Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso kritisoi minua koko ajan kaikesta
22.10.2016 |
Ihan sama mitä teen niin saan kuulla että tein sen jotenkin väärin. Vaikka kyse olisi wc-paperirullan asettamisesta telineeseen. Tai missä kohtaa sohvaa istun. Tai jos en tee ollenkaan niin saan kuulla kritiikkiä siitä että en tehnyt. Niin tai näin niin meni kuulemma väärinpäin. En ymmärrä miten voinkin olla näin lahjakas tekemään aina kaiken jotenkin pieleen. Jos teen juuri kuten pyytää niin teen silti väärin koska ei kuulemma tarkoittanutkaan niin kuin pyysi vaan tarkoitti erilailla. Ja joo, aiemmissa suhteissa en ole saanut kritiikkiä osakseni vaan minun tekemisiin ollaan oltu ihan tyytyväisiä.
Silti hän juuri kosi minua ja haluaa elää kanssani ja haluaa yhteisen tulevaisuuden. En ymmärrä. Mistä voisi olla kyse?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse ylikriittinen puolisoani kohtaan, kun minulla oli pitkä henkisesti huonovointinen kausi. Kaikki paha ola lähti oikeasti sisältä, mutta kuvittelin sen olevan puolisosta lähtöisin. Kenties jotain samaa, tai sitten ei.
Lisäksi vaikuttimena toimintaani oli liittomme kriittinen tarkastelu, jossa aloin arvioimaan puolisoani kriittisellä silmällä. Negatiivisessa mielentilassa sitä sitten keskittyi vain negatiivisiin asioihin ja ärsyynnyin kaikesta.
Kritik kirjoitti:
Olin itse ylikriittinen puolisoani kohtaan, kun minulla oli pitkä henkisesti huonovointinen kausi. Kaikki paha ola lähti oikeasti sisältä, mutta kuvittelin sen olevan puolisosta lähtöisin. Kenties jotain samaa, tai sitten ei.
Lisäksi vaikuttimena toimintaani oli liittomme kriittinen tarkastelu, jossa aloin arvioimaan puolisoani kriittisellä silmällä. Negatiivisessa mielentilassa sitä sitten keskittyi vain negatiivisiin asioihin ja ärsyynnyin kaikesta.
No puolisollani on pitkään jatkunut omaan elämäänsä liittyvä huonovointinen kausi, joka oli kai alkanut jo ennen tapaamistamme. Tiedän hänen ajattelevan että olen tuonut paljon hyvää hänen elämään. Hän ei kritisoi minua koskaan isoista ja merkityksellisistä asioista (niihin hän on minussa ilmeisen tyytyväinen), kritisoi ainoastaan pienistä jutuista, mutta niistä sitten tosiaan keksii mitä mielikuvituksellisinta haukkumista tai ikävää sanomista.
Ei hemmetti ihan kun mun elämästä tuo sun teksti :D samoja ongelmia täälläkin :/ eipä itsetuntokaan ole noussut vieläkään...
Jospa kysyisit siltä.
Ongelma on se, että hänellä on se tietty rooli sinulle käsikirjoitettuna. Siihen sopivaa naista [miestä] ei ole valmiina missään olemassa ( enää, kun mummonsa tai äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin eikä edes siskonsa [eikä vaarinsa, isänsä, veljensä]). Siksi hän yrittää epätoivoisesti kouluttaa sinusta sopivaa.
Ei tule onnistumaan, vaan se on tuhoon tuomittu yritys. Alahan etsiskellä sellaista miestä /naista, joka haluaa pitää vessapaperirullan samoin päin kuin sinä ja toivoo sinun istuvan sohvalla juuri sillä kohdalla, jolla istut muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin menemään. En jaksaisi kuunnella mitään kitinää ja nalkutusta, jos siihen ei ole mitään järkevää syytä. Kuka tuollaista muka vuosikausia jaksaa kuunnella? Oli sitten nainen tai mies, niin parempiakin vaihtoehtoja on olemassa. Kaikilla meillä on huonoja kausia elämässä, mutta ei se sitä tarkoita, että pitäisi puoliso uuvuttaa täysin ja purkaa häneen kaikki. Hakisi muuta apua.
