Lue keskustelun säännöt.
Miten voi antaa anteeksi omalle lapselle joka tehnyt minua kohtaan todella ison vääryyden?
22.10.2016 |
Lapsi on jo aikuinen mutta teki teininä niin ison rikoksen minulle että en voi antaa anteeksi. Muutenkin aina ollut vaikea lapsi jo pienenä ja nyt pitäisi ottaa avosylin takaisin? En tiedä mitä ajattelisuin mutta päälimäinen tunne häntä kohtaan on vain viha ja halveksunta! Voiko kukaan muu vihata omaa lastaan??
Kommentit (46)
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis poika vietteli isäpuolensa? Ymmärsinkö nyt oikein?
Minun kodissa. Ja minua syylistetään kun en voi antaa hälle anteeksi.
Unohda anteeksianto ja viettele itse joku pojan aiempi poikaystävä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Ei tarvitse tavata eikä olla tekemisissä. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän on omillaan. Jos hän on liannut entisen pesänsä, tekonsa sitten löytää edestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Ei tarvitse tavata eikä olla tekemisissä. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän on omillaan. Jos hän on liannut entisen pesänsä, tekonsa sitten löytää edestään.
Liannut pesänsä? Voi kai ton niinkin ilmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Ei tarvitse tavata eikä olla tekemisissä. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän on omillaan. Jos hän on liannut entisen pesänsä, tekonsa sitten löytää edestään.
Eli sinun mielestä en ole huono äiti? Lastansa kun kuuluu rakastaa tuli mitä tuli. En tiedä rakastanko häntä ja se pelottaa. Oma se kuitenkin on mutta liika on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasihan ei ole syyllistynyt rikokseen vaikka kuinka olisi ollut se aktiivinen osapuoli. Sana viettely kun ei osoita, että poikasi olisi pakottanut miehesi seksuaaliseen tekoon, tai raiskannut tätä.
Miehesi taas on syyllistynyt todennäköisesti alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. raskauttavana tekijänä on myös tuo, että on ollut lapselle läheisessä asemassa, kun on ollut isäpuoli.
Nyt pyytämään pojaltasi anteeksi, kun toit tuollaisen miehen hänen elämäänsä. Todennäköisesti lapsesi hyväksyy sinut jossain määrin elämäänsä.
Sinuna myös hankkisin terapiaa, kun olet lapselle vihainen asiasta, jonka sinä ja miehesi olette aiheuttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käyttänyt hyväkseen teiniä ja sinä olet lapsellesi vihainen? Ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui varmaan Porvoossa?
Pohjanmaalla tämä. Ei sinun tuttuja siis olla.
Täsmääkö isäpuolen ja lapsen kertomukset tapahtuneesta? Minkä ikäinen lapsi oli taphtuneen sattunessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Ei tarvitse tavata eikä olla tekemisissä. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän on omillaan. Jos hän on liannut entisen pesänsä, tekonsa sitten löytää edestään.
Eli sinun mielestä en ole huono äiti? Lastansa kun kuuluu rakastaa tuli mitä tuli. En tiedä rakastanko häntä ja se pelottaa. Oma se kuitenkin on mutta liika on liikaa.
Miksi ihmeessä? Alaikäisestä lapsesta kuuluu pitää huolta sekä fyysisesti että henkisesti ja hänet kuuluu kasvattaa kunnolliseksi vastuunsa tuntevaksi aikuiseksi. Jokainen tekee kuitenkin ihan itse omat päätöksensä siitä, miten elämänsä lopulta elää. Jos joku täysin harkiten tekee todella pahoin sinua kohtaan - oli se sitten puolisosi, lapsesi tai vanhempasi - hänelle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi.
Jos kyseessä olisi tilanne, jossa isä nappaisi itselleen poikansa puolison, pitäisikö pojan ja hänen äitinsä vain hymähtää, että kas vain, noin nyt kävi?
Jos kyseessä olisi tilanne, jossa äiti olisi käyttänyt seksuaalisesti hyväksi lapsiansa koko näiden lapsuuden ajan, pitäisikö ajatella, että se nyt oli vain sellaista laajennettua äidinrakkautta?
Jos lapsi määrätietoisesti huijaa vanhemmiltaan kaiken omaisuuden ja jättää nämä sitten vanhuuden päivillä köyhyyteen ja kurjuuteen, pitäisikö rakkauden aina vain venyä tähänkin?
Jos aikuinen mies hakkaa sairaalakuntoon eläkeläisisänsä, pitäisikö sekin antaa anteeksi, kun kyseessä on sentään lähiomainen?
Jos vanhemmat ovat aina kännissä, räyhäävät, hakkaavat ja ovat pelottavia koko lapsensa lapsuusajan, pitäisikö heitä silti rakastaa, koska he ovat omia vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Ei tarvitse tavata eikä olla tekemisissä. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän on omillaan. Jos hän on liannut entisen pesänsä, tekonsa sitten löytää edestään.
Eli sinun mielestä en ole huono äiti? Lastansa kun kuuluu rakastaa tuli mitä tuli. En tiedä rakastanko häntä ja se pelottaa. Oma se kuitenkin on mutta liika on liikaa.
