Onko teillä herkkänahkaisia loukkaantujia lähipiirissä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ilmeisesti joku herkkänahkainen loukkaantuja, kun yhtäkkiä kaikkiin myötäileviin kommenteihin ilmestyi alapeukku. Heh.

Hehehehe tosiaan, jos saat toista ihmistä satutetuksi. Vika ei tietenkään voi olla sinussa. Naureskelu auttaa, jos toinen itkee.

Ja sitten ihmetellään, miksi Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen luvattu maa?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mutta tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat kuin norsu posliinikaupassa, ja joille on kunnia-asia "sanoa asiat suoraan", yhtään piittaamatta toisen tunteista.

Näinhän se on koulu- ja työelämässäkin: oma vika jos kiusaaminen tai loukkaavat puheet sattuvat. "Se on ihan höpö joka leikistä suuttuu", eikö niin?

Suomessa on näitä loukkaavia totuudentorvia enemmän kuin tarpeeksi. Ap, tuliko taas loukattua toista ihmistä, ja tässä haet ilkeydellesi oikeutusta?

Et tainnut ihan ymmärtää aloitusta. :) Puhutaan kahdesta eri aiheesta tässä. Pystyn kyllä seisomaan sanojeni takana ja pyytämään anteeksi, jos olen jotakuta sanoillani tai teoillani loukannut. Mutta en ala pahoittelemaan toisen epäluuloisuutta.

Tässä oli siis kyse toisen ihmisen jatkuvasta herkkänahkaisuudesta.

Esim. "Onpas sinulla paita kireänä tuosta mahanseudusta yhtäkkiä." = Loukkaus

Esim. "Onpa kauniit uudet hiukset!" -"Ai vanhat olivat jotenkin huonot!?" Tästä seurauksena selittelyä ja murjotusta. =toisen henkilön herkkänahkaisuutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mutta tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat kuin norsu posliinikaupassa, ja joille on kunnia-asia "sanoa asiat suoraan", yhtään piittaamatta toisen tunteista.

Näinhän se on koulu- ja työelämässäkin: oma vika jos kiusaaminen tai loukkaavat puheet sattuvat. "Se on ihan höpö joka leikistä suuttuu", eikö niin?

Suomessa on näitä loukkaavia totuudentorvia enemmän kuin tarpeeksi. Ap, tuliko taas loukattua toista ihmistä, ja tässä haet ilkeydellesi oikeutusta?

Et tainnut ihan ymmärtää aloitusta. :) Puhutaan kahdesta eri aiheesta tässä. Pystyn kyllä seisomaan sanojeni takana ja pyytämään anteeksi, jos olen jotakuta sanoillani tai teoillani loukannut. Mutta en ala pahoittelemaan toisen epäluuloisuutta.

Tässä oli siis kyse toisen ihmisen jatkuvasta herkkänahkaisuudesta.

Esim. "Onpas sinulla paita kireänä tuosta mahanseudusta yhtäkkiä." = Loukkaus

Esim. "Onpa kauniit uudet hiukset!" -"Ai vanhat olivat jotenkin huonot!?" Tästä seurauksena selittelyä ja murjotusta. =toisen henkilön herkkänahkaisuutta.

Ap

Vaikutat todella moukkamaiselta.

Mulla oli työkaveri, joka halusi aina pitää palavereita, kun oli työilmapiirissä vikaa. Näissä palavereissa sitten istuttiin ja hän kertoi kaikkien kuullen pitkään ja hartaasti, miten minä olen taas mokannut siinä ja tässä asiassa enkä tuotakaan osaa. Sitten kun puolustauduin ja kyyneleet tuli syystäkin silmiin, hän alkoi pyöritellä silmiään, koska ei jaksanut katsella itkemistäni. Tätä jatkui pitkään ja jälkeenpäin ihmettelen, miten oikein jaksoin.

Hänen silmissään olin tietenkin juuri se herkkänahkainen loukkaantuja, kun hän puhui mielestään vain totta. Minun silmissäni hän oli ilkeä työpaikkakiusaaja. Onneksi ei olla enää samassa työpaikassa.