Vierailija kirjoitti:
Kritik kirjoitti:
Olin itse ylikriittinen puolisoani kohtaan, kun minulla oli pitkä henkisesti huonovointinen kausi. Kaikki paha ola lähti oikeasti sisältä, mutta kuvittelin sen olevan puolisosta lähtöisin. Kenties jotain samaa, tai sitten ei.
Lisäksi vaikuttimena toimintaani oli liittomme kriittinen tarkastelu, jossa aloin arvioimaan puolisoani kriittisellä silmällä. Negatiivisessa mielentilassa sitä sitten keskittyi vain negatiivisiin asioihin ja ärsyynnyin kaikesta.
No puolisollani on pitkään jatkunut omaan elämäänsä liittyvä huonovointinen kausi, joka oli kai alkanut jo ennen tapaamistamme. Tiedän hänen ajattelevan että olen tuonut paljon hyvää hänen elämään. Hän ei kritisoi minua koskaan isoista ja merkityksellisistä asioista (niihin hän on minussa ilmeisen tyytyväinen), kritisoi ainoastaan pienistä jutuista, mutta niistä sitten tosiaan keksii mitä mielikuvituksellisinta haukkumista tai ikävää sanomista.
Mjoo kuulostaa samalta kuin oma käyttäytymiseni. Olen siis mies. Kritiikin kohteeni olivat usein tarpeettomia, asiattomia, lapsellisia ja epärationaalisia. Kenties sitä vain purki tilannetta lähimpään ihmiseen. Onneksi rakkaani sieti minua sen ajan. Välillä nyllä muistutteli että hei haloo, onkohan tuossa nyt järkee. Ja hyvä niin, vastaan täytyy ainakin jonkun verran sanoa, eikä vain hyväksyä kaikkea paskaa toiselta. Hyväksyvän, mutta ei nöyristelevän, rakkauden hengessä asiasta lutviutunee.
Kenties auttaisi muistutella ikävälle puolisolle perspektiiviä, että onkohan kriittinen kommentointi objektiivisessa mielessä nyt järkevää/reilua. Huom lainkaan riitaa haastamatta, koska vääränlainen huomautus voi olla vain bensaa liekkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyisit siltä.
Ongelma on se, että hänellä on se tietty rooli sinulle käsikirjoitettuna. Siihen sopivaa naista [miestä] ei ole valmiina missään olemassa ( enää, kun mummonsa tai äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin eikä edes siskonsa [eikä vaarinsa, isänsä, veljensä]). Siksi hän yrittää epätoivoisesti kouluttaa sinusta sopivaa.Ei tule onnistumaan, vaan se on tuhoon tuomittu yritys. Alahan etsiskellä sellaista miestä /naista, joka haluaa pitää vessapaperirullan samoin päin kuin sinä ja toivoo sinun istuvan sohvalla juuri sillä kohdalla, jolla istut muutenkin.
Olen kysynytkin monta kertaa häneltä että miksi, mutta en saa vastausta. Ehkä siksi, että hänkin tietää että mitään järkevää vastausta ei tuohon ole olemassa. Emme ole mitään nuoria enää, joten luulisi hänen jo oppineen että hänen kaikkien "vaatimusten" mukaista ihmistä ei ole olemassa... Hän kouluttaa minut pian kohti erohaluja jos vielä jatkaa kritisoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisähuomiona minusta: taipumusta on ollut aina masentuneisuuteen ja huonoon itsetuntoon, jotka värittävät ajattelua tosi negatiiviseksi, ja muiden ihmisten vähättelyyn. Jos puolisossasi samaa, niin hyvä huomioida.
