Lue keskustelun säännöt.
Pystyisittekö seurustelemaan...
23.10.2016 |
Miehen kanssa, joka on tahallaan työtön, ei halua asua kanssasi saman katon alla, on laiska ja nukkuu päivittäin puoli kolmeen?
Mies on kuitenkin hyvännäköinen, urheilullinen ja lihakas ja osaa olla myös rakastava ja hellä. Miehellä on myös paljon ystäviä, on sosiaalisesti lahjakas. Teillä on hauskaa yhdessä ja olette muuten samalla aaltopituudella.
Sisimässäsi silti kalvaa ajatus tulevisuudesta ja sinua harmittaa, kun näet että miehen muu perhe työskentelee, asuu yhdessä puolisoidensa kanssa, käyvät matkoilla, hankkivat lemmikkieläimiä ja niin edelleen.
Huomaat, että et osaa enää olla onnellinen muiden onnesta. Olet välillä pettynyt ja koet tulleesi huijatuksi. Et halua edes kuulla muiden parisuhdeonnesta.
Miksi mies ei voinut jo tutustuessa kertoa näistä heikkouksistaan?
Kun puhut asiasta miehellesi, niin hän suuttuu eikä halua puhua asiasta. Hän saattaa raivostua ja alkaa latelemaan kuinka ei ehkä edes haluaisi seurustella, että hänelle saattaisi sopia paremmin yksinolo. Silti mies kuitenkin haluaa seurustella ja rakastaa sinua.
Et haluaisi jättää miestä. Olettehan olleet jo 5 vuotta yhdessä, eikä mitään muita suurempia ongelmia ole ollutkaan kun yhteinen tulevaisuus ja miehen satunnaiset vihanhallinta ongelmat.
Teillä synkkaa muuten niin hyvin että olisi sääli heittää muuten hyvä suhde turhaan hukkaan. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (17)
Et maininnut miehen pituutta? Ilman sitä vähän vaikea sanoa onko tuon arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa olisimme kimppaan menneet.
En. Työttömyys ei niinkään haittaa, vaan enemmän tuo aikaansaamattomuus ja se ettei edes halua tehdä muuta kuin laiskotella.
Aika hankala olisi kuvitella tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa.
Ei elämässä voi kuitenkaan kaikkea saada. Onko parempi jatkaa vain suhdetta ja unohtaa omat toiveet? Toivoa vain, että mies kasvaa tuosta vielä ulos. Jos muuten tullaan niin hyvin juttuun ja rakastamme toisiamme, niin miksi luovuttaa?
Eniten vituttaa se, että suhde toimii pitkälti hänen ehdoilla. Minä joustan ja ymmärrän.
Huoh....
Näin viisikymppisenä kyllä pystyisin. Ei ole tarvetta enää perustaa yhteistä pesää kenenkään kanssa. Jos mies muuten on tuollainen niin ihan plussaa vain se, ettei halua muuttaa yhteen talouttani sotkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elääkö siis pääomatuloilla vai onko sossupummi?
Sillä olisi myös pitkässä juoksussa merkitystä.
Ikä merkitsee myös. Parikymppisenä tuollainen suhde on ihan ok, mutta nelikymppisenä haluaisi ehkä jo toisenlaista.
Vierailija kirjoitti:
En. Työttömyys ei niinkään haittaa, vaan enemmän tuo aikaansaamattomuus ja se ettei edes halua tehdä muuta kuin laiskotella.
Aika hankala olisi kuvitella tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa.
Miehellä on välillä pieniä työprojekteja mitä tekee noin parin vuoden välein. Joskus menee pidempääkin ettei tee mitään sellaista, jota voitaisiin työksi laskea.
Muuten hän kyllä urheilee 4x viikossa. Mutta onhan tuokin silti laiskuutta, vaikka ei täysin kotona makoilekaan koko päivää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin viisikymppisenä kyllä pystyisin. Ei ole tarvetta enää perustaa yhteistä pesää kenenkään kanssa. Jos mies muuten on tuollainen niin ihan plussaa vain se, ettei halua muuttaa yhteen talouttani sotkemaan.
