"Muuttuneen elämäntilanteen vuoksi..." miksi koirista luovutaan?
Ja joskus koira ei ole edes vuoden ikäinen kun sille etsitään jo uutta kotia.
Joissakin ilmoituksissa syy ilmoitetaan tai kuvaillaan koiran mahdollisia ongelmia suoraan, mutta suurimmassa osassa puhutaan vain muuttuneesta tilanteesta, mitä se meinaa? Miksi "uusiperheenjäsen" joutuu lähtemään?
Kommentit (38)
Tulee ero, työttömyys, matkatyö, lapsi/a, joutuu omaishoitajaksi, sairastuu, ei pysty enää käymään lenkillä jne. Kyllähän niitä syitä on, muitakin kuin laiskuus.
Joku sairastuu eikä pysty antamaan koiralle tarpeeksi sen vaatimaa hoitoa. Tulee avioero ja muutetaan pienempään asuntoon vuokralle eikä sinne saa ottaa koiria. Syntyy lapsi ja huomataan, että ei pystytä lenkittämään koiraa entiseen tahtiin.
-uudella tyttö/poikaystävällä on allergia. Mistäs ikisinkku ois tiennyt että kohta seurustelee
-tulee vauva taloon. Ylläri sellanen.
-Muutto, syystä tai toisesta.
-Uusi työpaikka, jossa pitemmät päivät/matkustelua/muuten raskaampaa eikä jaksa koiraa ulkoiluttaa
-sairaus
-kuolema
Tiedän kolme tapausta:
Yksi oli sarjaluopuja, hän otti aina jonkun eläimen, jonka antoi sitten eteenpäin. Etsi kyllä hyvät kodit.
Toinen otti koiran, joka ei soveltunut kerrostaloelämään. Aina, kun tämä ystäväni kävi koiransa kanssa maatilalla asuvalla siskollaan, tajusi, että koiran on parempi siellä.
Kolmas oli se perhe, josta vanhempani ottivat koiran. Heillä oli kaksi koiraa, pieni ja iso, ja iso oli otettu perheen tytölle. Tyttö ei kuitenkaan ehtinyt olla harrastustensa takia koiran kanssa juuri ollenkaan, ja vanhemmat taas tekivät paljon töitä. Pieni koira oli heillä töissä mukana. Vanhemmat halusivat sitten luopua isosta koirasta, koska se kärsi kovasta eroahdistuksesta.
Veikkaan että aika yleinen syy on se, että ei ole kunnolla ymmärretty, miten koira sitoo ja/tai miten rasittava superenerginen ja vielä mitään osaamaton pentukoira voi olla 18-24kk:n ikään asti. Kaiken lisäksi on usein valittu kykyihin nähden liian vaativa rotu.
Tiedän useamman tapauksen missä on otettu pentu ja koiran murrosiän koittaessa annettu pois, ja kohta otettu uus pentu... ja lopulta marsu tai vastaava joka ei vaadi koulutusta
Vierailija kirjoitti:
Joku sairastuu eikä pysty antamaan koiralle tarpeeksi sen vaatimaa hoitoa. Tulee avioero ja muutetaan pienempään asuntoon vuokralle eikä sinne saa ottaa koiria. Syntyy lapsi ja huomataan, että ei pystytä lenkittämään koiraa entiseen tahtiin.
Koiran elinikä on 10-15 vuotta. Sinäkö et pysty koiraa ottaessasi ennakoimaan, että teet myös lapsia? Silloin ei pidä ottaa vaativaa ja paljon liikuntaa edellyttävää rotua, jos on lapsia tulossa. Samoin asunnon kanssa, eläinystävällisiä asuntoja on -kyse on omasta asenteesta. Jos ei pysty yksin tarjoamaan koiralle kuin yksiön, ei kannata ottaa sitä mastiffia.
Vierailija kirjoitti:
Tulee ero, työttömyys, matkatyö, lapsi/a, joutuu omaishoitajaksi, sairastuu, ei pysty enää käymään lenkillä jne. Kyllähän niitä syitä on, muitakin kuin laiskuus.
