Mikä on ensimmäinen ajatuksesi, kun kuulet, että jollekin tutullesi on tulossa vauva?
Mä ajattelen, että: "Onneksi olkoon, nyt on sun vuoro päästä osalliseksi tästä vauva-arjen 'ihanuudesta'". 😆
Kommentit (36)
Itse mietin et olikohan vahinko...
Ilo. Miehen sisko sai lapsen ja jännäsin koko synnytyksen hengessä mukana. Samalla muistan kuinka olen iloinen että omat lapset jo isompia. En jaksaisi enää huolehtia vauvasta.
"tulee paljon unettomia tai huonosti nukuttuja öitä. itse en enää jaksais sen prässin kahdesti läpi käyneenä."
Iloitsen ja onnittelen. En mieti silloin vauva-arjen ihanuutta tai rankkuutta. Ylipäätään vain että ihanaa, teille tulee vauva. Vauvat on ihania!
Olen 15-vuotias, kuten kaverinikin, joten todennäköisesti olisin aika järkyttynyt.
Mietin miten vaikutan vilpittömältä kun onnettelen. Salaa säälin ja yritän muistaa, että joku ihan oikeasti haluaa sellaista, jos kaveri on kyseessä niin alan etäännyttää itseäni jos puhuu vain ja ainoastaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen ainakaan ;D
Mä taas oon, vähän. Tavallaan haluttais vielä yksi vauva, mutta molemmat tiedetään, että ei enää jakseta eikä talouskaan pysyisi kunnossa.
Ensimmäinen ajatus on että ihanaa, onneksi olkoon! Seuraava ajatus on yleensä hienoinen kateellisuus, itse kun olen halunnut omaa lasta kovasti jo vuosia, mutta elämäntilanne ei vain tahdo millään antaa myöten.
Vierailija kirjoitti:
Mietin miten vaikutan vilpittömältä kun onnettelen. Salaa säälin ja yritän muistaa, että joku ihan oikeasti haluaa sellaista, jos kaveri on kyseessä niin alan etäännyttää itseäni jos puhuu vain ja ainoastaan lapsesta.
Miksi ihmeessä säälit?
"Aha"
Sit mä muistan että pitää onnitella, ja alan käyttäytymään normien mukaan.
Eipä kai muuta kuin että "ai, nyt niillekin tulee vauva".
Hyvä uutinen minusta. Kaikkien vauva-aika ei tosiaan ole kovin raskasta. Vaikka lopulta asia on kyllä sellainen johon ei minun tai muiden mielipiteitä tarvita.
Säälin tunne, tämä maailma on muuttumassa niin hirveäksi paikaksi olla, että kärsimystä tulee senkin ihmisen elämä olemaan.
Riippuu ihan kuka on kyseessä. Töissä olen helpottunut, onpahan taas yksi äitiyslomailija lisää, toivottavasti minä en sitten aikanaan pistä ihan kamalasti silmään. Kaveripiirissä lisääntyjät on vielä harvassa, siellä uutiset kuultuani olen hiljaa mielessäni aina vähän järkyttynyt, onhan se melkoinen elämänmuutos. Ilo tulee sitten kun on ehtinyt asiaa vähän sulattelemaan.
Onnea heille. Ei kummempia ajatuksia. Jos kyseessä joku sisaruksistani, niin mietin, että olisko aika tiputtaa sisarusten lapset pois joululahjalistalta, koska heitä on niin monta.
Mun on pakko sanoa, että mun vauva-arki on ollut enimmäkseen ihan oikeasti ihanaa, vaikka toki välillä raskastakin.