.

Kuka tässä nyt rupesi haukkumaan ketäkin vain siksi, että olettaa ketjujen olevan jonkun omia. Eikä ymmärrä, että sivujuonipäivitykset on osa palstakulttuuria.

Niin, en olekaan palstaillut vasta kuin 15v ja tietoinen siitä, että toisen ketjuun ei vastailla kuten omaansa ilman että signeraa sen jotenkin. Mutta hienoa, että opit tänäänkin jotain uutta.

15- vuotta ja lähdit helppoo provoon mukaan :D Luovutan, voitit.

Ja provon tästä tekee se, että se ei voi olla totta? Silloin on syytä luovuttaakin.

Ehkä tässä nyt kuitenkin provosoitiin sinut pätemään ja osoittamaan tyhmyytesi :D

Outs, johonkin taisin siis osua :D.

Miten ajattelit juhlistaa voittoasi? 

Aplodeja nyt aikakin voittajalle av-mammat!

Ihan samaan tapaan, kun yleensäkin. Antamalla kaltaisellesi hymyn =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan yleisin syy on mustasukkaisuus miestä tai exää kohtaan, tai sitten alottajalla vaan on vikaa korvien välissä, hän on aina se huono ja lässynlää.

Ap! En itsekkään ole niin väliksi miehen lapsista ja toisinaan tuntuu siltä että olisin valmis sanomaan adios.

Mutta tässä edelleen ollaan kahden vuoden jälkeen. Ajattelen itse ehkä tilannetta jotenkin vääristyneesti mutta miksi kostaisin itselleni ja miehelleni lähtemällä sen että hänen lapsensa ovat ärsyttäviä?

Sen sijaan pilaat lasten elämän sillä, että he eivät voi rauhassa olla isänsä kanssa ilman sellaisen ihmisen läsnäoloa, joka ei voi sietää heitä? Ajattelepa esim. kuinka kivaa sinulla olisi, jos tapaisit miestäsi ainoastaan silloin, kun miehen kaveri on paikalla ja tämä kaveri pitäisi sinua vastenmielisenä. Lapset vaistoaa kyllä negatiivisen suhtautumisen ja kärsivät siitä. Todella itsekästä toimintaa, jos lapset ei nappaa niin vaihda lapsettomaan mieheen!

Siksi keskitynkin itseäni kehittäviin asioihin näinä viikonloppuina, enkä osallistu lapsen elämään. Isä hoitakoon kakaransa ihan itse. 

Et osallistu lapsen elämään? Kylläpä vaan osallistut ihan vaan olemalla. Vai tarkoitatko, että lähdet jonnekin muualle majailemaan niinä viikonloppuina? Jos et, niin tosi kiva sille lapselle, jos paikalla on aikuinen jolle lapsi on kuin ilmaa. Mietipä nyt oikeasti omalle kohdallesi vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen näkökulmasta tilannehan on siis seuraava: vanhempien riitaisan liiton ja eron takia tapahtunut niin syvä traumatisoituminen, että se on aiheuttanut kehityksellistä viivästymää ja pakkoliikkeitä. Nyt kuvioissa äitipuoli, joka vihaa lasta ko "kehitysvammaisuuden" takia.

*Poistuu oksentamaan*

Näin uskon, että on käynyt. Lapsi oli kyllä syntyessään ollut erilainen, ei mm ole koskaan itkenyt. Mutta varmasti on trauatisoitunut ehkä sitten jo vauvasta lähtien, voihan sellainenkin johtua kasvuympäristöstä eikä olla välttämättä biologista tms perää.

Tiedän, että tässä vaiheessa moni poistuu oksentamaan ja ymmärrän. Jos joku kirjoittaisi niin omasta lapsesta, jota varmaan palvoisin minkälaisena tahansa, niin reagoisin samoin tuomitsevasti.

Ap

Ap, näet mahdollisen tulevan oman lapsesi ruusunpunaisten lasien läpi, sillä tässä asenteessasi miehen lasta kohtaan on iso riski, että et rakastaisi omaa lastasikaan, jos hänessä ilmenisi piirteitä, jotka ovat sinulle vaikeita, mietipä esim. v:tuilevaa ja sinulle naama punaisena raivoavaa teini-ikäistä. Rakkautta voi opetella ja sitä joutuu opettelemaan myös oman lapsen kanssa, ei se ole aina automaattista pelkästään biologisista syistä.  Ymmärtäisin, jos sanoisit, että "sinun on vaikea rakastaa" miehesi lasta, mutta kun käytät ilmaisua "en voi sietää", niin olisi asenneopettelun paikka.

Onko ap tekemässä miehen kanssa lasta vai oletatko vaan kaikkien parisuhteiden johtavan perheen perustamiseen?

En tiedä, viittasin tässä vaan ap:n kirjoituksessa siihen, että omaa lastaan palvoisi minkälaisena tahansa.

