Miksi ihmiset ei tajua erota pystyynkuolleista liitoistaan?
Täälläkin saa lukea harva se päivä valituksia. Pettäminen esimerkiksi- mikä ihme voi saada ihmisen olemaan liitossa, jossa on joko tarve pettää tai tulee petetyksi? Lähipiirissäni kukaan eronneista ei ole todellakaan katunut eroaan, vaan jopa jätetyt ovat hetken päästä tajunneet miten hyvä asia ero loppujen lopuksi olikaan. Kun saa etäisyyttä, näkee asiat selkeästi.
Kommentit (13)
Oletko ap yksin vai miksi muiden liitot vaivaat sinua?
Juu, monesti olisi oikeasti fiksumpaa lähteä kävelemään. Tosin tuntuu tätä palstaa lukiessa, että ratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin olisi aina ero. Vaikkei se mene ihan niinkään....
Eroaminen ei ole niin yksinkertaista jos on yhteiset lainat ja lapset. Sitä punnitsee aika tarkkaan asioiden hyvät ja huonot puolet. Ainakin, jos miettii asioita kaikkien osapuolten kannalta.
Voi olla mutta se muutos pelottaa monia.
Yksinjäämisen tunne on kamala ja sitä moni pelkää tai että saisi vieläkin huonomman
Esimerkiksi siksi, että kun on lapsia, ei ero ratkaise ongelmia vaan sitten saat riidellä eksän kanssa lasten asioista. Uusien kumppanien myötä elämään tulee ehkä uutta rakkautta, mutta myös lisää perheenjäseniä, joiden kanssa asioita pitää sovitella. Ilkeitä äitipuolia ja nyksän eksiä. Kamala sotku.
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen ei ole niin yksinkertaista jos on yhteiset lainat ja lapset. Sitä punnitsee aika tarkkaan asioiden hyvät ja huonot puolet. Ainakin, jos miettii asioita kaikkien osapuolten kannalta.
Kyllä se on ihan just niin yksinkertaista. Asunto myyntiin ja lusikat jakoon. Nuo on aina vaan noita selityksiä, kun ei oikeasti vaan uskalleta lähteä, vaikka rakkaus puolisoa kohtaan kuollut jo aikoja sitten.
Mitä kamalaa on yksin jäämisessä? Se on vain erilaista, mutta minä olen aina kokenut erot tosi vapauttavina. Ihan kuin olisi rautaharkko nostettu rinnan päältä. Aina. Mikähän siinä on, että kuitenkin niihin miehiin aina hairahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi siksi, että kun on lapsia, ei ero ratkaise ongelmia vaan sitten saat riidellä eksän kanssa lasten asioista. Uusien kumppanien myötä elämään tulee ehkä uutta rakkautta, mutta myös lisää perheenjäseniä, joiden kanssa asioita pitää sovitella. Ilkeitä äitipuolia ja nyksän eksiä. Kamala sotku.
Fiksut ihmiset eroaa siten, että exän kanssa ei tarvitse riidellä.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka kalliiksi eroaminen ja uusi elämä voi tulla?
Sitten on myös se tosiasia että uuden ihmisen kanssa alku on ihanaa mutta kyllä se pitkässä juoksussa arjeksi muuttuu.Sitä oppii että en mene suhteeseen sen takia että se mies tekisi mut joka päivä onnelliseksi vaan onnesta vastuussa olen itse.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on myös se tosiasia että uuden ihmisen kanssa alku on ihanaa mutta kyllä se pitkässä juoksussa arjeksi muuttuu.Sitä oppii että en mene suhteeseen sen takia että se mies tekisi mut joka päivä onnelliseksi vaan onnesta vastuussa olen itse.
Sitä oppii myös, että ei tarvitse minkäänlaista suhdetta ollakseen onnellinen ;)
Ihmettelen aina ihan samaa. Onko yksinolemisen pelko niin hirveä? Vai se ettei enää koskaan muka löydä ketään? Maailma on täynnä ihmisiä, miehiä ja naisia. Kyllä se yleensä vaihtamalla paranee, koska vaihtamisen jälkeen tietää aina mitä ei ainakaan halua. :)