Meillä sekä minä että puoliso ollaan herkkäerkkejä... siinä saa kuulkaa keskustella kieli keskellä suuta ja eräänkin kerran on ollut jälkipuinteja siitä mitä kenenkin äänensävy, huokaus tai koettu vastauksen viipyminen on tarkoittanut :D

Itse koen lapsuuden kodissa olleeni juuri sellainen ivattu, väheksytty ja loukkaannuttuani herkkänahkaiseksi haukuttu. Esim. jos olen illalla varovasti pyytänyt kännimölyäviä aikuisia olemaan huutamatta kun yritän nukkua niin minua on kutsuttu prinsessaksi eikä mitenkään hellitellen. Tämä yhtenä esimerkkinä monista. Siinä oppii ihminen olemaan piikit pystyssä toisten mahdollisen piilopilkan suhteen.

Tiedän täsmälleen mistä ap puhuu. Omassa perhepiirissä on tällainen superloukkaantuja, välit ovat häneen menneet useita kertoja ja joskus vuosiksi kun en vaan jaksa sitä kaikesta loukkaantumista. Kyseisen henkilön itsekeskeisyys on vailla vertaa, aina on kyse hänestä. Ei koskaan mene itseensä. Juuri tuon tyyppistä kuin ap: kuvaili: "onpa kiva paita" "AIJAA ONKS TÄÄ RUMA". Sama henkilö itkee jos joku vahingossa tönäisee häntä ohikulkiessaan kaupungin ruuhkassa jne. Siis ei tällaista voi kai kuvitella jos ei itse tällaista henkilöä tunne, eli ei tässä nyt mistään tahallisista loukkauksista tai kiusaamisesta ole ollenkaan puhuttu, kuten tässä ketjussa nyt jotkut vääräleuat ovat kuvitelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mutta tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat kuin norsu posliinikaupassa, ja joille on kunnia-asia "sanoa asiat suoraan", yhtään piittaamatta toisen tunteista.

Näinhän se on koulu- ja työelämässäkin: oma vika jos kiusaaminen tai loukkaavat puheet sattuvat. "Se on ihan höpö joka leikistä suuttuu", eikö niin?

Suomessa on näitä loukkaavia totuudentorvia enemmän kuin tarpeeksi. Ap, tuliko taas loukattua toista ihmistä, ja tässä haet ilkeydellesi oikeutusta?

Et tainnut ihan ymmärtää aloitusta. :) Puhutaan kahdesta eri aiheesta tässä. Pystyn kyllä seisomaan sanojeni takana ja pyytämään anteeksi, jos olen jotakuta sanoillani tai teoillani loukannut. Mutta en ala pahoittelemaan toisen epäluuloisuutta.

Tässä oli siis kyse toisen ihmisen jatkuvasta herkkänahkaisuudesta.

Esim. "Onpas sinulla paita kireänä tuosta mahanseudusta yhtäkkiä." = Loukkaus

Esim. "Onpa kauniit uudet hiukset!" -"Ai vanhat olivat jotenkin huonot!?" Tästä seurauksena selittelyä ja murjotusta. =toisen henkilön herkkänahkaisuutta.

Ap

Vaikutat todella moukkamaiselta.

Ai kun selvensin sinulle loukkauksen ja herkkänahkaisuuden eron? Tätäkin tarkoitin aloituksessa, että sitten ollaan heti etunenässä kuitenkin haukkumassa muita. Niin kuin msinä haukut minua moukkamaiseksi. Ap

Ai, kyseessä on siis itsekeskeinen superloukkaantuja, joka kääntää kaiken itseensä, tyyliin:

"Kuulitko, että Sirpa on sairastunut rintasyöpään?"

Superloukkaantuja: "Voi ei, kuinka se kehtaa, kun meidän piti lähteä sinne Barcelonaan yhdessä ja nyt se tietysti on just niissä hoidoissa ja sen tukka lähtee enkä mä kehtaa sen kanssa minnekään lähtee. Enkä saa tietenkään ketään tilalle, törkeetä!"

tai

"Toi mekko sopii sulle tosi hyvin!"