Lähdin tuollaisesta suhteesta ja vaikka kipeää tekikin, en kuitenkaan kadu. Loppuipahan jatkuva arvostelunalaisena oleminen. Mun entisellä puolisolla myös oli henkilökohtaisia ongelmia, joita purki tuolla tavalla minuun. Kun asiasta sanoin, ei halunnut hakea itselleen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kritik kirjoitti:
Lisähuomiona minusta: taipumusta on ollut aina masentuneisuuteen ja huonoon itsetuntoon, jotka värittävät ajattelua tosi negatiiviseksi, ja muiden ihmisten vähättelyyn. Jos puolisossasi samaa, niin hyvä huomioida.
Hmm. Puolisoni on kyllä taipuvainen vähättelemään muita ihmisiä (muitakin kuin minua) ja hän usein hautautuu suhteettoman negatiivisiin ajatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyisit siltä.
Ongelma on se, että hänellä on se tietty rooli sinulle käsikirjoitettuna. Siihen sopivaa naista [miestä] ei ole valmiina missään olemassa ( enää, kun mummonsa tai äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin eikä edes siskonsa [eikä vaarinsa, isänsä, veljensä]). Siksi hän yrittää epätoivoisesti kouluttaa sinusta sopivaa.Ei tule onnistumaan, vaan se on tuhoon tuomittu yritys. Alahan etsiskellä sellaista miestä /naista, joka haluaa pitää vessapaperirullan samoin päin kuin sinä ja toivoo sinun istuvan sohvalla juuri sillä kohdalla, jolla istut muutenkin.
Olen kysynytkin monta kertaa häneltä että miksi, mutta en saa vastausta. Ehkä siksi, että hänkin tietää että mitään järkevää vastausta ei tuohon ole olemassa. Emme ole mitään nuoria enää, joten luulisi hänen jo oppineen että hänen kaikkien "vaatimusten" mukaista ihmistä ei ole olemassa... Hän kouluttaa minut pian kohti erohaluja jos vielä jatkaa kritisoimista.
Minäkään en hankalana kautena osannut syytä selittää puolisolle.
Kummaa on kun porukka ehdottelee heti puolison vaihtoa. Erilaisia kausia tulee, ja niistä selviäminen on rikkaus.
Itse ainakin on ylikiitollinen vaimolleni, kun kesti minua vaikeana kautena. Muistan sen aina, ja se lisää lojaaliuttani.
Mitään kuraa ei tietenkään ikuisesti kenenkään tartte sietää. Asiaa kannattaa työstää, keskustella ja avata, eikä vain pyöriä epämääräisessä tuntemuksien mutaliejussa. Kenties kolmas osapuoli/terapeutti auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kritik kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyisit siltä.
Ongelma on se, että hänellä on se tietty rooli sinulle käsikirjoitettuna. Siihen sopivaa naista [miestä] ei ole valmiina missään olemassa ( enää, kun mummonsa tai äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin eikä edes siskonsa [eikä vaarinsa, isänsä, veljensä]). Siksi hän yrittää epätoivoisesti kouluttaa sinusta sopivaa.Ei tule onnistumaan, vaan se on tuhoon tuomittu yritys. Alahan etsiskellä sellaista miestä /naista, joka haluaa pitää vessapaperirullan samoin päin kuin sinä ja toivoo sinun istuvan sohvalla juuri sillä kohdalla, jolla istut muutenkin.
Olen kysynytkin monta kertaa häneltä että miksi, mutta en saa vastausta. Ehkä siksi, että hänkin tietää että mitään järkevää vastausta ei tuohon ole olemassa. Emme ole mitään nuoria enää, joten luulisi hänen jo oppineen että hänen kaikkien "vaatimusten" mukaista ihmistä ei ole olemassa... Hän kouluttaa minut pian kohti erohaluja jos vielä jatkaa kritisoimista.
Minäkään en hankalana kautena osannut syytä selittää puolisolle.
