Mikä on ensimmäinen ajatuksesi, kun kuulet, että jollekin tutullesi on tulossa vauva?

Muutamat sanoi jo samansuuntaista, eli pitää muistuttaa itseään nopeasti että vaikka itse varmaan hyppäisin katolta jos tulisin raskaaksi, niin monet ihan aidosti niitä lapsia haluaa. Joten yritän onnitella aidosti. Toki vähän mietin, että onkohan molemmat vanhemmat ihan aidosti iloisia itse kuitenkaan, mutta tiedostan että se on vaan suuresti omien tunteiden projisointia.

" Vai niin, no sepä hauskaa.Onneksi olkoon.Täytyy minun nyt tästä kuitenkin...on näet vähän nätä  kiireitä pakkautunut ja asioita hoidettavana . No jutellaan sitten taas kun ehditään ja joskus tavataan. No heippa !"

"Aaaawwws" kuinka ihanaa.

Sitten, riippuen kuinka läheisiä minulle ovat, neulon jotain vauvasukkaa tms.

Eka on yleensä yllätys, mutta sitten riippuu täysin tuttavan iästä ja perhetilanteesta, että onko yllätys iloinen vai vähemmän iloinen. Onnittelen aina raskaudesta, oli se kuinka mones tahansa.

Mitä niin tavatonta tässä viestissä oli, että piti poistaa?

"Muutamat sanoi jo samansuuntaista, eli pitää muistuttaa itseään nopeasti että vaikka itse varmaan hyppäisin katolta jos tulisin raskaaksi, niin monet ihan aidosti niitä lapsia haluaa. Joten yritän onnitella aidosti. Toki vähän mietin, että onkohan molemmat vanhemmat ihan aidosti iloisia itse kuitenkaan, mutta tiedostan että se on vaan suuresti omien tunteiden projisointia."

Illalla stalkkasin paria tuttua ja huomasin erään todella ongelmallisen tytön olevan raskaana. Mietin että eikö se ymmärrä tehdä aborttia. Sivullaan joku kysyi miksi polttaa ja tämä vatipää lässyttää miten se tupakkalaki stressi ois haitallisempaa kuin tupakka.

Eli tässä tapauksessa osanottoni pienokaiselle.

Kirjoitin jo ennakoivan lasuilmon ja postitse sen huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin tavatonta tässä viestissä oli, että piti poistaa?

"Muutamat sanoi jo samansuuntaista, eli pitää muistuttaa itseään nopeasti että vaikka itse varmaan hyppäisin katolta jos tulisin raskaaksi, niin monet ihan aidosti niitä lapsia haluaa. Joten yritän onnitella aidosti. Toki vähän mietin, että onkohan molemmat vanhemmat ihan aidosti iloisia itse kuitenkaan, mutta tiedostan että se on vaan suuresti omien tunteiden projisointia."

Ei mitään, eikä sitä olekaan poistettu. TUolla se on ylempänä, numerolla 21.

"Jaajaa" on varmaan ensimmäinen reaktioni, jos kyseessä on esim. sukulainen tai muu vähän "kaukaisempi" tuttu. Jos kuulisin hyvän ystäväni raskausuutisen ja tietäisin, että hän on toivonut lasta kauan, osaisin olla jopa vilpittömästi iloinen. Onnittelisin toki noita kaukaisempiakin tyyppejä.

Vähän kyllä ihmetyttää kun vauvan saamista pidetään ihmeellisimpänä juttuna ikinä - lopultahan se on vain lisääntymistä, joka on lajin elinehto. Mitä ihmeellistä oikeastaan on jossain niin yleisessä jutussa? Ymmärrän toki sen, että henkilökohtaisella tasolla vaikutus on suuri ko. ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

"Jaajaa" on varmaan ensimmäinen reaktioni, jos kyseessä on esim. sukulainen tai muu vähän "kaukaisempi" tuttu. Jos kuulisin hyvän ystäväni raskausuutisen ja tietäisin, että hän on toivonut lasta kauan, osaisin olla jopa vilpittömästi iloinen. Onnittelisin toki noita kaukaisempiakin tyyppejä.