Superloukkaantuja: "Ai, niinku mun kaikki muut vaatteet on ihan kamalia, mä varmaan näytän niissä kaikissa ihan hirveeltä, ettekä oo sanonu mitään!"

tai

"Mä sain eilen ajokortin"

Superloukkaantuja: "No just, tosi kiva, nyt sä voit mua ajeluttaa, kun mä en kuitenkaan koskaan saa ajokorttia, kun mun isä ei maksa mulle sitä, kun se maksaa jo mun vuokran ja antaa mulle ruoka- ja vaaterahaa. Miten sä sait muka ajokortin? Miksen mä saa?"

Jos nää on esimerkkejä siitä, mitä ajetaan takaa, niin kyllä kyseessä on ihan puhdasverinen narsisti sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ai, kyseessä on siis itsekeskeinen superloukkaantuja, joka kääntää kaiken itseensä, tyyliin:

"Kuulitko, että Sirpa on sairastunut rintasyöpään?"

Superloukkaantuja: "Voi ei, kuinka se kehtaa, kun meidän piti lähteä sinne Barcelonaan yhdessä ja nyt se tietysti on just niissä hoidoissa ja sen tukka lähtee enkä mä kehtaa sen kanssa minnekään lähtee. Enkä saa tietenkään ketään tilalle, törkeetä!"

tai

"Toi mekko sopii sulle tosi hyvin!"

Superloukkaantuja: "Ai, niinku mun kaikki muut vaatteet on ihan kamalia, mä varmaan näytän niissä kaikissa ihan hirveeltä, ettekä oo sanonu mitään!"

tai

"Mä sain eilen ajokortin"

Superloukkaantuja: "No just, tosi kiva, nyt sä voit mua ajeluttaa, kun mä en kuitenkaan koskaan saa ajokorttia, kun mun isä ei maksa mulle sitä, kun se maksaa jo mun vuokran ja antaa mulle ruoka- ja vaaterahaa. Miten sä sait muka ajokortin? Miksen mä saa?"

Jos nää on esimerkkejä siitä, mitä ajetaan takaa, niin kyllä kyseessä on ihan puhdasverinen narsisti sitten.

Kyllä juuri tämän tyyppisiä. Kaipa siinä pohjimmiltaan on itsekeskeisyydestä kyse, kun kaikki käännetään siihen itseen. Ap

Tiedän tämmöisen henkilön.

Huvittavinta on, että hän on itse ensimmäisenä suuna päänä kertomassa mielipiteitään, vieläpä aika jyrkästi ja välillä todella ikävin sanakääntein. Omasta mielestään hän "sanoo asioita suoraan", mutta ulosanti on toisinaan suorastaan rääväsuista. Jos mitään sanoo kukaan vastaan, alkaa välitön sota ja kiukuttelu siitä, kuinka hänelle nyt ollaan niin ilkeitä ja hän on niin epäsuosittu persoona. Sitten hän muistelee kyseisiä välikohtauksia vielä vuosienkin jälkeen (parhaimpia on ollut "ikävään sävyyn" sanottu kohtuullisen neutraali asia kymmenen vuoden takaa) aivan kuin ne olisivat tapahtuneet vast' ikään. Hienoin on ollut avautuminen siitä kuinka "muiden mielestä häntä saa kohdella miten sattuu" ja kun tulvan lomasta joku kysäisi että miten häntä nyt sitten on kaltoin kohdeltu, oli vastaus "no en nyt muista mitä se teki, mutta ilme oli kyllä todella nyreä". Ehhh??? Jos olet hänen Facebook-kaverinsa, varaudu olemaan kommenteissasi erittäin varovainen (toki kommentointeja ja tykkäyksiä on tultava, muutoin ole ylpeä mulkku), puolihuolimaton mutta muuten viaton kommentti poikii kaverilistalta poiston ja eston.

T-O-D-E-L-L-A raskasta.

