Liikunnallisesti lahjattomat, mikä on ollut suurin saavutuksenne?
Paljon on tuota salia ja fitnessiä sun muuta :)
Olin itse kömpelö lapsi, ja parhaiten on jäänyt mieleen uskomaton syöksymiseni pesäpallossa kotipesälle ala-asteella, syöksyllä voitin koko pelin! Kukaan ei vain (toivottavasti) huomannut, että syöksy johtui ainoastaan siitä että loppumetreillä kompastuin kumisaappaisiini ja silkalla liike-energialla liu'uin viivan yli hiekkakenttää kyntäen :P
Kommentit (47)
Jos ei nyt ole jotenkin halvaantunut tms., niin ei kukaan ole liikunnallisesti lahjaton. Urheilullisuus on sitten eri asia.
Aloin miettimään, ja en keksinyt mitään. Huoh.
Cooperin testi juostuna kolmessa minuutissa.
Ehkä se, kun siirryin parikymppisenä toisen asteen aikuiskoulutukseen. Oli ihan eri maailma kuin peruskoulun liikkatunnit. Löysin liikkumisen ilon melkeinpä ekan kerran, ja liikuin itseäni varten.
Minäkään en keksinyt mitään... Olen todella kömpelö.
Yläasteella yhtenä kesänä pyöräiltiin kaverin kanssa 60 km mökille ja parin päivän päästä takaisin. Syksyllä koulun alkaessa innoissaan kerrottiin liikunnanopelle (joka kysyi kesäloman urheilukuulumisia), ja se ei uskonut meitä.
Päätin opetella juoksemaan ja onnistuin 10km tavoitteessani pitkäjänteisellä harjoittelulla :) Tämä siis jo aikuisena, koululiikunnasta ei löydy juuri onnistumiskokemuksia..
Miten muuten te muut, jotka ette ole urheilullisesti lahjakkaita, olette löytäneet liikunnan ilon? Voiko siitä oppia pitämään, vaikka on huono tyyliin kaikissa lajeissa?
T. 6
Notkeasti pystyin tekemään spagaatin. Muuten en ollut enkä ole notkea. Nuorena aikuisena juoksin kerran 400 metriä lenkkipolulla.
En ole löytänyt liikunnan iloa.
Pelkään veden alle joutumista enemmän kuin mitään muuta, näen välillä jopa painajaisia siitä. Suurin saavutukseni urheilun saralla on ehdottomasti 1200 metrin matkan uiminen.
Saanut motivaatiota lähteä liikkumaan ja pudottamaan painoa 110 kg:stä 75 kg:een 6 vuotta sitten. Paino tosin nyt 87 kg:ssä, mutta tavoite saada noin 80 kiloon taas. Olen huono liikunnassa ja minua ei nuorempana juuri tsempattu tai kannustettu liikkumaan vaan pikemminkin naurettiin suorituksilleni, joskus myös jopa opettajien toimesta, joten siinäpä vietiin liikunnan ilo oikein mukavasti. Päätinpä sitten, että helkuttiakos muista ja liikun nyt ihan omasta halustani pitääkseni sellaista mukavan kevyttä oloa yllä, lisäksi se tyhjentää myös pään turhista asioista.
Joten liikunnan ilon löytäminen, pelkästään omasta halusta.
M28
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten te muut, jotka ette ole urheilullisesti lahjakkaita, olette löytäneet liikunnan ilon? Voiko siitä oppia pitämään, vaikka on huono tyyliin kaikissa lajeissa?
T. 6
Itse "löysin" liikunnan ilon tuosta juoksemisesta - en toki sen takia että juokseminen olisi erityisen mukavaa, vaan siksi että kehityin siinä. Nykyään tekee välillä ihan oikeasti mielikin mennä juoksemaan, vaikka onhan se lajina aika masokistinen. Juokseminen vaatii ennen kaikkea päättäväisyyttä, ei niinkään paljon kyvykkyyttä muuten. Suorituksen jälkeen on hyvä olo.
Liikuntalajeja on kyllä niin paljon, että ihmettelisin jos joku ei edes yhtä mieleistä löydä. Pitää vain jaksaa pitää siitä kiinni ja tehdä siitä rutiini. Eikä saa verrata omaa suoritusta toisten suorituksiin. Itsekin juoksen monen mittapuulla todella hitaasti, mutta hei, juoksen kuitenkin!
t.8
Vierailija kirjoitti:
Cooperin testi juostuna kolmessa minuutissa.
Se on maailmanennätys
Lukiossa sain koripallossa korin. Huomasin, että tuli tilaisuus yrittää ja yritin, vaikka olin varma ettei se sinne mee. Kaikki oli ihan ihmeissään ja itse säikähdin.
Oon tosi kömpelö ja huono joukkuelajeissa sekä kaikessa, mihin liittyy koreografia tai joku ihmeellinen tekniikka tai kehonhallintaa. Jäädyn, kun pitää muistaa, että peppu pystyyn, polvet haralleen ja olkanivel 130 asteen kulmaan samalla kun kieli koskettaa otsaa. Mutta siis tykkään hikiliikunnasta ja ei tuota mitään ongelmia juosta montaa kilometriä tai osallistua ryhmäliikuntatunnille (ei niille tanssillisille).
Juostessa stressaan sitä, kun jostain oon joskus kuullut, että askellus ei saisi olla sitä tai tätä tai jotain, mutta vielä en ole mitään paikkaa rikkonut, joten luotan siihen, etten ihan väärin tee.
En ole liikunnallisesti lahjakas, mutta olen aika sitkeä. Yksittäisistä suorituksista vaativin on ollut ehkä 2 km uinti uimahallissa tai 1,4 km avovedessä (saareen ja takaisin).
Voitin 100 m aidat koulujenvälisissä yleisurheilukisoissa joskus ala-asteella. En kylläkään paljon ehtinyt sitä hurraamaan, kun maaliin päästyäni jo kaaduin ja teloin molemmat polveni niin verille, että tarvittiin tikkejä. Ensimmäinen ja viimeinen mitali ikinä mistään!
Minulla vähän samanlainen hassu suurmenestys liikunnassa ala-asteella. Pelattiin jalkapalloa ja olin maalissa. Olin todella huono siinä. Mutta estin luokan parhaan potkaisijan maalin syöksymällä uhkarohkeasti pallon päälle. Kukaan ei huomannut, että itse asiassa kompastuin ja kaaduin sen pallon päälle :)
Ikinä sitä ennen, eikä jälkeen ole minua kehuttu liikunnallisesta suorituksesta niin :)
Sain muut kiinni tanssikoreografioissa ilman opettajan apua oltuani useamman tunnin pois.
Seiskaluokalla cooperissa 1750 metriä! Sen jälkeen on aina ollut alle 1600.