Voi hellanlettas, kun pitää nyt KIUSAAJAA taas paijata... ”Tarvitaan ymmärrystä, että lapsi on keskeneräinen”

Tottakai tarvitaan ymmärrystä ja tukea ja ohjausta ja apua sekä kiusaajalle että kiusaajan perheelle. Mutta miksei niitä voitaisi järjestää sen koulusiirron yhteydessä ellei ne yksistään riitä turvaamaan kiusatun koulurauhaa? Miksi nämä on taas joko tai, joko koulun vaihto tai apua... miksei molemmat?

Täyttä p*****aa! Kiusaajista on tehty jenkeissä enemmänkin tutkimuksia, ja kyse ei ole mistään ressukoista, jotka kiusaavat pahaaoloaan, vaan päinvastoin lapsista / nuorista joilla on erittäin hyvä itsetunto.

Opettajat ja vanhemmat pitäisi saada samalle puolelle. Eikä niin, että kun opettaja lähettää kotiin sitä huonoa palautetta niin vanhemmat hyökkäävät opettajan kimppuun. Lapsihan siellä on törttöillyt, jos open on pakko laittaa viesti kotiin. Ohi aiheen joo, mutta mitään kiusausta ei tapahdu, jos lapsi vähän pelkäisi seurauksia. Nykyäänhän nuo riehuu ihan villinä jotkut kakarat, tekemässä mitä sattuu. Suurin osa onneksi ihan kunnollisia ja mahtavia tyyppejä :) Itse lapsena en uskaltanut perseillä koulussa kun tiesin, että siitä on seuraksia myös kotona eikä vain puhutteluja ja jälki-istuntoa koulussa.

"tilanteeseen on puututtava heti tukemalla lasta toimimaan toisella tavalla"

Onkohan nämä tutkijat itse olleet koskaan koulussa töissä? Kuulostaa jotenkin niin naiivilta.

Mitenköhän se on epäselvää, kumpi on kumpi? Mitä kiusaamista se on ottaa solvaamista ja mahdollisesti fyysisiä iskuja vastaan päivittäin vuodesta toiseen, sekö on rankkaa sille joka näitä tekoja suorittaa? Jaahas.

Juu ei, ei hyvä. Meillä tehdään jatkossakin ensimmäisestä tönäisystä rikosilmoitus, ja katsotaan sitten kuka jatkaa - poliisi vaiko sossutantat. Tähän asti se rikosilmo on kyllä toiminut hyvin, sillä kiusaaja perheineen joutuu seurantaan ja pienellä paikkakunnalla toimii pelotteena myös muille. 

Vierailija kirjoitti:

Täyttä p*****aa! Kiusaajista on tehty jenkeissä enemmänkin tutkimuksia, ja kyse ei ole mistään ressukoista, jotka kiusaavat pahaaoloaan, vaan päinvastoin lapsista / nuorista joilla on erittäin hyvä itsetunto.

Nyt ei olla jenkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ja vanhemmat pitäisi saada samalle puolelle. Eikä niin, että kun opettaja lähettää kotiin sitä huonoa palautetta niin vanhemmat hyökkäävät opettajan kimppuun. Lapsihan siellä on törttöillyt, jos open on pakko laittaa viesti kotiin. Ohi aiheen joo, mutta mitään kiusausta ei tapahdu, jos lapsi vähän pelkäisi seurauksia. Nykyäänhän nuo riehuu ihan villinä jotkut kakarat, tekemässä mitä sattuu. Suurin osa onneksi ihan kunnollisia ja mahtavia tyyppejä :) Itse lapsena en uskaltanut perseillä koulussa kun tiesin, että siitä on seuraksia myös kotona eikä vain puhutteluja ja jälki-istuntoa koulussa.

Koska suurimmassa osassa tapauksia vanhemmat tietää että oma lapsi kiusaa mutta se ei kiinnosta tai sitä jopa tuetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä p*****aa! Kiusaajista on tehty jenkeissä enemmänkin tutkimuksia, ja kyse ei ole mistään ressukoista, jotka kiusaavat pahaaoloaan, vaan päinvastoin lapsista / nuorista joilla on erittäin hyvä itsetunto.

Nyt ei olla jenkeissä.