Tiedän että on aika paljonkin ihmisiä, jotka haluavat elää noin. En tiedä vielä itsestänikään, että haluaisinko elää koko elämääni saman katon alla.
Itse olen vielä hyvin reilusti alle 30. Siihen on vielä melkein 10 vuotta aikaa, kun taas mies on jo 36v.
En ole saanut kokea ikinä parisuhteeseen kuuluvia normaaleja isoja asioita. Muuttoa ja tulevaisuuden suunnittelua, matkustelua jne. Mieskään ei ole ikinä ennen minua seurustellut pitkään vakavasti kenenkään kanssa. Taisi olla yksi nainen ja hänenkin kanssa oli alle vuoden.
Mies on yksinäinen susi sisimässään, niin olen hieman minäkin, mutta olisi kiva vielä nuorena kokeilla juttuja rakastamansa ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Elääkö siis pääomatuloilla vai onko sossupummi?
Sillä olisi myös pitkässä juoksussa merkitystä.Ikä merkitsee myös. Parikymppisenä tuollainen suhde on ihan ok, mutta nelikymppisenä haluaisi ehkä jo toisenlaista.
Hän on sossupummi. Ollut jo yli 15 vuotta. Itse olen jo valmistunut toiseen asteen tutkinnosta tehnyt opiskelujen aikana töitä yli 2 vuotta ja nyt vieläkin töissä. Seuraavaksi opiskelemaan yliopistoon.
Mulle ei työ tai koulutus merkkaa koko elämää. En hae miestä statuksen tai tulojen perusteella. Mulle rakkaus ja onnelisuus on tärkeämpää.
Pystyn siis kyllä hyvin elämään sen kanssa, jos ei ikinä tekisi mitään, mutta silloin olisi kiva, jos hän kykenisi silti asumaan mun kanssa, tai edes kokeilemaan sitä. Saada edes joskus jostain vähän isompiakin rahasummia, niin päästäisiin matkustelemaan ja näkemään juttuja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todella tiedä. - Itse tiedän lähes samanlaisessaa tilanteessa olevan, mutta naisen. - Hänen "pelastuksensa" on se, että hän voi kutsua itseään kotiäidiksi, kun mies tekee "uraa." - Toki mies on töissä, mutta ei hän mikään uraohjus ole. Ja varmasti on taloudellisesti toisinaan tiukkaa heillä, sen tiedän koska olen heistä toisen niin kauan tuntenut. Hieman toisinaan hirvittää; Suomi kun on kuitenkin maa, jossa perheissä oletusarvoisesti on kaksi tulonsaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin viisikymppisenä kyllä pystyisin. Ei ole tarvetta enää perustaa yhteistä pesää kenenkään kanssa. Jos mies muuten on tuollainen niin ihan plussaa vain se, ettei halua muuttaa yhteen talouttani sotkemaan.
TÄ-MÄ!!! Olen kanssasi samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisin, mutten todellakaan haluaisi.
Kuulostaa aika pahalta jos ei edes aktiivisesti hae töitä tai yritä kouluttautua johonkin.
Kaikki kuitenkin maksaa ja eläminen on kallista.
Elämäntapa työttömyys antaa melko huono kuvan ihmisestä , se kertoo paljon millainen on.
Rakkaus voi tietysti olla sokeaa ja järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta munassa. Mä tosin olen myös ainakin osittain omasta halusta työtön (kai sitä jotain nihkeää paskaduunia saisi), en halua muuttaa yhteen, olen laiska ja nukun mielelläni puoli kolmeen.
Mitä ap:n tilanteeseen tulee niin näyttäisi vähän siltä että miehessä ei ole vikaa ja sinussakaan ei ole vikaa mutta elämäntapanne eivät sovi yhteen ja ne ovat niin erilaiset että kompromissin löytäminen lienee mahdotonta.
EN! YÖK!