Kyllä sitä koiraa hankkiessa pitäisi olla tietoinen että elämä saattaa muuttua. Harvan elämä pysyy samana kymmentä vuotta ( koirat elävät helposti pidempäänkin). Ei kannata ehkä hankkia koiraa jos ei kykene ajattelemaan näin. Jos tulee ero, miksi koirasta pitää luopua? Tai työttömyys? Säästössä on hyvä olla "eläinkassa" jos tiukille menee. Ja jos otat koiran, etkö silloin ole tullut tietoiseksi että et voi ottaa vastaan matkatyötä? Ja lapsethan ne surkein selitys ikinä on, luulisi että mahdolliset lapset tulevat mieleen koiraa hankkiessa?? Jos olet aikeissa hankkia lapsen mutta et kykene huolehtimaan koirasta ja lapsesta yhtäaikaa niin älä hanki koiraa pariksi vuodeksi!!! Jos sairastuu tai joutuu omaishoitajaksi, ne ovat hyviä syitä.
Vierailija kirjoitti:
-uudella tyttö/poikaystävällä on allergia. Mistäs ikisinkku ois tiennyt että kohta seurustelee
-tulee vauva taloon. Ylläri sellanen.
-Muutto, syystä tai toisesta.
-Uusi työpaikka, jossa pitemmät päivät/matkustelua/muuten raskaampaa eikä jaksa koiraa ulkoiluttaa
-sairaus
-kuolema
Noista mikään ei ole oikea syy hylätä koiraa. Ei kai kukaan ala seurustelemaan allergikon kanssa, jos on ottanut itse koiran? Aika heppoinen syy luopua. Luovutki lapsestasikin noiden syiden perusteella? Koira ei ole mikään heittopussi vaan perheenjäsen -jotkut eivät tätä ymmärrä.
Vakavampi pitkäaikaissairaus, vammautuminen, omaishoitajaksi alkaminen, vakava mielenterveysongelma, töistä irtisanominen ja siitä seurannut pitkäaikainen työttömyys eli ei olisi varaa mahdollisiin eläinlääkäreihin tai ylipäätään koiran ylläpitoon. Siinä nyt joitain syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-uudella tyttö/poikaystävällä on allergia. Mistäs ikisinkku ois tiennyt että kohta seurustelee
-tulee vauva taloon. Ylläri sellanen.
-Muutto, syystä tai toisesta.
-Uusi työpaikka, jossa pitemmät päivät/matkustelua/muuten raskaampaa eikä jaksa koiraa ulkoiluttaa
-sairaus
-kuolema
Noista mikään ei ole oikea syy hylätä koiraa. Ei kai kukaan ala seurustelemaan allergikon kanssa, jos on ottanut itse koiran? Aika heppoinen syy luopua. Luovutki lapsestasikin noiden syiden perusteella? Koira ei ole mikään heittopussi vaan perheenjäsen -jotkut eivät tätä ymmärrä.
Ai ei ala vai? Mä kyllä sanon, että monelle seurustelusuhde on tärkeämpi kuin koira. Ja mikäli et ole kuullut, myös lapsia hylätään seurustelun tieltä - tosin se on harvinaisempaa, koska lapsi on ihmiselle lemmikkiä tärkeämpi, niin kuin sen pitää ollakin.
Mä jouduin luopumaan koirasta, kun selkä meni totaalijumiin ja päästessäni leikkausjonoon olisi vielä pitänyt odottaa kuukausia ennen tilanteen helpottamista. Koira oli jo ollut hoidossa useita viikkoja ja kaikkien lähellä asuvien sukulaisten, ystävien ja tuttavien ulkoilutuspalveluita käytetty välien rikkoutumiseen asti. Oli elämäni vaikein päätös, jota en poisantoilmoituksessa halunnut tietenkään tuoda ilmi. Koira meni onneksi samaan kaupunkiin perheelle, joka on sittemmin kutsunut kylään aina muutaman kerran vuodessa ja olen nähnyt, että haukulla on kaikki hyvin ja viihtyy uudessa kodissa.