Eroa. Sen lapsen takia, vaikka häntä inhoatkin. Lapsi ei saa itse päättää lähimmäisiään eikä elinpiiriään, joten aikuisen on ajateltava hänen parastaan. Lapsi todellakin huomaa nuo tunteesi, ja halveksunnan kohteena oleminen hänen omassa kodissaan on tolkuttoman traumatisoivaa loppuelämän ajaksi. Älä ole itsekäs. Tsemppiä!

Todella inhottavaa että koet noin!lapsi varmasti vaistoaa ettet pidä hänestä!ei sinusta ole uusioperheen äidiksi

Nämä ongelmat on todella usein vuorovaikutusongelmia. Tässäkin on kyseessä pelkästään miehen ja ap:n välinen vuorovaikutus eikä lapsella ole asian kanssa mitään tekemistä. Ap:n mies ei kuuntele ap:n huolta ja ota sitä vakavasti, ap taas ei ymmärrä, että miehelle lapsi on kaikista tärkein (tai ainakin toivottovasti näin olisi). Jos asioista ei keskustele avoimesti, pääsee syntymään tällaisia tilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että et voi sietää lasta. Syynä maiskuttaminen syödessä sekä ulkona oleminen liian vähissä vaatteissa. Jos muut syyt ovat samankaltaisia, voisit ehkä miettiä mikä sinussa on vikana. Toki voi olla joskus vaikeaa rakastaa muiden lapsia varsinkin silloin kun he eivät ole perinteisellä tavalla suloisia, mutta kuvailet ettet voi sietää lasta.

Jos tämä ap:n kuvaama lapsi on jo koulussa, eikö kehitysvamma olisi jo todettu koulun puolesta? Onko  lapsella kuitenkin enemmän kasvatukseen liittyviä ongelmia?

Valitettavasti biologinen vanhempi kuin vaikeuttaa diagnoosin antamista ja hoidan saamista. Lapsi voi olla selkeästi kehitysvammainen, mutta vanhempi kieltää asian. Uusperheissä paine luoda kuva täydellisestä perheestä on normaalia suurempi. Lisäksi osa ongelmista voi todellakin juonta vanhempien kyvyttömyydestä toimia lapselle luotettavana aikuisena. Voidaan pyrkiä liiaksi kohti kaveruutta. Syitä on monia, mustasukkaisuus, tarve miellyttää, pyydellä anteeksi.. tiedän itse näitä tapauksia, tiedän miten lapset kärsivät, tiedän miten lapset rikkovat paikkoja hajottavat pyöriä tekevät muuta ilkivaltaa, käyttävät huumeita. Ja vanhempi edelleen ei suostu näkemään lapsen pahoinvointia.

Ei, vaikka lapsesta olisi tehty useita lastensuojeluilmoituksia

Tiedän yhden tytön, joka on jo koulussa, mutta aina isäviikonloppuina (näkevät 2 krt/kk vain) itkee n 20 kertaa päivässä joka päivä ihan tyhjästä. Uskomaton itkupilli. Se on tietysti vain hänen tapansa saada isukilta huomiota, ja isukkihan siinä pyörii prinsessan ympärillä koko alan lepytellen. Toinenkin vanhempi sisarus on, mutta hän jää ilman huomiota, kun isän pikku prinsessalla nyt vaan on itku. Ymmärrän lapsen ikävöivän isää ja tuo on reagointia siihen, mutta vastaavasti isällä on niin huono omatunto poissaolostaan, että kun mainitsin kuviosta, niin suuttui. Kun pitäähän pikkuprinsessaa helliä ja lohduttaa, kun se itkee. Pikkuprinsessa on alkanut viedä sisarulselta leluja ja kun sisarus siitä suuttuu, niin tuleehan siitä taas itku ja toiselle lapselle ollaan vihaisia, kun sai prinsessan taas itkemään.

Todella yleistä. Noinhan se menee. Äitinsä luona lapset taas on tasaisen laiminlyötyjä. Onko ihme että erolapset oireilevat?

Minäkin tiedän yhden uusioperheen, jossa nainen ei erityisemmin välitä miehen lapsista tai lapsista ylipäänsä. Hän kuitenkin pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja on nyt alkanut viettämään siellä enenevässä määrin aikaa. Aika ymmärrettävää, koska en itsekään välittäisi tuollaiseen hullunmyllyyn tulla jos vaihtoehtona on oma rauha ja sivistynyt seura. Miehellä on siis kolme lasta, joista vanhin on jokseenkin omapäinen ja ikävä tapaus. Ei johdu pelkästään iästä, vaan on ollut tuollainen jo pienestä asti ja hänen on vaikea hallita hermojaan.

Ei tainut nainen tietää mihin tuli lähdettyä, mutta toivotaan kaverini kannalta, että jaksaa tuon ajan kun lapset ovat pieniä. Jotenkin kyllä epäilen suhteen kestävyyttä pitkällä aikatähtäimellä, vaikka heillä kyllä muuten tuntuu menevän oikein hyvin.

Käyttäjä2995 kirjoitti:

Todella inhottavaa että koet noin!lapsi varmasti vaistoaa ettet pidä hänestä!ei sinusta ole uusioperheen äidiksi

Hän tuskin haluaa uusioperheen äidiksi, vaan naisystäväksi miehelle, jolla on lapsia.

