Millainen työ on mielestänne raskasta?
Fyysiset vai "henkiset" työt? Onko helppoa ja kevyttä työtä olemassakaan vai ovatko kaikki tavalla tai toisella kuormittavia?
Kommentit (16)
Ihmistyö on erittäin raskasta, kuten nyt esimerkiksi hoitotyö. Vaihdoin itse alaa ja pääsin rauhalliseen virastoon töihin, jossa ei välttämättä näe ihmisiä kuin lounaalla tai kahvilla, silloinkin jos haluaa. Silloin tajusin miten loppu olin ollut siitä jatkuvasta puhumisesta, vastuusta, tarkkailusta ja sylkykupina olemisesta.
Niin, että vastaan suoraan: ihmistyö. Ei pelkästään hoitajat, vaan tietysti muutkin alan ammattilaiset samalla tavalla. Tietokoneen naputtelu käy ehkä selälle pitkässä juoksussa, mutta en ole kertaakaan ollut rasittunut. Turha kai sanoakaan, että hoitoalalla olin sitä joka päivä.
Tottakai fyysisesti raskas työ on raskasta, ja myös henkisesti raskas, ja jos on molempia niin on tosi raskasta. Mutta vaikka olisi helppokin työ, mutta pitää jotenkin skarpata enemmän kuin vapaa-ajalla niin kyllä siinäkin väsyy jonkin verran, mutta ei se tee siitä vielä raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Saman toistaminen on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Itse oli töissä kuukauden yrityksessä joka valmisti vaneripakkauksia. Joka ikinen päivä piti tehdä sitä samaa pas.. Voin sanoa että päähän sattu eniten, kun mietin että ihanko oikeasti tätä 8 tuntia päivässä, 40 tuntia viikossa joka ikinen viikko..?? Ei mitään vaihtelua, samaa vaan.. Tehtävänä oli nostella vanerilevyjä, ja laittaa niihin leimoja.. Oli todella jännää.. Onneksi työsuhdettani ei jatkettu, pää olisi hajonnut jos olisin joutunut jatkamaan. (Olin määräaikainen kiireapulainen) Jos olisin "saanut" jatkaa, ei homma olisi silti muuttunut vaan ollut joka ikinen päivä sitä samaa. En ymmärrä miten jotkut oli voinu tehdä sitä samaan kymmenen vuotta, tai vielä enemmän. Huh!
Joo nimenomaan tällainen päiväni murmelina -työ, en voisi kuvitellakaan itselleni että katsoisin samaa nurkkaa maailman tappiin saakka! Onneksi jopa työpisteeni vaihtelevat päivittäin eli aina on uutta.
Vaativa aivotyö. Hoitotyötä en itse pidä raskaana, olen teininä ollut alan kesätöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vaativa aivotyö. Hoitotyötä en itse pidä raskaana, olen teininä ollut alan kesätöissä.
Olitko lanssissa vai teholla?
Koneen vahtiminen. Ei voi tehdä muuta kuin istua (tai seistä) ja katsella tunnista toiseen masiinaa valmiina sammuttamaan se jos jotain yllättävää tapahtuu. Varsinkin kun tietää, että jotain tapahtuu ehkä kerran päivässä.
Liika kiire ja se, ettei ehdi pitää lakisääteisiä taukoja, kuormittaa.
Henkinen, jos on töissä vaikkapa mielenterveysalalla niin kyllä ne työt tulee väkisinkin mukaan.. Vaikka ei haluaisi. Huomaa etenkin silloin, kun pitäisi ruveta nukkumaan, että tulee mietittyä jotain muuta. Vaikka toki työilmapiirikin vaikuttaa asiaan, mutta jos asiakaat on masentuneita ja työilmapiiri on huono, alkaa itsekin voida huonosti.
Raskastyö on ehkä helpompi unohtaa aina sinne työpaikalle eikä käsitellä asioita enää työpäivän jälkeen.