Toisinaan minusta tuntuu, että hän provosoi tahallaan niillä epäkohteliailla kommenteillaan, jotta saisi jonkun ärsyyntymään tai edes muuttamaan äänensävyään, niin että hän voisi sitten taas loukkaantua ja ulista häntä kohdanneesta hirvittävästä vääryydestä. Voiko joku ihminen tarvita jatkuvaa vihanpitoa ja kaunan kantamista, jotta voi elää normaalisti?

Teidän väliset kemiat taitaa olla muutenkin huonot. Ja voi olla että tuntemasi onkin epäluuloinen ja herkkänahkainen, mutta silti kokenut häntä "loukanneet" ihmiset muutenkin sellaisina, joiden seuraa ilman voi yhtä hyvin olla. Elämä on lyhyt joten ei kaikkia kannata mielistellä vain pysyäkseen jossain piireissä. Kannattaa kuunnella sitä oloa mikä tulee itselle jonkun seurassa ja alkaa viettää enemmän aikaa sellaisten kanssa joiden seurassa olo on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämmöisen henkilön.

Huvittavinta on, että hän on itse ensimmäisenä suuna päänä kertomassa mielipiteitään, vieläpä aika jyrkästi ja välillä todella ikävin sanakääntein. Omasta mielestään hän "sanoo asioita suoraan", mutta ulosanti on toisinaan suorastaan rääväsuista. Jos mitään sanoo kukaan vastaan, alkaa välitön sota ja kiukuttelu siitä, kuinka hänelle nyt ollaan niin ilkeitä ja hän on niin epäsuosittu persoona. Sitten hän muistelee kyseisiä välikohtauksia vielä vuosienkin jälkeen (parhaimpia on ollut "ikävään sävyyn" sanottu kohtuullisen neutraali asia kymmenen vuoden takaa) aivan kuin ne olisivat tapahtuneet vast' ikään. Hienoin on ollut avautuminen siitä kuinka "muiden mielestä häntä saa kohdella miten sattuu" ja kun tulvan lomasta joku kysäisi että miten häntä nyt sitten on kaltoin kohdeltu, oli vastaus "no en nyt muista mitä se teki, mutta ilme oli kyllä todella nyreä". Ehhh??? Jos olet hänen Facebook-kaverinsa, varaudu olemaan kommenteissasi erittäin varovainen (toki kommentointeja ja tykkäyksiä on tultava, muutoin ole ylpeä mulkku), puolihuolimaton mutta muuten viaton kommentti poikii kaverilistalta poiston ja eston.

T-O-D-E-L-L-A raskasta.

Toisinaan minusta tuntuu, että hän provosoi tahallaan niillä epäkohteliailla kommenteillaan, jotta saisi jonkun ärsyyntymään tai edes muuttamaan äänensävyään, niin että hän voisi sitten taas loukkaantua ja ulista häntä kohdanneesta hirvittävästä vääryydestä. Voiko joku ihminen tarvita jatkuvaa vihanpitoa ja kaunan kantamista, jotta voi elää normaalisti?

Juuri tällaista tarkoitan. Oudointa tosiaan, että jos nämä henkilöt puolustelevat omaa loukkaantumista herkkyydellään niin miksei se herkkyys ikinä näy toiseen suuntaan. Hei voivat kertoa "suoria" mielipiteitä ja sitten kun näitä sanomisia kyseenalaistaa. Niin aletaan syytelemään "kyllä sinäkin vuonna 1999 sanoit näin ja muistatko silloin vuonna 1998 tammikuussa sen jutun?" Eli ilmeisesti ymmärtävät kuitenkin sanoneensa jotakin outoa mutta ei puhettakaan pahoitteluista. Kyllähän tollasesta varmaan todella katkeraksi ihmiseksi tulee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Teidän väliset kemiat taitaa olla muutenkin huonot. Ja voi olla että tuntemasi onkin epäluuloinen ja herkkänahkainen, mutta silti kokenut häntä "loukanneet" ihmiset muutenkin sellaisina, joiden seuraa ilman voi yhtä hyvin olla. Elämä on lyhyt joten ei kaikkia kannata mielistellä vain pysyäkseen jossain piireissä. Kannattaa kuunnella sitä oloa mikä tulee itselle jonkun seurassa ja alkaa viettää enemmän aikaa sellaisten kanssa joiden seurassa olo on hyvä.

