"Muuttuneen elämäntilanteen vuoksi..." miksi koirista luovutaan?

Oon miettiny ihan samaa! Usein ilmotuksia nähdessä pystyy lukee kyl rivien välistä onko vika todella koirassa vai kouluttajassa...

Vierailija kirjoitti:

Ja joskus koira ei ole edes vuoden ikäinen kun sille etsitään jo uutta kotia.

Joissakin ilmoituksissa syy ilmoitetaan tai kuvaillaan koiran mahdollisia ongelmia suoraan, mutta suurimmassa osassa puhutaan vain muuttuneesta tilanteesta, mitä se meinaa? Miksi "uusiperheenjäsen" joutuu lähtemään?

Nämä ainakin tulee mieleen:

-Vakava sairastuminen

-Koirasta huolehtineen puolison kuolema esim. iäkkäämmillä tai vakavasti sairailla

-Intti yksinäisillä

-Vankilaan joutuminen

-Mielenterveysongelmat/hoitoon lähtö

-Allergian huomaaminen liian myöhään

-Koiran häiriökäytös tilanteessa, jossa siihen ei omistaja pysty enää puuttumaan esim. töiden tai taloudellisen tilanteen vuoksi

-Muutto ulkomaille

-Koiran sairastuminen, joka vaatisi enemmän rahaa/aikaa, mitä omistaja pystyy tarjoamaan

..varmasti löytyy vaikka mitä syitä, kullakin omansa. Tuskin ainakaan kaikki, jotka joutuvat lemmikistään luopumaan, sitä mielellään tekevät..

Mun tietämät luopujat:

- Suurperheen äiti, jolla on pakko olla se koira. Tosin pentuvaiheen jälkeen se koira yleensä joko kuolee tai annetaan eteenpäin "kun se ei sovellu heille". Toisin sanoen ei ole jaksettu kouluttaa, koira vain kuuluu äidin mielikuvissa täydelliseen perheeseen

- teinityttö. Otti kolme koiraa, yhdellä pahoja terveysongelmia, kaksi viimeistä isoja joita ei sitten koulutettu lainkaan. Heivasi äidillensä.

- nainen, jonka ex-miesystävä vainosi. Kerran mies oli onnistunut kiinteistöhuollon avulla tunkeutumaan naisen asuntoon kun nainen ei ollut kotona. Mies kidutti lemmikkejä naisen edessä potkimalla jne. Nainen yritti estää, mutta mies hakkasi hänet sairaalakuntoon. Koirat selvisivät ilman vakavia vammoja, mutta nainen luopui koska ei voinut taata koirille turvallista ympäristöä.

- mies, joka sairastui vakavasti. Ensin meni perhe, sitten oli pakko luopua koirasta.

Oman koiran hankin hankalan masennusjakson aikana, riskit tiedostaen ja läheisten kanssa hoitoavusta sopien, mutta toisesta huolenpito pitikin oman pään paremmin pinnalla, toisaalta koirista oli nuoruudesta kokemusta. Nykyäänkin vitsaillen kutsun koiraani terapeutiksi :)

Meille syntyi lapsi, joka osoittautui allergiseksi koiralle. Ensin se oli lievää ja pysyi lääkkeillä kurissa, mutta 3-vuotiaana allergia oli jo niin paha, että pakko oli koirasta luopua. Ihan kunnon allergialääkärit rampattiin läpi ja yritettiin kyllä. Vai lapsiko olisi pitänyt antaa pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-uudella tyttö/poikaystävällä on allergia. Mistäs ikisinkku ois tiennyt että kohta seurustelee

-tulee vauva taloon. Ylläri sellanen.

-Muutto, syystä tai toisesta.

-Uusi työpaikka, jossa pitemmät päivät/matkustelua/muuten raskaampaa eikä jaksa koiraa ulkoiluttaa

-sairaus

-kuolema

Noista mikään ei ole oikea syy hylätä koiraa. Ei kai kukaan ala seurustelemaan allergikon kanssa, jos on ottanut itse koiran? Aika heppoinen syy luopua. Luovutki lapsestasikin noiden syiden perusteella? Koira ei ole mikään heittopussi vaan perheenjäsen -jotkut eivät tätä ymmärrä.

Ai ei ala vai? Mä kyllä sanon, että monelle seurustelusuhde on tärkeämpi kuin koira. Ja mikäli et ole kuullut, myös lapsia hylätään seurustelun tieltä - tosin se on harvinaisempaa, koska lapsi on ihmiselle lemmikkiä tärkeämpi, niin kuin sen pitää ollakin.

Itse en kyllä koira-allergikkona varmaan alkaisi seurustelemaan tyypin kanssa, joka on valmis viemään koiransa piikille voidakseen seurustella kanssani. Kertoo kuitenkin aikapaljon tyypin moraalista ja väkisinkin tulee mieleen että yhtä helposti varmaan heivaisi minutkin jos sattuisi myöhemmin ihastumaan johonkin toiseen.

Hammasallergia, joka aiheutuu puremavammoista. Koira oli kiva pentuna mutta rotu ja luonne sellainen, että omistaja ei saanut koiraa koulutettua. Näin käy yleensä uroskoirien kohdalla. 

Reilumpaa kuin laittaa vahinko kiertämään olisi kantaa oma vastuunsa tapahtuneesta ja lopettaa aikapommiksi muuttunut koira.

