Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jolla diagnosoitu masennus. Millaisia olivat oireesi?
Kommentit (59)
Väsymys, viha&ärsytys ihmisiin, ei motivaatiota, keskittyminen hankalaa. Minulla ei ollut minkäänlaista itseinhoa tai uniongelmia, nukuin pikemminkin liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseinho. Katumus.syyllisyys.unisuus.itkuisuus.pelko liikkua kotoota pois.kuoleman pelko. Läheisten kuoleman pelko. Hengen ahdistus. Itsemurha ajatukset.
Minua masensi. Kerroin sen psykiatrilleni ja sain Klotriptyliä.
En viitsi nousta sängystä tai sohvalta ylös. Ei ole mitään motivaatiota mihinkään. Elämä on ihan turhaa, pelkkää mielipahaa ja kärsimystä. Olisi parasta kun saisi tehtyä tästä lopun.
Olin pitkään itkuinen. Eräänä päivänä en enää pystynyt lopettamaan itkemistä. En pystynyt lähtemään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuus, rytmihäiriöt, heikotus, väsymys, huoli, surullisuus, haluttomuus, itkeskely, luulosairaus...
Lääkärin luona vain itkin, niin eipä sille paljoa jäänyt sitten arvailujen varaan.
Oletteko saaneet masennukseen sähköshokkihoitoa? Miltä se on tuntunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyvyttömyys nousta aamulla sängystä, itsekunnioituksen katoaminen, jatkuvat itsemurha-ajatukset, välinpitämätön suhde elämään ja rahankäyttöön, runsas alkoholinkäyttö.
Lääkkeet ja terapia hoitona, jeesinyt ihan hyvin. Saanut toimintakyvyn takaisin, itsemurha-ajatukset kadonneet ja itsetunto parempi.
Väsymys, aloitekyvyttömyys, apaattisuus, synkkä mieli, unettomuus, hermostuneisuus ja jännittyneisyys, halu olla yksin ja erakoitua, jokainen päivä tuntuu samanlaiselta harmaalta taipaleelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuus, väsymys, ahdistus, itseinho, jatkuva ärtymys, keskittymiskyvyn puute, muistiongelmat, vaikeus tehdä päätöksiä..
Toisen silmän kipu ja näköhäiriöt, silmän tilapäinen sokeutuminen, hämäränäön heikkeneminen (ns. lumisadetta hämärässä), toisen alaraajan heikkous ja laaja tunnonalenema, tasapainovaikeudet, lievä pahoinvointi, huimaus, vilkastuneet jänneheijasteet, motivaation puute, muistikatkokset, keskittymisvaikeudet, huolestuneisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt liittää aloitukseen, että miten parannuit (jos paranit tai olet paranemassa) masennuksesta ja mitä hoitoja käytettiin apuna. Lääkitystä, terapiaa tms...Mistä oli apua? Mikä lääkitys on tehonnut?
Minulla ei varsinaisesti ole diagnosoitu masennusta, mutta olen ollut erittäin pahasti ahdistunut jo yli vuoden. Lisäksi olen oireillut juuri kuivailemillanne tavoilla (väsymystä, itseinhoa, itsekritiikkiä, ärsytystä, ärsytystä läheisiä ja muita ihmisiä kohtaan, eristäytymistä, päätöksen teko mahdotonta pienimmissäkin asioissa, aloitekyvyttömyyttä, keskittymisvaikeuksia, mikään ei tunnu miltään, passiivisuutta jne).
Minulle kirjoitettiin resepti mielialalääkkeeseen, mutten ole aloittanut lääkitystä. Olen kuvitellut, että oireeni ovat jotain muuta kuin masennusta, mutta olen alkanut epäillä olevani masentunut sittenkin... Tilanne on käynyt aika sietämättömäksi syksyn aikana. Kenties lääkkeille voisi antaa mahdollisuuden, mikäli niistä yleensä on apua.
Ap
Tärkeintä on olleet keskustelut ammattiauttajan kanssa. Riittävästi sairaslomaa tarvittaessa. Lopulta myös lääkitys, oikean löytäminen ja lääkityksen hyväksyminen ja jatkaminen. Todella vaikeaa oli hyväksyä että tarvin lääkkeet. Sen jälkeen kaikki on ollu aika hyvin. On oppinu tunnistaan omia oloja, lepäämään tarvittaessa. Mulla on myös lääkärin lupa säätää lääkitystä tarvittaessa. Se on semmosta itsensä tarkkailua. Lisäksi vältän sellaisia ihmisiä jotka tekee mulle pahan olon. Yli 10 vuotta masennuksen kans eloa takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsymys, suutun helposti typerille asioille, itken typeristä asioista (esim jos lautanen ei mee oikein hyllyyn), pelkään ihmisiä ja kotoa poistumista, tuntuu et kaikki vaa vihaa mua ja ois parempi ku mua ei ois
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on olleet keskustelut ammattiauttajan kanssa. Riittävästi sairaslomaa tarvittaessa. Lopulta myös lääkitys, oikean löytäminen ja lääkityksen hyväksyminen ja jatkaminen. Todella vaikeaa oli hyväksyä että tarvin lääkkeet. Sen jälkeen kaikki on ollu aika hyvin. On oppinu tunnistaan omia oloja, lepäämään tarvittaessa. Mulla on myös lääkärin lupa säätää lääkitystä tarvittaessa. Se on semmosta itsensä tarkkailua. Lisäksi vältän sellaisia ihmisiä jotka tekee mulle pahan olon. Yli 10 vuotta masennuksen kans eloa takana.