Kummaa on kun porukka ehdottelee heti puolison vaihtoa. Erilaisia kausia tulee, ja niistä selviäminen on rikkaus.
Itse ainakin on ylikiitollinen vaimolleni, kun kesti minua vaikeana kautena. Muistan sen aina, ja se lisää lojaaliuttani.
Mitään kuraa ei tietenkään ikuisesti kenenkään tartte sietää. Asiaa kannattaa työstää, keskustella ja avata, eikä vain pyöriä epämääräisessä tuntemuksien mutaliejussa. Kenties kolmas osapuoli/terapeutti auttaisi.
Monella ihmisellä on välillä huonoja kausia ja paha olo. Osa purkaa pahan olon vaikka lenkkeilemällä. Miksi sinä purit sen kritiikkinä puolison niskaan?
Vierailija kirjoitti:
Kritik kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyisit siltä.
Ongelma on se, että hänellä on se tietty rooli sinulle käsikirjoitettuna. Siihen sopivaa naista [miestä] ei ole valmiina missään olemassa ( enää, kun mummonsa tai äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin eikä edes siskonsa [eikä vaarinsa, isänsä, veljensä]). Siksi hän yrittää epätoivoisesti kouluttaa sinusta sopivaa.Ei tule onnistumaan, vaan se on tuhoon tuomittu yritys. Alahan etsiskellä sellaista miestä /naista, joka haluaa pitää vessapaperirullan samoin päin kuin sinä ja toivoo sinun istuvan sohvalla juuri sillä kohdalla, jolla istut muutenkin.
Olen kysynytkin monta kertaa häneltä että miksi, mutta en saa vastausta. Ehkä siksi, että hänkin tietää että mitään järkevää vastausta ei tuohon ole olemassa. Emme ole mitään nuoria enää, joten luulisi hänen jo oppineen että hänen kaikkien "vaatimusten" mukaista ihmistä ei ole olemassa... Hän kouluttaa minut pian kohti erohaluja jos vielä jatkaa kritisoimista.
Minäkään en hankalana kautena osannut syytä selittää puolisolle.
Kummaa on kun porukka ehdottelee heti puolison vaihtoa. Erilaisia kausia tulee, ja niistä selviäminen on rikkaus.
Itse ainakin on ylikiitollinen vaimolleni, kun kesti minua vaikeana kautena. Muistan sen aina, ja se lisää lojaaliuttani.
Mitään kuraa ei tietenkään ikuisesti kenenkään tartte sietää. Asiaa kannattaa työstää, keskustella ja avata, eikä vain pyöriä epämääräisessä tuntemuksien mutaliejussa. Kenties kolmas osapuoli/terapeutti auttaisi.
Monella ihmisellä on välillä huonoja kausia ja paha olo. Osa purkaa pahan olon vaikka lenkkeilemällä. Miksi sinä purit sen kritiikkinä puolison niskaan?
Luulin pahan oloni johtuvan puolisosta. Ja lisäksi en tuntenut itseäni kunnolla, ei ollut oikeanlaisia rutiineja stressin/paha olon purkuun, kuten vaikkapa juuri lenkkeily, oikea ravinto, lepo jne.
Nykyään tunnistan negatiiviset signaalit, joiden myötä pystyn käsittelemään ne itsekseni eri keinoin, purkamatta puolisoon.
Yksi merkittävä tekijä pahassa olossa on ollut osittainen työuupumus. Uupuneena ajattelu värittyy jotenkin ylinegatiiviseksi, ainakin kohdallani. Mutta nykyään osaan sen käsitellä onneksi.
Kritik kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritik kirjoitti:
Olin itse ylikriittinen puolisoani kohtaan, kun minulla oli pitkä henkisesti huonovointinen kausi. Kaikki paha ola lähti oikeasti sisältä, mutta kuvittelin sen olevan puolisosta lähtöisin. Kenties jotain samaa, tai sitten ei.