Mutta tämä vain minun tarinani. Varmaan monta koiraa annetaan pois siksi, että eläin on alunperinkin hankittu harkitsemattomasti.
Nämä on ihan arvo kysymyksiä.Kukaan ei voi elämäänsä ennustaa 100%.Mistä sitä vaikka tietää saako lapsia,uutta työtä taika edes parisuhdetta.Tilanteet muuttuu.Jollekulle lemmikkieläin voi olla niin tärkeä että valitsee tämän kaiken muun edelle.Tosiasia on kuitenkin se että esim koira ei ole kovinkaan pitkäikäinen kumppani joten jokainen voi miettiä miten suuria uhrauksia olisi oikeasti valmis tekemään sen eteen. Minusta ketään ei voi tulla aristelemaan jos valitsee vaikka sen uuden aikaa vievän työn eikä koiraansa kunhan eläin löytää uuden hyvän kodin tilalle.
Jaa eli jos on kysymys elämäsi rakkaudesta ja toisesta tärkeästä ystävästä,mutta ei sellaisesta joka voi korvata ihmisen,niin pitäisi hylätä se rakkaus jotta voi elellä ehkä muutamia vuosia sen koiran kanssa ja mitäs sitten?Joo-o ei millään pahalla nyt mutta kuullostaa kyllä sellaiselta forever alone tyypiltä jos mieluummin dumppaa parisuhteen kuin antaa uuden kodin eläimelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sairastuu eikä pysty antamaan koiralle tarpeeksi sen vaatimaa hoitoa. Tulee avioero ja muutetaan pienempään asuntoon vuokralle eikä sinne saa ottaa koiria. Syntyy lapsi ja huomataan, että ei pystytä lenkittämään koiraa entiseen tahtiin.
Koiran elinikä on 10-15 vuotta. Sinäkö et pysty koiraa ottaessasi ennakoimaan, että teet myös lapsia? Silloin ei pidä ottaa vaativaa ja paljon liikuntaa edellyttävää rotua, jos on lapsia tulossa. Samoin asunnon kanssa, eläinystävällisiä asuntoja on -kyse on omasta asenteesta. Jos ei pysty yksin tarjoamaan koiralle kuin yksiön, ei kannata ottaa sitä mastiffia.
Kyse ei ole minusta. Esitin oletuksia ihmisistä, jotka ovat luopuneet koirastaan.
Minulla on elämässäni ollut kolme koiraa, jotka hoidin vanhuuden päiville ja hautaan asti. Itsestään selvästi neljäskin oli harkinnassa. Kun menin naimisiin eikä lasta alkanut kuulua vuosien yrittämisen jälkeen, pohdin, ottaisinko sittenkin sen uuden koiran ja kasvattaisin sen ohi murrosiän, ennen kuin lähden hoitoihin, mutta lykkäsin kuitenkin koiran ottamista. Onneksi, sillä lopulta miellä tärppäsi. Olin aina kyllä ymmärtänyt, että minun rahkeeni eivät riitä yhtäaikaa pieneen lapseen ja koiranpentuun, ja oikeassa olin. Koira meille otettiin vasta, kun lapsi oli sen ikäinen, että hänet saattoi jättää kotiin yksin puoleksi tunniksi, jos satoi kuin esterin peestä ja oli kuitenkin lähdettävä koiraa lenkittämään. En olisi tosiaan jaksanut huolehtia vauvasta tai taaperosta ja vielä koirastakin, varsinkin kun molemmat olivat pitkälti juuri minun huolenani, koska mieheni työajat ovat siinä suhteessa hankalat.
Jotkut eivät kuitenkaan ymmärrä tätä asiaa, varsinkin jos on kyse ensimmäisestä lapsesta ja ensimmäisestä koirasta. Halutaan kaikki heti eikä tiedetä, kuinka paljon hommaa se pitää sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee ero, työttömyys, matkatyö, lapsi/a, joutuu omaishoitajaksi, sairastuu, ei pysty enää käymään lenkillä jne. Kyllähän niitä syitä on, muitakin kuin laiskuus.