Ihan samanlaisia ne lapset täälläkin on

Vierailija kirjoitti:

Juu ei, ei hyvä. Meillä tehdään jatkossakin ensimmäisestä tönäisystä rikosilmoitus, ja katsotaan sitten kuka jatkaa - poliisi vaiko sossutantat. Tähän asti se rikosilmo on kyllä toiminut hyvin, sillä kiusaaja perheineen joutuu seurantaan ja pienellä paikkakunnalla toimii pelotteena myös muille. 

Ongelma vaan on että nää terroristit ei joudu vastuuseen kun niitä ei voi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä p*****aa! Kiusaajista on tehty jenkeissä enemmänkin tutkimuksia, ja kyse ei ole mistään ressukoista, jotka kiusaavat pahaaoloaan, vaan päinvastoin lapsista / nuorista joilla on erittäin hyvä itsetunto.

Nyt ei olla jenkeissä.

No eipä se lapsen psykologia kahden länsimaan välillä paljoa eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ja vanhemmat pitäisi saada samalle puolelle. Eikä niin, että kun opettaja lähettää kotiin sitä huonoa palautetta niin vanhemmat hyökkäävät opettajan kimppuun. Lapsihan siellä on törttöillyt, jos open on pakko laittaa viesti kotiin. Ohi aiheen joo, mutta mitään kiusausta ei tapahdu, jos lapsi vähän pelkäisi seurauksia. Nykyäänhän nuo riehuu ihan villinä jotkut kakarat, tekemässä mitä sattuu. Suurin osa onneksi ihan kunnollisia ja mahtavia tyyppejä :) Itse lapsena en uskaltanut perseillä koulussa kun tiesin, että siitä on seuraksia myös kotona eikä vain puhutteluja ja jälki-istuntoa koulussa.

Koska suurimmassa osassa tapauksia vanhemmat tietää että oma lapsi kiusaa mutta se ei kiinnosta tai sitä jopa tuetaan.

Samalle tapakasvatus-kurssille koko perhe :) Yhteistä kivaa toimintaa

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän se on epäselvää, kumpi on kumpi? Mitä kiusaamista se on ottaa solvaamista ja mahdollisesti fyysisiä iskuja vastaan päivittäin vuodesta toiseen, sekö on rankkaa sille joka näitä tekoja suorittaa? Jaahas.

On se joskus. Ei toki aina mutta joskus. Jos pitkään pilkattu kilahtaa ja lyö, onko hän ainoa syyllinen? Jos systemaattisesti ja tarkoituksellisesti ulos suljettu tuhoaa kostoksi omaisuutta, onko hän ainoa syyllinen? Jos koko alakouluajan rankasti kiusattu ja turhaan aikuisilta apua pyytänyt päättää yläkoulussa varmistaa ettei ole se hierarkian alimmainen ja tuuppii sitä "nyhverömpää" ohi kulkiessaan kevyesti vain voidakseen tuntea että edes jonkun silmissä on vallan kahvassa, onko asia tämän kiusaajan kannalta mustavalkoinen?

Ei, en silitä enkä vastusta koulusiirtoa tarvittaessa, mutta jokainen jolla on vähintään kaksi lasta tietää että tarinalla on kaksi puolta.

Huoh. On itseasiassa todistettu myytiksi se uskomus, että koulukiusaaja on aina uhri, kiusaajalla se vasta onkin paha olo, juuri kiusaaja tarvitsee apua ja tukea. Tästä myytistä ja sen kumoamisesta lisää mm. psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjassa "sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot". 

Lisäksi kannattaa muistaa, että kiusaamistilanne on uhrille ja kiusaajalle aivan erilainen. Kiusaaja voi saada kiusaamisella valta-asemaa kaverisuhteissa, erilaisia etuja jne. kun taas kiusatulle voi tulla pitkäaikaisia psyykkisiä oireita ja suurta henkistä kärsimystä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Lasten tasaveroinen nahistelu ei ole varsinaista kiusaamista, vaan kiusaamiseen määrittelyyn kuuluu, että se kohdistuu aina tiettyyn uhriin, on säännöllistä, valta-suhteet lasten välillä epätasa-arvoiset jne. Joka tällaista kiusaamista alkaa vähätellä tai lässyttää uhrille, että "kyllä molemmissa oli vikaa", "viisas antaa periksi", "yksin ei voi riidellä", niin on kyllä arvomaailma aika vinoutunut.

terveisin psykologi

Kiusaaja ei ole yksittäinen ihminen, vaan suuri joukko, koko luokka, koulu, tai netin myötä koko seutukunnan nuoriso. Uhri on selkeä ja nimettävissä, kiusaaja ei.