Vähän kyllä ihmetyttää kun vauvan saamista pidetään ihmeellisimpänä juttuna ikinä - lopultahan se on vain lisääntymistä, joka on lajin elinehto. Mitä ihmeellistä oikeastaan on jossain niin yleisessä jutussa? Ymmärrän toki sen, että henkilökohtaisella tasolla vaikutus on suuri ko. ihmisiin.

Entäs rakastuminen tai seksi, kyllähän niitäkin hehkutetaan, vaikka kyse on vain lisääntymiseen tähtäävästä jutusta? Tai hyvä ruoka - sehän on vain elimistön polttoainetta, matkalla paskaksi. Miksi mitään pitää hehkuttaa, kun kaikki on oikeastaan aika merkityksetöntä?

Riippuu siitä tutusta. Omat kaverit ovat jo kauan lasta yrittäneet, joten vauvauutiset olisivat aivan ihania! Onnittelisin ja alkaisin suunnitella babyshowereita :D.

Sukulaisia, sisaruksia ja serkkuja, myös siinä iässä ja perhetilanteessa, että vauvauutiset ikäänkuin olisivat odotettavissa.

Sitten yksi miehen kaveri, 4kk seurustelun jälkeen alkoivat odottaa lasta. Siinä ensireaktio oli "voi vit..! Mähän sanoin että se muija on kohta paksuna!". Oli ollut alusta asti myrskyisä suhde, isoja riitoja ja "eroja". Sama jatkunut lapsen syntymän jälkeen ja välillä välien selvittelyyn tarvittu muitakin apuun. Molemmat vanhemmat myös aika paljon juovat, joten ei ihan ihanneperhe kyseessä.

Lähes poikkeuksetta, jokainen lapsen saanut on lihonut ym. Sitten mietitään kuumeisesti, mihin saisi vauvan tyrkättyä hoitoon, että saisi vähän edes omaa aikaa. Järki hoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jaajaa" on varmaan ensimmäinen reaktioni, jos kyseessä on esim. sukulainen tai muu vähän "kaukaisempi" tuttu. Jos kuulisin hyvän ystäväni raskausuutisen ja tietäisin, että hän on toivonut lasta kauan, osaisin olla jopa vilpittömästi iloinen. Onnittelisin toki noita kaukaisempiakin tyyppejä.

Vähän kyllä ihmetyttää kun vauvan saamista pidetään ihmeellisimpänä juttuna ikinä - lopultahan se on vain lisääntymistä, joka on lajin elinehto. Mitä ihmeellistä oikeastaan on jossain niin yleisessä jutussa? Ymmärrän toki sen, että henkilökohtaisella tasolla vaikutus on suuri ko. ihmisiin.

Entäs rakastuminen tai seksi, kyllähän niitäkin hehkutetaan, vaikka kyse on vain lisääntymiseen tähtäävästä jutusta? Tai hyvä ruoka - sehän on vain elimistön polttoainetta, matkalla paskaksi. Miksi mitään pitää hehkuttaa, kun kaikki on oikeastaan aika merkityksetöntä?

Niinpä :) Pohdintani lähinnä vain kontrastina sille, miten jokainen vanhemmaksi tuleva tuntuu ajattelevan tilanteensa olevan hyvinkin erityinen ts. suurien onnitteluiden ja fanfaarien arvoinen. Ja onhan se! Minusta vain on kiva pohtia merkityksellisyyttä myös laajemmassa näkökulmassa. t.28

Tarjoan kaikille varastoon kertyneitä lastentavaroita jotka jotkut "lainanneet" ovat tuoneet takaisin! Olisi ne saanut pitää, itselle ei enempää lapsia tule ja ainokainenkin on jo 15. No, ehkä hänen lapsensa saa sitten aikanaan nukkua äidin vanhassa pinnasängyssä  tai vastaavaa :)

En malta odottaa, että saan pitää vauvaa sylissä :) 

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten vaikutan vilpittömältä kun onnettelen. Salaa säälin ja yritän muistaa, että joku ihan oikeasti haluaa sellaista, jos kaveri on kyseessä niin alan etäännyttää itseäni jos puhuu vain ja ainoastaan lapsesta.

Sama. Eka reaktio on, että voi ei mikä vahinko! Sitten muistan pysyä hiljaa ja onnitella, joku kun oikeasti haluaa lapsiperhe-elämää.

"Ai noillekin. Tuleekohan se meidän vuoro ikinä."