En tosin ymmärrä, että miksi mies tällaisessa tilanteessa pakottaa naisen asumaan hänen kanssaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

"Uusperheissä paine luoda kuva täydellisestä perheestä on normaalia suurempi."

Mistäs tämä muuten johtuu ja onko tehty ihan tutkimuksia aiheesta?

Yksi epäonnistuminen taustalla, alotan näyttää että minäkin olen hyvä. Ehkä otan myös näyttää edellisille puolisolle että tätä meidän elämä olisi voinut olla.

En tiedä onko tutkittu, mielenkiintoinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen näkökulmasta tilannehan on siis seuraava: vanhempien riitaisan liiton ja eron takia tapahtunut niin syvä traumatisoituminen, että se on aiheuttanut kehityksellistä viivästymää ja pakkoliikkeitä. Nyt kuvioissa äitipuoli, joka vihaa lasta ko "kehitysvammaisuuden" takia.

*Poistuu oksentamaan*

Näinhän ap itse tilanteen kuvaili, arvon alapeukuttajat. Hirviönaiset täällä ymmärtää ap:ta koko sydämestään, koska onhan se ihan luonnollista äitipuolille inhota ei-biologista lasta. Varsinkin jos lapsi maiskuttaa. Tai on muuten kehitysviiveinen. Nih.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että ongelmat kumpuavat biologisista vanhemmista ja heidän kyvyttömyydestä. Kokevat lapsen ongelmista puhumisen lapsen arvosteluksi. Näissä tapauksissa valitettavasti ongelmat alkavat valjeta vasta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa niistä aikuisena puhua. Toki on myös näitä ihmisiä jotka syyttelevät puolivanhempia on kaikista vääryyksistä mitä ovat kokeneet eivätkä kykene näkemään asian todellista laitaa.

Vanhemmat tekevät tätä paljon tietämättäänkin. Yritetään hyvitellä sitä eroa ja annetaan lasten tehdä mitä tahansa. Kyllä minä huomaan, että mieheni puolustaa lastaan, kun yritän puhua lapsen käytöksestä, joka valitettavasti se heijastuu myös lapsen kaverisuhteisiin lapsen ollessa todella itsekäs.

Ei oikein itsekään tahdo kestää lastaan ja pakenee paikalta tiukan paikan tullen ja vastuu jää minulle. Olen oppinut vihaamaan näitä viikonloppuja, kun miehen persoonallisuus muuttuu niin paljon. Kaikki vanha kuulemma nousee pintaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Uusperheissä paine luoda kuva täydellisestä perheestä on normaalia suurempi."

Mistäs tämä muuten johtuu ja onko tehty ihan tutkimuksia aiheesta?

Vähän niinkuin urheilusuoritus. Kun on kerran mokannut, pitää yrittää kahta kauheammin ja rimakammo kasvaa.

Aika monta uusperhekuvioita on tullut seurattua. Kestiköhän paras edes kymmentä vuotta? Syy, mies petti ja haki taas uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.

Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.

Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.

M40

Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.

Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.

Ap

Katsoppa itse sinne peiliin, haukut täällä miehesi viatonta lasta, joka joko on vammainen tai sitten hänellä on jotain ongelmia motoriikan kanssa.. ja kun itse saat siipeen, niin jo alat vinkua kun koiran vinkulelu. Oletko ihan oikeasti noin TYHMÄ?

Minun ei tarvitse katsella peiliin, minulle oma tyttäreni tulee olemaan aina ykkösasia elämässäni, ja sinun kaltaiset naikkoset heittäisin ensimmäisessä mutkassa mäelle. Tällä hetkellä tyttäreni viettää enemmän aikaa minun luonani, kuin äitinsä, koska tyttären äiti tekee reissutyötä. Enkä toisekseen ole mikään kylillä mouruava kolli. Minun ja ex vaimoni erosta on kulunut puolisen vuotta, joten eiköhän joku päivä sieltä joku hyvä nainen löydy, mutten kyllä ainakaan tyydy ap,n kaltaiseen roskaan.

Sinähän olet siis eronnut vaikka perheessä oli lapsia! Olet rikkonut lapsiperheen, hylännyt lapsesi ja muuttanut pois kotoa. Salli mun nauraa, varsinainen malliesimerkki mieheksi tosiaan...

Perheessä oli YKSI lapsi, ja se oli kyllä vaimo joka haluisi erota, kun oltiin teineistä asti yhdessä, ja tiedoksi vaan, meidän ero oli kyllä todella siisti. Ja minulla on tuo tytär suurimman osan ajasta, Joten missä kohtaa olen lapseni hyvännyt? Ottaako noin koville, ja meneekö todella noin tunteisiin? Sinä taas olet malliesimerkki siitä kuonasta, mihin ei kannata kenenkään sotkeutua.

Hyvä perheenisä

:) :) :) :)

Ap:hen nähden kyllä, ja ihmisenäkin huomattavasti parempi kuin ap. Minulla ei ole ollut koskaan syytä pilkata lapsia, puhumattakaan vammaisia lapsia.