Lue keskustelun säännöt.
Työttömyydestä ja työnhausta
23.10.2016 |
Eräässä ohjelmassa perheenisä kertoo että ei halua muuttaa pois Pohjois-Karjalasta vaikka töitä ei ole tiedossa kummallekaan vanhemmista. Kyseessä alle 40v. pariskunta joilla kolme lasta. Mukavan tuntuisia ihmisiä, ihmettelen vaan tuota asennetta. Miksi ihmiset eivät halua elämässään eteenpäin? Ymmärrän kotiseuturakkauden mutta jos elämä jumittaa eikä töitä löydy niin miksi ei lähdetä kohti uutta?
Kuitenkin mies toteaa että "kun vain saisi töitä". En ymmärrä.
Toisaalta toteavat olevansa tyytyväisiä näin. Asuvat omakotitalossa, mies metsästää ja tuo siten ruokaa pöytään. Mietin tällä tavallako sosiaaliturva passivoi ihmisiä? Varmasti Pohjois-Karjalassa on halvempi asua ja luonto lähempänä kuin ruuhkasuomessa. Mutta toisaalta näillä ihmisillä pitäisi olla työelämää jäljellä vielä 30 vuotta.
Kommentit (5)
Kyseessä siis ohjelma "Keittiöelämää" ja siinä esiintyvä perhe. Jos sosiaaliturvaa ei olisi tai siinä olisi kovemmat ehdot, heidänkin olisi pakko lähteä töiden ja opiskelujen perässä ja mennä elämässä eteenpäin. Näinhän ennen oli, lähdettiin työn perässä kun oli pakko. Ehkä työttömyyskorvauksen ehtoja tulisi tiukentaa.
Ei mitään näitä ihmisiä vastaan, mutta voiko yhteiskunta pyöriä näin ettei ihmisillä ole velvollisuuksia oman toimeentulon suhteen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa pikkuhiljaa päästäisitte irti tuosta pikkuporvarillisesta työnteon sankaruudesta. Tavattoman kapeakatseinen "elämä".
Täällä yksi pohjoiskarjalainen työtön, jolla ei ole aikomustakaan lähteä työn perässä pois kotiseuduilta. Mulla ei ole edes miestä tai lapsia "jarruttamassa", mutta en vaan halua lähteä. Mun koti ja kaikki on ollut täällä koko 30-vuotisen elämäni, enkä halua luopua siitä muuttamalla jonnekin missä se työnsaanti ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa.
Mihinkä sitä ihminen kotoaan lähtisi? Ja haluan että Suomi pidetään asuttuna, myös itäraja.