Kyllä sitä koiraa hankkiessa pitäisi olla tietoinen että elämä saattaa muuttua. Harvan elämä pysyy samana kymmentä vuotta ( koirat elävät helposti pidempäänkin). Ei kannata ehkä hankkia koiraa jos ei kykene ajattelemaan näin. Jos tulee ero, miksi koirasta pitää luopua? Tai työttömyys? Säästössä on hyvä olla "eläinkassa" jos tiukille menee. Ja jos otat koiran, etkö silloin ole tullut tietoiseksi että et voi ottaa vastaan matkatyötä? Ja lapsethan ne surkein selitys ikinä on, luulisi että mahdolliset lapset tulevat mieleen koiraa hankkiessa?? Jos olet aikeissa hankkia lapsen mutta et kykene huolehtimaan koirasta ja lapsesta yhtäaikaa niin älä hanki koiraa pariksi vuodeksi!!! Jos sairastuu tai joutuu omaishoitajaksi, ne ovat hyviä syitä.
No huh, tuon luettua ihmettelen, miten kukaan ikinä uskaltaa hankkia koiraa tai mitään lemmikkiä, jolla elinikä on vuotta pitempi. Ihan oikeasti, kuka pystyy sanomaan varmasti, millainen elämäntilanne on 5, 10 tai 15 vuoden kuluttua?
Jos joutuu työttömäksi ja matkatyötä tarjotaan, on se pakko ottaa vastaan, jos meinaa jostain rahaa saada. Lemmikki ei ole hyväksyttävä syy jättää työ väliin. En osaa edes kuvitella, miten ison eläinkassan pitää olla, että sillä kustannetaan paitsi lemmikin, niin koko perheen elatus.
Kyllä allergisissa ihmisissä vaan on jotain vikaa samoin kuin ihmisissä jotka vihaavat tai eivät välitä eläimistä. Eli allerginen poika-/tyttöystävä vaihtoooon.
Mulla oli kaveri, jolla oli kova koirakuume. Ottivat pennun, kun oli raskaana toista lasta.
Eihän se lapsi ehtinyt edes puolen vuoden ikään, kun koirasta piti luopua. kun se on niin vaikea, hankala, sillä on pakko olla luonnevikaa, kun ei totu talon sääntöihin, eikä usko mitään.
Ei siis ollut aikaa kouluttaa ja se sai tehdä mitä lystäs. Lenkeilläkään ei päässyt, vaan pissalle lähimetsään. Suursnautseri, leikkaamaton uros. Pitihän koiran tietty iso olla.
Saakeli, että mua riepo. Enkä ollut ainoa lähipiiristä. Sen takia tosiaan meni välit, kun selvällä suomen kielellä sanoin, että asiasta varoteltiin jo ennen koiran ottoa. Se vaatii duunia. Mutta heillä on aikaa ja esikoinen on 10 vuotias, se vie lenkille. Rouvahan jää kohta äityislomalle jne.
Kasvattaja otti takaisin ja oli sekin aivan syyttä haukkunut heidät.
Nyt niillä on jo kolmas koira menossa viiden vuoden sisään ja pari kissaa. :(
Vierailija kirjoitti:
Jaa eli jos on kysymys elämäsi rakkaudesta ja toisesta tärkeästä ystävästä,mutta ei sellaisesta joka voi korvata ihmisen,niin pitäisi hylätä se rakkaus jotta voi elellä ehkä muutamia vuosia sen koiran kanssa ja mitäs sitten?Joo-o ei millään pahalla nyt mutta kuullostaa kyllä sellaiselta forever alone tyypiltä jos mieluummin dumppaa parisuhteen kuin antaa uuden kodin eläimelle.
Lapsenkin dumppaisit, jos mies ei sietäisi sitä faktaa että kumppanilla on lapsia aiemmista suhteista? Jestapa jepulis, koirakin on perheenjäsen.
Pari tapausta tiedän joissa koira on otettu lapsen korvikkeeksi ja kun nainen pamahtaa paksuksi niin haluaa koirasta eroon. Toiselle kävi niin että lähti mies ja koira, toisen tossukkamies taas lopulta alistui ja vei koiran piikille kun ei uutta kotia löytynyt.