Lue keskustelun säännöt.
Ketä aikuisia vanhemmat vielä tukevat taloudellisesti?
21.10.2016 |
Olenko ainoa +30, jonka vanhemmat tukevat taloudellisesti??
Olen kahden yh ja vanhempani ovat suhteellisen varakkaita.käyn itsekkin töissä ja san palkkaa, mutta se menee juokseviin kuluihin melko tarkasti. En ikinä pyydä vanhemmiltani rahaa, vaan he oma-aloitteisesti ostavat kalliimpia tavaroita, etenkin lapsilleni. Nyt tämä on alkanut jotenkin häiritsemään minua ja mietin pitäisikö kieltäytyä joulukinkusta, jonka meinaavat taas käydä ostamassa luomutilalta.
Haluaisin olla itsenäinen, mutta en ilmeisesti ole..
Kommentit (30)
Olen elättänyt itseni 14-vuotiaasta. En ihan tajua että kolmekymppinen perheelinen ei elätä perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele kuitenkin kirjoittamaan vaikka muiden tulonsiirtojen varassa elävä yh oletkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kieltäytyä.
Tiedän että tekevät tuon ihan mielellään, mutta olisi kiva välillä pystyä tarjoamaan heillekin jotain vuorostani.
Vierailija kirjoitti:
Olen elättänyt itseni 14-vuotiaasta. En ihan tajua että kolmekymppinen perheelinen ei elätä perhettään.
Siksi tämä kai nololta tuntuukin...
Kyllä meille kelpasi vanhempieni (tilapäinen) apu, kun minä opiskelin, mies irtisanottiin eikä ollut varaa ostaa lapselle toppahaalaria. Rahaa emme ole koskaan huolineet, mutta minun tai miehen vanhemmat ovat nimenomaan lapsille ostaneet kalliimpia juttuja jollei meillä rahat ole riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat antaa mulle käteistä melkein joka kuukausi n. 300 euroa. En ottaisi vastaan jos en tietäisi että heillä on hyvin rahaa.
Kiva lisä helpottaa omaa talouttani kun teen lyhennettyä työpäivää että voin olla lapsia vastassa kotona kun he pääsevät koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kieltäytyä.
Tiedän että tekevät tuon ihan mielellään, mutta olisi kiva välillä pystyä tarjoamaan heillekin jotain vuorostani.
Hehän sinut ovat tehneet. Jos he haluavat maksaa vaikka laskujasi, niin mikä on ongelma? Jotka ovat vastaan ovat vain kateellisia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh, minä olen 39 vee ja olen käynyt töissä 16-vuotiaasta. Maksan äitini lääkärit, labrat yms. terveydenhuollon, ostan kivoja lahjoja (just sellaista vähän parempaa mihin ei ole itsellä varaa) ja annan hänelle kaikki vanhat vaatteeni ja hutiostoksiksi jääneet kosmetiikkatuotteet.
Meillä on vanhemmilla hyvin suuri omaisuus, jota eivät halua antaa verottajalle kuollessaan, joten tekevät tulonsiirtoja lain salliman keinoin jatkuvasti vaikka olemme hyvin toimeentulevia yli nelikymppisiä. Samoin meillä siirtyy omille lapsille jatkuvasti sijoituksia. Ihan luonnollista minusta, enkä usko, että kovin moni tuosta oikeasti periaatteessa kieltäytyisi.
Mutta täytyy minusta perustua lahjoittajan haluun ja aidosti ylimääräiseen omaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elättänyt itseni 14-vuotiaasta. En ihan tajua että kolmekymppinen perheelinen ei elätä perhettään.
Mitä ihailtavaa tuossa on? Kukaan ei tuohon tilanteeseen joudu ilman jonkinlaista onnettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olen elättänyt itseni 14-vuotiaasta. En ihan tajua että kolmekymppinen perheelinen ei elätä perhettään.
Tosin aika ääripää olet itsekin. Onhan se aika huono tilanne jos 14-vuotiaan lapsen pitää elättää ittensä. Yleensäkin jos alaikänen lapsi joutuu pärjäämään omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikkien tuntemieni kavereiden vanhemmat ostaa lapsenlapsille lahjoja ja vaatteita. En pidä sitä avustamisena, koska voitaisiin ne itsekin hankkia. Kuitenkin rahat on nyt tiukemmalla, kun on asuntolainat, päivähoitomaksut ja työn takia pakko olla 2 autoa. Tiedän, että vanhemmillani on rahaa, joten saavat ostaa. Haluaisin aikanaan auttaa omiakin lapsia jos siihen vain on mahdollisuus.
Mä lähinnä tuen äitiäni tuomalla kaupasta ruokaa jne. Meillä siis näin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No isovanhempani maksoivat juuri äidilleni velattomaan omakotitaloonsa ison remontin... Itsekkin saan rahaa vanhemmiltani tai isovanhemmiltani jos vain pyydän. Itse olen korkeakoulutettu ja tienaan noin 5.000 €/kk. Tiedän, että tämä herättää katkeruutta (ymmärrän oikein hyvin) mutta voisin vaikka samantien soittaa ja kertos, että olen vaihtamassa autoa ja vastausolisi, että älä vain ota osamaksulla, jos tarvitset rahaa niin sano vain paljonko. 10.000 euroa ei tuntuisi missään. Siis sen saisin tuosta noin vaan...