Miksi ihmeessä? Alaikäisestä lapsesta kuuluu pitää huolta sekä fyysisesti että henkisesti ja hänet kuuluu kasvattaa kunnolliseksi vastuunsa tuntevaksi aikuiseksi. Jokainen tekee kuitenkin ihan itse omat päätöksensä siitä, miten elämänsä lopulta elää. Jos joku täysin harkiten tekee todella pahoin sinua kohtaan - oli se sitten puolisosi, lapsesi tai vanhempasi - hänelle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi.
Jos kyseessä olisi tilanne, jossa isä nappaisi itselleen poikansa puolison, pitäisikö pojan ja hänen äitinsä vain hymähtää, että kas vain, noin nyt kävi?
Jos kyseessä olisi tilanne, jossa äiti olisi käyttänyt seksuaalisesti hyväksi lapsiansa koko näiden lapsuuden ajan, pitäisikö ajatella, että se nyt oli vain sellaista laajennettua äidinrakkautta?
Jos lapsi määrätietoisesti huijaa vanhemmiltaan kaiken omaisuuden ja jättää nämä sitten vanhuuden päivillä köyhyyteen ja kurjuuteen, pitäisikö rakkauden aina vain venyä tähänkin?
Jos aikuinen mies hakkaa sairaalakuntoon eläkeläisisänsä, pitäisikö sekin antaa anteeksi, kun kyseessä on sentään lähiomainen?
Jos vanhemmat ovat aina kännissä, räyhäävät, hakkaavat ja ovat pelottavia koko lapsensa lapsuusajan, pitäisikö heitä silti rakastaa, koska he ovat omia vanhempia?
Onnea luettelit juuri päinvastaisesti liudan syitä miksi lapsen tulisi rakastaa vanhempiaan tuli mitä tuli. Lol
Olet sairas! Miehesi on lapsen hyväksikäyttäjä ja sinä vihoittelet sille uhrille?
Häpeäisit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nyt tämä: Pitääkö minun tavata lapseni vai saanko sanoo hälle että olen yhä loukattu, hänen seuransa ei kiinnosta!?
Ei tarvitse tavata eikä olla tekemisissä. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän on omillaan. Jos hän on liannut entisen pesänsä, tekonsa sitten löytää edestään.
Eli sinun mielestä en ole huono äiti? Lastansa kun kuuluu rakastaa tuli mitä tuli. En tiedä rakastanko häntä ja se pelottaa. Oma se kuitenkin on mutta liika on liikaa.
Miksi ihmeessä? Alaikäisestä lapsesta kuuluu pitää huolta sekä fyysisesti että henkisesti ja hänet kuuluu kasvattaa kunnolliseksi vastuunsa tuntevaksi aikuiseksi. Jokainen tekee kuitenkin ihan itse omat päätöksensä siitä, miten elämänsä lopulta elää. Jos joku täysin harkiten tekee todella pahoin sinua kohtaan - oli se sitten puolisosi, lapsesi tai vanhempasi - hänelle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi.
Jos kyseessä olisi tilanne, jossa isä nappaisi itselleen poikansa puolison, pitäisikö pojan ja hänen äitinsä vain hymähtää, että kas vain, noin nyt kävi?
Jos kyseessä olisi tilanne, jossa äiti olisi käyttänyt seksuaalisesti hyväksi lapsiansa koko näiden lapsuuden ajan, pitäisikö ajatella, että se nyt oli vain sellaista laajennettua äidinrakkautta?
Jos lapsi määrätietoisesti huijaa vanhemmiltaan kaiken omaisuuden ja jättää nämä sitten vanhuuden päivillä köyhyyteen ja kurjuuteen, pitäisikö rakkauden aina vain venyä tähänkin?
Jos aikuinen mies hakkaa sairaalakuntoon eläkeläisisänsä, pitäisikö sekin antaa anteeksi, kun kyseessä on sentään lähiomainen?
Jos vanhemmat ovat aina kännissä, räyhäävät, hakkaavat ja ovat pelottavia koko lapsensa lapsuusajan, pitäisikö heitä silti rakastaa, koska he ovat omia vanhempia?
Onnea luettelit juuri päinvastaisesti liudan syitä miksi lapsen tulisi rakastaa vanhempiaan tuli mitä tuli. Lol
Toiset kohdat ovat lapsen tekemiä pahoja tekoja vanhemmilleen, toiset kohdat vanhempien kaltoinkohtelua lasta kohtaan. Pointti oli se, että rakkaus ei ole loputon, oli kyseessä sitten äiti tai (aikuinen) lapsi, vaikka perusoletus tuntuu olevan, että äidinrakkauden ja lapsen rakkauden äitiä kohtaan pitäisi olla rikkumaton. Ei tarvitse.
Täällä on useita surkutteluketjuja, joissa kerrotaan huonosta omatunnosta, kun ei pysty rakastamaan äitiä, joka teki ties mitä pahoja aikoinaan, ja aina vastaukset ovat poikkeuksetta sellaisia, että huonoa äitiä ei tarvitse rakastaa ja välit voi katkaista. Miksi ihmeessä tämä ei toimisi toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homo?
Vietteli mieheni,isäpuolensa!!
Mä en usko tuota. Kyllä vastuu on aina aikuisella eli tässä tapauksessa miehelläsi. Se että uskot miestäsi mieluummin kuin omaa lastasi jota tämä miehesi on mahdollisesti käyttänyt hyväkseen hänen ollessaan alaikäinen on minusta kuvottavaa.
Ja miehelle tietenkin oot antanut anteeksi. Vai mitä?