Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa koiran,minä en.
23.10.2016 |
En ole koskaan ollut koira ihmisiä ja kahden lapsen,häkkieläimen sekä akvaarion kanssa menee oma aika.
Mies halusi myös tuon pienen häkkieläimen eikä ole koskaan hänen häkkiään siivonnut eikä syliin ottanut.
Olen sanonut syyksi etten jaksa enää koiraa,oma jaksaminen ei riitä enää siihen koska hoidan koko asunnon sekä lapset yksin. Siivouksista ruoanlaittoon. Jos pyydän apua ruoan laittoon, esim. tekisitkö salaatin niin teen muut niin mies suuttuu ja meillä on kauhea riita ja hän sanoo että voi kyllä syödä eineksiä tai käydä ulkona syömässä,mutta ruokaa hän ei tee.
Takkaa sytyttää ja joskus imuroi. Muuta ei tee. Ikinä ei ole vessaa siivonnut, aina ruoan laiton jälkeen keittiön siivoukset jää minulle. Mies ei tajua että koiraa meille ei tule. Mies saa lähteä ennen kun meille tulee yhtäkään eläintä lisää.
Akvaariotakaan en halunnut. Mies halusi sen itselle. Lupasi sen itse maksaa. Kunnes tuli osto ja minun pitikin maksaa puolet. Sen siivoamme yhdessä vaikka piti olla vain miehen juttu.
Ärsyttää kun koira jankutus on joka viikkoista. Etsii torista koiranpentuja ja "katso kuinka söpöjä". No mun mielestä koirat ei ole söpöjä pentunakaan..... Kuten sanoin en ole koira ihminen. Ne on ihan kivoja kunhan ei meillä asu.
Kommentit (14)
Ette taida kauheasti arvostaa toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vain ettei tule tai sinä lähdet. Ja akvaarion myyt heti pois, häkkielukka olkoot kunnes kuolee, uutta ei tilalle.
Ei minusta voi ottaa mitään eläintä, jos toinen ei halua. Minä haluaisin kovasti koiran, mutta mies ei siedä edes ajatusta. Koiraa ei siis tule. Koti on kummankin.
Minusta tuossa teidän tilanteessanne on kuitenkin kyse enemmästä, kuin vain lemmikistä. Mies ei tee omaa osaansa eikä pidä sanaansa. En tiedä liittyykö se enää mitenkään koiraan, vaan siihen että mies luottaa siihen että sinä hoidat kun hän ei halua.
Miehesi kuulostaa sialta. Mitä hyviä puolia hänessä on?
Ja älä anna ottaa koiraa. Muistuta perusteluksi tuosta akvaarioepisodista. Ottakaa koira vasta sitten (jos sittenkään), kun mies on huolehtinut akvaariosta yksin vuoden päivät. Koira on paljon vaativampi päivittäistasolla kuin (perus)akvaario.
No onpas jossain samanlainen lusmu kuin täällä! Meillä vinkui 8 pitkää vuotta, ja sitten suostuin. Koko hoito ja koulutus jäi mulle, kunhan hän ulkoilutti ja antoi valmisruuan kuppiin. Oli kaksi viikkoa kuusta merillä töissä, joten kaikki ripulit ym. sain hoitaa työn ohessa. Kun tuli kotiin töistä, otti kännit ja nukkui melkein viikon ja mä hoisin. Sitten olikin kivaa herätä koiran kanssa ulkoilemaan taas luonnossa. Mun olisi silti kuulemma pitänyt iltasella viedä koira kuitenkin aina kuselle.
Kerran sain vimosen päälle kilarit ja huusin ja raivosin, jolloin mies vaan tokaisi, ettei ole hänen juttu, kun se on sun nimilläs! Näin tosiaan tapahtui vahingossa, että minä kirjoitin ne paperit alle, vaikka mies maksoi kaiken. Nyt kostoksi olen luvannut uuden koiran, mutta aina pyörrän puheeni. Tämä on kivaa pientä kostosadismia, kärsiköön.
Ja tosiaankaan ei tule meille mitään eläintä enää!!!!(Koiramme hoidettiin hyvin, sitä rakastettiin ja kävimme näyttelyissäkin. Eli 12 vuotta ja sai hyvän elämän vaikka äijä onkin moinen paskiainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ihmeellisä perhesuhteita. En olisi päivääkään tuollaisissa suhteissa, joissa toinen osapuoli kiukuttelee, laistaa ja käyttäytyy muutenkin typerästi. Miksi ihmeessä olette naimisissa? En voi käsittää.
Miksi ihmeessä olet perustanut tuollaisen kanssa perheen? Koira on sun murheistas nyt se pienin.
Hankkiudu tuosta "miehestä" eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista. Jos sinä et halua koiraa, te ette ota koiraa. Ukko valitkoon akan ja piskin välillä jos ratkaisu ei hänelle käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kurjuus miksi olet suostunut ottamaan eläimiä, joita et halua? Nyt myyt akvaarion pois ja et missään tapauksessa ota koiraa. Häkkieläimenkin voi lopettaa mutta ne eivät toisaalta elä kovin montaa vuotta. Jos mies haluaa koiran niin toivottavasti ei sitä torista osta.
Mitä sitä enää koiralla kun sika jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette yhdessä ja hankkineet lapsia? Lemppaa mies pihalle, niin hän ei ole siellä sotkemassa ja voi hankkia sen koiran, eikä sinun tarvitse sitä katsella. Hommaa joku koirista piittaamaton kotityöintoilija lapsille isäpuoleksi. Miehesi voi etsiä jonkun koirahullun naisen (niitä piisaa) ja lapset käydä siellä viikonloppuisin. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Aika ihmeellisä perhesuhteita. En olisi päivääkään tuollaisissa suhteissa, joissa toinen osapuoli kiukuttelee, laistaa ja käyttäytyy muutenkin typerästi. Miksi ihmeessä olette naimisissa? En voi käsittää.
Sanopas muuta :) Kun se aikoinaan niin rakas ihminen alkaa pitää kumppaniaan pikkuhiljaa, hyvin hiljalleen siis, itsestään selvyytenä. Jos se muuttumisylläri pamahtaisikin päin tuulilasia vaikka jonain tavallisena arkiaamuna kuin pommi, niin ero varmaankin olisi pelkkä palanen kakkua.
Mutta koska ihmisessä on yleensä myös ne hyvät puolet, joita arvostaa, antaa näitä kusipäätemppuja helpommin anteeksi, tai oikeammin niihin vaan sopeutuu. Mä venytän sitten sieltä toisesta päästä, eli lykkään jonkun jauhelihataikinan eteen ja sanon vaan, että paistahan tuo, pihvejä kiitos!
Kun elämässä on myös se oma reilun kokoinen hyvän olon sektori käytössä kuitenkin päivittäin, voi näitä ikävämpiä fiksailla mielensä mukaan. "Koska ei kiinnosta tuon koiran lenkitys, vaikka lupasit, niin tässä kauppalista, jonka mukaan kipaset hakemaan viikon ruuat". Ja silleen. Ottaahan se pattiin kuulla samaa vidun laiskaa vikinää, kun itse pidät sanasi aina, mutta keinot on. Ja jos vaihtamalla paranee, niin menee varattujen perässä juoksemiseksi, mitä en ikinä hyväksy, eli pirullista jos tilalle saa kahta hurjemman tapauksen. Ja naimisissa emme ole.
Älkää ottako!