Lisäksi vaikuttimena toimintaani oli liittomme kriittinen tarkastelu, jossa aloin arvioimaan puolisoani kriittisellä silmällä. Negatiivisessa mielentilassa sitä sitten keskittyi vain negatiivisiin asioihin ja ärsyynnyin kaikesta.
No puolisollani on pitkään jatkunut omaan elämäänsä liittyvä huonovointinen kausi, joka oli kai alkanut jo ennen tapaamistamme. Tiedän hänen ajattelevan että olen tuonut paljon hyvää hänen elämään. Hän ei kritisoi minua koskaan isoista ja merkityksellisistä asioista (niihin hän on minussa ilmeisen tyytyväinen), kritisoi ainoastaan pienistä jutuista, mutta niistä sitten tosiaan keksii mitä mielikuvituksellisinta haukkumista tai ikävää sanomista.
Mjoo kuulostaa samalta kuin oma käyttäytymiseni. Olen siis mies. Kritiikin kohteeni olivat usein tarpeettomia, asiattomia, lapsellisia ja epärationaalisia. Kenties sitä vain purki tilannetta lähimpään ihmiseen. Onneksi rakkaani sieti minua sen ajan. Välillä nyllä muistutteli että hei haloo, onkohan tuossa nyt järkee. Ja hyvä niin, vastaan täytyy ainakin jonkun verran sanoa, eikä vain hyväksyä kaikkea paskaa toiselta. Hyväksyvän, mutta ei nöyristelevän, rakkauden hengessä asiasta lutviutunee.
Kenties auttaisi muistutella ikävälle puolisolle perspektiiviä, että onkohan kriittinen kommentointi objektiivisessa mielessä nyt järkevää/reilua. Huom lainkaan riitaa haastamatta, koska vääränlainen huomautus voi olla vain bensaa liekkeihin.
Mietin sitä että miksi ihmeessä hän haluaa nähdä minut niin epäonnistuvana henkilönä. Onhan hän itse minut vierelleen valinnut. Ja oman asenteensa voi päättää. Miksi hän ei vain päättäisi nähdä tekemisiäni positiivisessa valossa. Koska, ihan oikeasti, koko elämän perspektiivissä on aivan sama missä asennossa wc-rulla on. Kysyn usein ihan rauhallisesti että kokeeko hän olevansa reilu kun kritisoi mutta en saa siihenkään oikein vastausta. Joskus mietin että onko kritisoiminen vain yritys murtaa itsetuntoni ja alistaa minua.
Ja siis tietysti on välillä asioita mitä en osaa heti ekalla kerralla täydellisesti (tosin en itse edes pyri täydellisyyteen, puolisoni sen sijaan pyrkii) ja välillä teen virheitä, kuten kaikki. Mutta kannattaako niistäkään kritisoida, mitä se hyödyttää... Mutta ihmetyttää se nimenomaan lapsellinen ja epärationaalinen kritisointi asioista joista ei noin yleensä kukaan edes keksimällä keksisi kritiikkiä. Esim saatan tehdä jonkun arkisen palveluksen hänelle, mistä on hänelle paljon hyötyä, mutta siitäkin tekemisestäni hän keksii jotain kritisoitavaa, esim asiaan menikin 12 sekuntia eikä vain 3 sekuntia.
Kritik kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritik kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyisit siltä.
Ongelma on se, että hänellä on se tietty rooli sinulle käsikirjoitettuna. Siihen sopivaa naista [miestä] ei ole valmiina missään olemassa ( enää, kun mummonsa tai äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin eikä edes siskonsa [eikä vaarinsa, isänsä, veljensä]). Siksi hän yrittää epätoivoisesti kouluttaa sinusta sopivaa.Ei tule onnistumaan, vaan se on tuhoon tuomittu yritys. Alahan etsiskellä sellaista miestä /naista, joka haluaa pitää vessapaperirullan samoin päin kuin sinä ja toivoo sinun istuvan sohvalla juuri sillä kohdalla, jolla istut muutenkin.