Mä oon heivannu yhen miehen ku se oli allerginen mun koirille. Ja ihan mietin sekä miehen että koirien parasta.

Koulutukseen pitäis olla aikaa ja sitä harva osaa arvata...

Monessa tilanteessa ainakin itse olen huomannut että koirani on parempi tyyppi kuin monet ihmiset.. ennemmin laittaisin vaihtoon miehen kuin koiran...

Enkä luota ylipäätään ihmisiin jotka eivät pidä koirista. Allergia ja pelko eriasia, mutta jos vaan inhoaa... ei voi käsittää.

Jouduin monta vuotta sitten luopumaan rakkaasta koirastani, kun mies yhtäkkiä petti ja käski etsimään uuden asunnon päivän varoitusajalla.

Mies ei koiraa halunnut ja minun oli masentuneena 12 tunnin työpäivien jälkeen vaikea huolehtia aktiivisesta isosta koirasta, joka kaikenlisäksi kaipasi ex-miestäni ihan hulluna.

Ulisi yksinollessaan niin että olin saada häädön.

Häpeän ihan hitosti sitä että jouduin hankkimaan koiralle uuden kodin. Otimme nykyisen mieheni kanssa koiranpennun (mies halusi) enkä ole kehdannut esimerkiksi kertoa asiasta facebookissa, koska koen ettei minulla olisi ollut koskaan oikeutta ottaa uutta koiraa.

Aivan ääliötä että vauva takia pitää luopua koirasta, se on laiskuutta se, olis pitänyt jo aiemmin tajuta. Mut ku on se niin hienoo et väkipakolla köyhän opiskelijan on sinne kerrostaloyksiöön saatava koira jota ei ehdi edes kouluttaa opiskelijabileiden ja töiden ohella. hohhoijaa...mutta koiraihmiset ovatkin sellainen tietynlainen tunteilla elävä ihmistyyppi......

Minä olen ihan rehellisesti ihmisvihaaja.

Vihaan ihmisten välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja julmuutta.

Vihaan ihmisissä sitä kun ovat niin tyhmiä ja lyhytnäköisiä impulsiensa vietävissä olevia holhoukseen kuuluvia idiootteja.

Meillä luovuttiin 2-vuotiaasta koirasta, koska kävi ilmi, että vauva on niin pahasti allerginen ettei pysty pitämään koiraa. Koetettiin siedättää, ei toiminut ja lapsen terveys nyt vaan ajaa edelle. Koira päätyi naapuriin mun vanhemmille sillä puheella, että loppuelämän koti ja jos joutuu luopumaan niin koira takas mulle ja minä etsin lähipiiristä uuden kodin taas, koska en halua sitä minne tahansa. Koira on nyt elänyt heidän luona 13 vuotta, melko pitkä aika ois ollut lapselleni olla allergialääkityksellä ja kehittää astmaa.

Hulluin syy minkä koirasta luopumiselle tiedän, on se että mies huusi naiselle jonka pentukoira söi kengän työpäivän aikana ja nainen palautti koiran kasvattajalle samana iltana. Siis vain sen kengän ja huutamisen vuoksi.

Koira on vain eläin. Sen voi vaikka halutessaan lopettaa. So?

Välillä vaan toisaalta näkee niitä perheitä joista koiran haluais ottaa pois kun sitä kuritetaan ja huudetaan syyttä, vaikka vika on kouluttamattomuudessa. Esim tutulla on neljä villiä lasta ja arka koira, jota kotona pidetään ongelmana mutta muualla vieraillessa ja hoidossa ollessa säikkyy silityksiä(ja ilopissaa), ahmii ruokansa ja ei nosta jalkaa lenkillä (yli vuotinen uros) eikä haistele, koska kotona on kamala vauhti menossa kokoajan. Soisi vähän enemmän rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta sellaiselle koiralle...

No, varmaan monet ottaa ajattelemattomuuttaan. Mutta mulla on kolme ihan fiksuakin ystävää luopunut koirasta ennen aikojaan:

- otti koiran raskausaikana. Mulla oli lapsia ennestään ja sanoin kyllä varovaisesti tälle "jukuripäälle", että lapsi on aika sitova ja mieskin on paljon työreissussa, niin voi olla raskasta pakata vauvaa aina mukaan pissalenkillekin... No, sattui vielä koliikkivauva. Kehitti päässään, että lapsi on allerginen koiralle ja kasvoja menettämättä sai tungettua koiran veljelleen.

- vanha koira, tosi hemmoteltu, melkein nelikymppinen pariskunta sai vihdoin lapsen ja koira oli tiivis osa elämää, kunnes alkoi hyökkäillä lapsen kimppuun. Kyse oli liikkumattomasta vauvasta ja koira täysin yllättäin, rähisevänä tuli puremaan.  Koira kohtasi kuolemansa parin puremisen jälkeen.

- kaverilla oli häirikkökoira, joka oli isäntäväelle ystävällinen, mutta lasten tullessa kouluikään alkoivat pelätä, että koira puree vierailevia lapsia ja kun siitä alkoi tulla sosiaalinen rajoite lapsille, kun kaverit ei voi käydä jne. Tästä puremisesta oli kokemusta monesti, oli purrut suunnilleen kaikkia perhetuttuja ja oli aina kytkettynä ulos, kun oli vieraita. Koira lopetettiin.