Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nuoruus maalla/kaupungissa, kumpi parempi?

Vierailija
23.10.2016 |

Olen itse asunut nuoruuteni pikkupaikassa ja aikuisena muuttanut Helsinkiin. Sukulaiset ajattelevat että lasten olisi parempi kasvaa pikkupaikassa, mutta onkohan noin.

Kun itse mietin sitä omaa nuoruuttani. 15-vuotiaana pussikaljojen kanssa ulkona. Se oli se vallitseva nuorisokulttuuri. Joko kuuluit tähän porukkaan, tai sitten olit joku uskovainen jolla oli ihan omat kuviot.

Minusta kaupungissa on useampia tapoja viettää nuoruutensa. Kenellekkään ei tarvi todistella mitään ryyppäämisellä ja muitakin harrastuksia löytyy. Omien toki rajallisten kokemusten perusteella maaseudulla on hurjempaa. Ja eikö ryyppääminen ole jo vähän junttia kaupunkilaisteinien silmissä?

Mitä mieltä olette?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat kokeneena voin vastata, että maalla oli helvettiä ja jäin kaipaamaan kaupunkielämään

Vierailija
2/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sanoisin että maalla. Musta pääkaupunkiseudun teineistä tulee lähes poikkeuksetta vähän uusavuttomia ja pissiksiä. Parempi kasvaa maalla ja muuttaa sitten halutessaan isona Helsinkiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin että maalla. Musta pääkaupunkiseudun teineistä tulee lähes poikkeuksetta vähän uusavuttomia ja pissiksiä. Parempi kasvaa maalla ja muuttaa sitten halutessaan isona Helsinkiin.

Onko Helsinki ainoa kaupunki suomessa?

Vierailija
4/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko kaupungissa suurempi riski materialismin ja merkkitietoisuuden ihannointiin? Tämmöinen kuva tulee, että ollaan pinnallisempia ja vaaditaan kaikkea enemmän. Kai niitä ryyppyporukoita löytyy kaupungista sekä maalta? Ja asiat on saattanut vähän muuttua omasta teini-iästäsi. Milloin se oli 10-20 vuotta sitten?

Vierailija
5/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan sama. Ympärillä olevat ihmiset ja niiden suhtautuminen suhun on ne, jotka ratkaisee.

Vierailija
6/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän kummassakin paikassa ole hyvät ja huonot puolensa niin kuin kaikessa. Itse kasvoin maalla, mutta en minä ainakaan havainnut noin mustavalkoista "pussikalja/uskovainen"-jaottelua. Suuri osa oli niitä, jotka eivät pussikaljoitelleet, mutta ei heitä minään uskovaisinakaan pidetty. Välillä oli ankeaa, kun asuttiin peräkylällä eikä missään ollut mitään eikä minnekään päässyt ilman, että vanhemmat lähtivät kuljettamaan, mutta toisaalta siinä sitä oppi itse kehittämään itselleen jotain toimintaa kun ei sitä tuotu valmiina nenän eteen. Ja sitten ne harvat kerrat kun pääsi jonnekin, missä tapahtui, oli se merkityksellisempää kuin jos olisi kokenut sen joka viikonloppu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
23.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos joskus pitää asua maalla tai pikkukaupungissa niin sitten opiskelijaiässä, joko opiskella pikkukaupungissa tai sitten kesätöiden ja harjoitteluiden myötä kiertää niitä. Koska siinä iässä nyt on mukavaa missä vaan ja pienessä piirissä voi päästä porukkaan sisään paremmin. Teininä tuollaisessa paikassa voi olla kamalaa jos ei kuulu joukkoon. :(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä kahdeksan