Olen kysynytkin monta kertaa häneltä että miksi, mutta en saa vastausta. Ehkä siksi, että hänkin tietää että mitään järkevää vastausta ei tuohon ole olemassa. Emme ole mitään nuoria enää, joten luulisi hänen jo oppineen että hänen kaikkien "vaatimusten" mukaista ihmistä ei ole olemassa... Hän kouluttaa minut pian kohti erohaluja jos vielä jatkaa kritisoimista.
Minäkään en hankalana kautena osannut syytä selittää puolisolle.
Kummaa on kun porukka ehdottelee heti puolison vaihtoa. Erilaisia kausia tulee, ja niistä selviäminen on rikkaus.
Itse ainakin on ylikiitollinen vaimolleni, kun kesti minua vaikeana kautena. Muistan sen aina, ja se lisää lojaaliuttani.
Mitään kuraa ei tietenkään ikuisesti kenenkään tartte sietää. Asiaa kannattaa työstää, keskustella ja avata, eikä vain pyöriä epämääräisessä tuntemuksien mutaliejussa. Kenties kolmas osapuoli/terapeutti auttaisi.
Monella ihmisellä on välillä huonoja kausia ja paha olo. Osa purkaa pahan olon vaikka lenkkeilemällä. Miksi sinä purit sen kritiikkinä puolison niskaan?
Luulin pahan oloni johtuvan puolisosta. Ja lisäksi en tuntenut itseäni kunnolla, ei ollut oikeanlaisia rutiineja stressin/paha olon purkuun, kuten vaikkapa juuri lenkkeily, oikea ravinto, lepo jne.
Nykyään tunnistan negatiiviset signaalit, joiden myötä pystyn käsittelemään ne itsekseni eri keinoin, purkamatta puolisoon.
Yksi merkittävä tekijä pahassa olossa on ollut osittainen työuupumus. Uupuneena ajattelu värittyy jotenkin ylinegatiiviseksi, ainakin kohdallani. Mutta nykyään osaan sen käsitellä onneksi.
Mitä tapahtui, että opit?
Vierailija kirjoitti:
Ja siis tietysti on välillä asioita mitä en osaa heti ekalla kerralla täydellisesti (tosin en itse edes pyri täydellisyyteen, puolisoni sen sijaan pyrkii) ja välillä teen virheitä, kuten kaikki. Mutta kannattaako niistäkään kritisoida, mitä se hyödyttää... Mutta ihmetyttää se nimenomaan lapsellinen ja epärationaalinen kritisointi asioista joista ei noin yleensä kukaan edes keksimällä keksisi kritiikkiä. Esim saatan tehdä jonkun arkisen palveluksen hänelle, mistä on hänelle paljon hyötyä, mutta siitäkin tekemisestäni hän keksii jotain kritisoitavaa, esim asiaan menikin 12 sekuntia eikä vain 3 sekuntia.
Esim masennus mädättää mielen siten, että kaikki negatiiviset ajatukset tuntuvat totuudelta, ja muut ihmiset ovat jotenkin todella typeriä yms. Näin siis omat kokemukseni.
Tuo mielen alennustila on siis yksi teoria puolisosi oudolle käyttäytymiselle. Vaihtoehtoisesti hänellä on jotain tooodella syvällä hampaankolossa jostain asiastanne, joka sitten heijastuu ärrinmörrinä.
Jottai piilevä syy selviää, asiasta on pakko keskustella. Jos ette keskenänne saa aikaiseksi, niin ammattilaista kehiin.
Tuollainen piinaava käytös ei ole reilua, joten mielestäni puolisosi velvollisuus on osallistua rakentavaan käsittelyyn.
Alue: Aihe vapaa
Älä nyt helvetissä ainakaan suostu kosintaan! Aivan sama oletko mies vai nainen.