Oletko ollut koko 10 vuotta lääkityksellä?
Minulla myös valtavia vaikeuksia hyväksyä lääkitystä. Siksi varmaankin olen vältellyt sen aloittamista jo pitkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Toisen silmän kipu ja näköhäiriöt, silmän tilapäinen sokeutuminen, hämäränäön heikkeneminen (ns. lumisadetta hämärässä), toisen alaraajan heikkous ja laaja tunnonalenema, tasapainovaikeudet, lievä pahoinvointi, huimaus, vilkastuneet jänneheijasteet, motivaation puute, muistikatkokset, keskittymisvaikeudet, huolestuneisuus.
Älä hyvä ihminen tyydy masennusdiagnoosiin
Ihan alussa oli muistiongelmat. Sekä lähimuistissa, että työmuistissa. En kyennyt sisäistämään juuri mitään ja ihmettelinkin tätä kovasti. Ongelma tuli erityisesti esille, sillä opiskelin vielä.
SItten jossain vaiheessa alkoi kasvava välinpitämättömyys. Asioita jäi enemmän ja enemmän tekemättä, se vähä mitä tein tein hutiloiden. Tässä kohdin aloin olla aika pahasti sumussa ja muistikuvat tästä ajasta ovat häilyviä. Olin siis kuitenkin ulos päin ihan "normaali".
Sitten masennus syventyi asteelle jolloin muutkin huomasivat sen: noiden oireiden päälle tuli ihan kirjaimellisesti luita kolottava väsymys. Olin kuolemanväsynyt 12-20h vuotokaudesta ja nukuin aina kun pystyin. Ihan oikeasti sellaista väsymystä joka tuntuu syvällä luissa ja jotenkin kihelmöi ja tuntuu raskaalta lihaksissa, ihan niin kuin normaali ihminen olisi valvonut yli vuorokauden. Jossain vaiheessa luulin tulevani sairaaksi, mutta oireet pahenivat ja vain jatkuivat kuukaudesta toiseen.
Se vähä mitä olin tolpillani ja tein jotain, tein lähinnä jotain yksinkertaista ja välitöntä "iloa" tuottavaa tai jotain sellaista passiivista kulutusta jolla sain mielen toisaalle: surffasin nettiä, katsoin elokuvia, söin mitä käteen sattui. Kuvioihin tuli myös ärtyisyys ja aggressio. Reagoin useimmiten negatiivisesti siihen kun joku tuli minulle sanomaan että minun pitäisi tehdä jotain tai kyselemään miksi mä olen niin väsynyt. Mutta minua ihan oikeasti v*tutti se, sillä oikeasti koin että haluan olla yksin ja että minun arvokasta yksityisyyttä häirittiin. Silloin kun olin hereillä ja pläräsin nettiä tai tuijotin telkkaria se oli ainut asia maailmassa, joka ei sattunut aivan helvetisti. Äh, vaikea kuvailla. Tuolaiset mielialavaihtelut apaattisesta vihaiseen olivat kuitenkin yleisiä.
Mikään noista asioista ei tapahtunut yhdessä yössä. Masennukseni kesti neljä vuotta, kosta ainakin kaksi vain laskeuduin alas aallon pohjalle. Eli aika pitkä aika hiljalleen kehittää noita oireita siihen pisteeseen etten enää juurikaan noussut ylös sängystä/sohvalta. Sairaudesta toipuminen edes lähelle normaalia vei vielä pidemmän aikaa.
Välinpitämättömyys, harrastusten lopettaminen, itseinho, millään ei mitään merkitystä, ulkonäöstä ja vaatetuksesta huolehtiminen ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Väsymys, itseinho, lamaannus, ahdistus, välinpitämättömyys, mikään ei kiinnostanut, eristäytyminen, päihteiden käyttö, ei ollut motivaatiota mihinkään, ei jaksanut aloittaa tekemään asioita, oli vaikea tehdä yksinkertaisiakaan päätöksiä, ei pystynyt keskittymään mihinkään, unihäiriöt, itsetuhoiset ajatukset, ei pystynyt itkemään vaikka olisin halunnut...
Tuo kuulostaa ihan minullekin tutulta laiskuudelta ja saamattomuudelta, mutta pakko on ollut vain skarpata ja jaksaa.
Väsymys, itseinho, lamaannus, ahdistus, välinpitämättömyys, mikään ei kiinnostanut, eristäytyminen, päihteiden käyttö, ei ollut motivaatiota mihinkään, ei jaksanut aloittaa tekemään asioita, oli vaikea tehdä yksinkertaisiakaan päätöksiä, ei pystynyt keskittymään mihinkään, unihäiriöt, itsetuhoiset ajatukset, ei pystynyt itkemään vaikka olisin halunnut...