Kiitos, tässä kuitenkin päinvastaisesta kyse. Henkilö on lähipiiristä. :) Ap

Nostan vanhan ketjun. Minulla on tällainen tuttava, ja olen kirjoittanut tästä aiemminkin tänne johonkin toiseen ketjuun. Hän itse kutsuu itseään ystäväkseni, muttei todellakaan ole - hädin tuskin tunnemme. Alan olla jo todella tympääntynyt, ja aina kun näen että häneltä on tullut viesti tai hän yrittää soittaa, ahdistun. Olen ottanut etäisyyttä ja olen sanonut suoraankin, etten haluaisi pitää juurikaan yhteyttä johtuen erilaisuudestamme ja siitä, että onnistun loukkaamaan häntä jatkuvasti tahtomattani. Tästä huolimatta hän on minuun yhteydessä jopa useita kertoja viikossa (on mahdollisesti ihastunut?). Ja hyvin usein loukkaantuu. Hän loukkaantuu kaikista torjunnoistani, minkä tavallaan ymmärrän, mutta kaikenlaisesta muustakin.

Viimeksi hän loukkaantui eilen, ja juttu meni näin: hän oli lähettänyt minulle iltapäivällä sähköpostia, jossa pyysi minulta palvelusta, joka ei ollut mitenkään kiireellinen tai tärkeä. Pikemminkin uskoisin sen olleen jälleen tikusta keksittyä asiaa, jotta sai syyn ottaa yhteyttä. Luin sähköpostit vasta myöhemmin illalla pitkän opiskelurupeaman jälkeen, enkä jaksanut tuolloin paneutua hänen asiaansa enkä siis vastannut. Tänä aamuna kuudelta hän oli lähettänyt viestin "unohda koko juttu", eikä mitään muuta. Ja minä ahdistuin taas. Ahdistun joka kerta, koska en oikeasti haluaisi loukata ketään, ja sen vuoksi tämä - täysin yksipuolinen ja toisen omassa päässään keksimä - ihmissuhde on minulle todella raskas.

En oikeastaan pyydä neuvoja, halusin vaan tuulettaa. Aion toistaa kehotuksen olla ottamatta enää yhteyttä, koska siitä tulee aina vain pahaa mieltä molemmille, ja sitten estän hänet. Parin viikon kuluttua voin tehdä tämän, kun yhteinen harrastuksemme päättyy eikä minun tarvitse häntä enää sen jälkeen koskaan nähdä.

Joo olen. Lisäksi keksii tai luulee asioita tapahtuneen, vaikka voin osoittaa ettei ole. Silloin minua nimitetään valehtelijaksi ja sanojani perättömiksi.

En halua leikkiä keittiöpsykologia, mutta kirjallisuus tuntee persoonallisuushäiriön nimeltä epäluuloinen persoonallisuus. Voisiko kyse olla jostain sellaisesta? En tiedä. Vaikka yritän varoa jopa tiettyjä sanoja, josta tiedän että saa hirveän raivarin, niin lopulta mikään varovaisuus ei riitä.

En jaksa yhtään ihmisiä, jotka piikittelevät jatkuvasti tai sanovat mitä sattuu tai eivät arvosta muita. Sitten kaikki kuulemma loukkaantuvat syyttä. Parempi jatkaa eri suuntiin. Älä ole ap ko. ihmisen kanssa tekemisissä, sillä asia selviää.

Jos hän on viime aikoina katkonut muitakin suhteita, ehkä hän vaan kyllästyi? Miksi hänen pitäisi muuttua mieliksesi?

Voi olla, että perhetaustanne ovat liian erilaiset. Minulla on ainakin kommunikaatio-ongelmia jatkuvasti ihmisen kanssa, jonka tausta on selvästikin hyvin erilainen. Hän esimerkiksi puhuu jatkuvasti muiden päälle, töksäyttelee ties mitä luonneanalyyseja päin kasvoja ja piikittelee seurueen ulkopuolisia.