Tylsä työ on kaikkein raskain. Puhun kokemuksesta.
Tylsä, alikuormittava työ on henkisesti raskasta. Kun ei ole tekemistä ja sekin vähä mitä on aivotonta touhua. Fyysisesti raskas työ on antoisampaa kuin fyysisesti kevyt ja tylsä.
Suunnittelutyö on välillä tosi uuvuttavaa. Täytyy ajatella paljon ja tuntuu ettei mitään tulosta tule. Olin hetken aikaa eräässä ruokapalvelussa tuuraamassa ja oli tosi kivaa. Sai huhkia hiki hatussa ja näki kättensä työn jäljen. Kun lähti kotiin niin tiesi että työt on tehty ja huomenna voi aloittaa alusta.
Raskainta on tehdä työtä jota ei arvosteta, jonka olemassaoloa kyseenalaistetaan. Ihmetellään että tarviiko tuohonkin koulutuksen. Tuota nyt pystyis tekemää kuka tahansa. Maksetaanko siitä palkkaakin.
Työ jossa ergonomialle ei voi tehdä mitään. Työasennot ovat hankalia ja niitä ei voi muuttaa, koska niitä vaan ei voi tehdä mitenkään muuten. Mulla on tällainen työ ja ainoa mitä voi tehdä on se, että sitten vapaapäivinä käydään hierojalla, niksauttajalla, akupunktiossa, jäsenkorjauksessa, fysioterapiassa, lääkärissä hakemassa lääkettä tai saikkua ja lopulta ollaan leikkauspöydällä. Ai miten onkaan ihanaa päästä eläkkeelle sitten joskus 75 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Työ jossa ergonomialle ei voi tehdä mitään. Työasennot ovat hankalia ja niitä ei voi muuttaa, koska niitä vaan ei voi tehdä mitenkään muuten. Mulla on tällainen työ ja ainoa mitä voi tehdä on se, että sitten vapaapäivinä käydään hierojalla, niksauttajalla, akupunktiossa, jäsenkorjauksessa, fysioterapiassa, lääkärissä hakemassa lääkettä tai saikkua ja lopulta ollaan leikkauspöydällä. Ai miten onkaan ihanaa päästä eläkkeelle sitten joskus 75 vuotiaana.
Voit myös alkaa opiskella. Aikuisopiskelijana voit saada aikuisopintorahaa ja työnantajan on annettava sulle opintovapaata. Hyvästä syystä voi puolella vuodella lykätä vapaan ajankohtaa. Itse olin 2 talvea kotona opintovapaalla ja hankin uuden tutkinnon. Osan opinnoista tein työajalla. Oikeasti kannattaa vaihtaa alaa! Aikuisena opiskelu on kivaa.
Taas siitä kiinni mitä raskaalla haetaan. Fyysinen missä lihakset jumiutuu ja paikat tulee kipeiksi on ainoa raskas minun mielestä. papereita voin pyöritellä ja johtotehtävän hommia kellon ympäri enkä olisi kuin pitkästynyt
Saman toistaminen on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Itse oli töissä kuukauden yrityksessä joka valmisti vaneripakkauksia. Joka ikinen päivä piti tehdä sitä samaa pas.. Voin sanoa että päähän sattu eniten, kun mietin että ihanko oikeasti tätä 8 tuntia päivässä, 40 tuntia viikossa joka ikinen viikko..?? Ei mitään vaihtelua, samaa vaan.. Tehtävänä oli nostella vanerilevyjä, ja laittaa niihin leimoja.. Oli todella jännää.. Onneksi työsuhdettani ei jatkettu, pää olisi hajonnut jos olisin joutunut jatkamaan. (Olin määräaikainen kiireapulainen) Jos olisin "saanut" jatkaa, ei homma olisi silti muuttunut vaan ollut joka ikinen päivä sitä samaa. En ymmärrä miten jotkut oli voinu tehdä sitä samaan kymmenen vuotta, tai vielä enemmän. Huh!