Elämä on.... Epäreilua... Vaikka suomi on ns. hyinvointi yhteiskunta, eli "köyhän talon" lapsellakin on mahdollisuus opiskella vaikka tohtoriksi asti, niin onhan se selvä, että varakkaista vanhemmista on apua. Esim. opiskelut sujuvat kun saa taloudellista apua... Minullakin oli auto opiskelu aikana, vaikka en käynyt töissä kuin kesällä... Sitten kun valmistuin ja pääsin heti töihin, niin ostin heti omistusasunnon ja tietysti sain kotoa parikymmentä tuhatta käsirahaa... No nyt olen jo maksanut rutkasti lainaa takaisin kun tuttavani kärvistelevät kun asuvat vuokralla, eivätkä tahdo saada käsirahaa kasaan, eikä heidän vanhemmistaan ole edes takaajiksi...
Tiedän, että olen etuoikeutettu. Velvollisuuteni on huolehtia, että omilla lapsillanikin on sitten aikanaa asiat hyvin, eli en tuhlaa sukumme varallisuutta. Lapseni pääsevät opiskelamaan ja vaihtoon ja kielikursseille ja minne haluavatkaan ja tietysti maksan heille asunnon käsirahat.. M30
Vanhempani ovat tukeneet minua kuolemalla. Sain siin perintöä ihan reilusti. Tarkoitus on tukeanomia lapsia rahallisestikin riippumatta heidän taloudellisesta tilanteesta. Toivottavasti he eivät ajattele että tämä olisi joku ongelma tai esim. velvoittaisi heitä johonkin.
Noh, rahaa on mutta ahneus on kova. Ostin vanhemmalleni 70-vuotislahjaksi viidensadan euron lahjakortin kylpylään jonka kyllä käytti maireasti. Kun täytin 40 vuotta, sain lahjaksi 6 €:n kuoharipullon. Käytän rahat vastedes itseeni, etenkin kun bruttopalkkani on pienempi kuin eläkeläisen nettoeläke. Näin ne jotkut vanhemmat tukevat lapsiaan. Sanomattakin selvää on ettei muutakaan taloudellista apua ole herunut koskaan.
Mullä ikää 34, olen ainut lapsi ja yrittäjä. Vanhempani ovat aika varakkaita, minä en, ja he ostelevat lapselleni tarpeellisia tavaroita ja joskus auttavat taloudellisesti muutenkin. Kuulema mieluummin helpottavat elämäämme nyt, kuin että jättävät perinnön perintöveroineen. Lapsenlapsi on heille maailman rakkain ja mielellään auttavat :) Pärjäisin kyllä ilman apuakin jotenkuten, enkä koskaan pyydä mitään, mutta en valita. Olen kiitollinen.
Meillä molempien vanhemmat tukevat taloudellisesti. Tai no emme me tukea tarvitse mutta saamme heiltä jonkin verran tulonsiirtoa. Mä 33 ja mies 30, molemmilla vakiduuni eikä lapsia. Ja molemmilla ihan suht varakkaat vanhemmat, tai no mulla pelkkä äiti. Mutta siis miehen vanhemmat esim kustansivat viime talvena parin viikon matkan kanssaan Thaimaahan, pyytävät monesti kustannuksellaan syömään tai jonnekin kylpylään jne. Sellaista ylimääräistä mitä ei ehkä muuten tulisi niin useasti tehtyä. Kustantavat näitä asioita myös miehen veljelle.
Mun äiti taas lainasi meille rahat autoon, saatiin siis koroton laina kun olisi pitänyt muuten ottaa rahoituksella. Äitini myös hoitaa meillä aina koiria kun ollaan matkalla mikä on ihanaa, ei tarvitse jättää vieraalle hoitoon ja on kotona talonvahti samalla, lämmittää takkaa jne. Äitini on ollut yksinhuoltajani ja asuu edelleen yksin, viettää esim joulut meillä.
Oma mies saa vanhemmiltaan. Ostavat lapsillemme kaikkea talvihaalareista tabletteihin ja pyöriin. Ovat myös maksaneet meille kymppitonnin auton. Miehen isä kustantaa meille joka kuukausi bensat ja äiti maksaa automme korjauksia ja huoltoja. Mies matalapalkka-alalla ja itse hoitovapaalla, saattaa herättää lähipiirissä kummastusta..
Itselleni asia on ollut aina hieman kiusallista, olen itse taas tienannut itse ison osan rahoistani 17-vuotiaasta saakka. Koskaan en mitään kehtaa keneltäkään pyytää. Mutta olen koittanut ajatella että asia on mieheni ja hänen vanhempiensa välinen ja lasten etu tietysti että emme evää heiltä juttuja mitä isovanhemmat heille haluaa kustantaa. Mieheni on ainut lapsi ja anoppi + appi haluaa kuulemma antaa rahaa pienissä erissä nyt, eikä sitten kasaa verokarhulle kun on perinnön aika.. Ymmärrettävää sekin.
Ei tarvitse kieltäytyä.