Tilanne, missä koko luokka väittää yhtä kiusaajaksi ja sitä yhtä ei pyydetä mukaan esim synttäreille, on kiusaamista, missä tämä yksi on se uhri. Todellista kiusaajaa kun ei uhmata vaan hännystellään.

Siksi aikuisten pitäisi olla hyvin varpaillaan näiden kanssa. Tutkitusti kiusaamista ei tapahdu, jos ei sitä koko ryhmä hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän se on epäselvää, kumpi on kumpi? Mitä kiusaamista se on ottaa solvaamista ja mahdollisesti fyysisiä iskuja vastaan päivittäin vuodesta toiseen, sekö on rankkaa sille joka näitä tekoja suorittaa? Jaahas.

On se joskus. Ei toki aina mutta joskus. Jos pitkään pilkattu kilahtaa ja lyö, onko hän ainoa syyllinen? Jos systemaattisesti ja tarkoituksellisesti ulos suljettu tuhoaa kostoksi omaisuutta, onko hän ainoa syyllinen? Jos koko alakouluajan rankasti kiusattu ja turhaan aikuisilta apua pyytänyt päättää yläkoulussa varmistaa ettei ole se hierarkian alimmainen ja tuuppii sitä "nyhverömpää" ohi kulkiessaan kevyesti vain voidakseen tuntea että edes jonkun silmissä on vallan kahvassa, onko asia tämän kiusaajan kannalta mustavalkoinen?

Ei, en silitä enkä vastusta koulusiirtoa tarvittaessa, mutta jokainen jolla on vähintään kaksi lasta tietää että tarinalla on kaksi puolta.

Mikäli lapsi kiusaa/satuttaa, asiaan pitää puuttua aina. 

Oli taustalla sitten huono kotikasvatus, lapsen luonnehäiriö tai kiusaamisen kostaminen, asiaan pitää puuttua. 

Ei voi ajatella niin että tilanteessa on aina pahis ja hyvis, joskus kumpikin on pahiksia (esim kiusaaja ja kiusattu, joka hakkasi kiusaajan). Lapselle ei saa opettaa, että jossain tilanteissa väkivalta on sallittua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei, ei hyvä. Meillä tehdään jatkossakin ensimmäisestä tönäisystä rikosilmoitus, ja katsotaan sitten kuka jatkaa - poliisi vaiko sossutantat. Tähän asti se rikosilmo on kyllä toiminut hyvin, sillä kiusaaja perheineen joutuu seurantaan ja pienellä paikkakunnalla toimii pelotteena myös muille. 

Ongelma vaan on että nää terroristit ei joudu vastuuseen kun niitä ei voi syyttää.

Ei ne rikosvastuuseen joudu, mutta esimerkiksi lapsen särkyneet silmälasit ja revenneet vaatteet joutuivat korvaamaan. Käsiteltiin siis ihan oikeudessa asti. Kiusaaja oli 8v. Oikeudenkäyntikulut kummaltakin puolelta tulivat myös tuon pojan maksettavaksi (=vanhemmat maksaa).

Mulle on ihan se ja sama, saako tuollainen rikosrekisterimerkintää (ei tietenkään saa, jos alle 15v). Tuomio tuli kuitenkin vahingonkorvauksena + oikeudenkäyntikuluina, on siinäkin lapselle (=vanhemmille) maksettavaa. Soskutantat syynäsi perheen elämää vuoden, kai sekin jonkinlainen helvetti ja häpeä perheelle on.

Mutta koulun vaihtohan olisi juuri sille kiusaajalle paskaisesta luonteesta kuntouttava tukitoimenpide näin niinkuin sossukielellä. :)

Vierailija kirjoitti:

Huoh. On itseasiassa todistettu myytiksi se uskomus, että koulukiusaaja on aina uhri, kiusaajalla se vasta onkin paha olo, juuri kiusaaja tarvitsee apua ja tukea. Tästä myytistä ja sen kumoamisesta lisää mm. psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjassa "sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot". 

Lisäksi kannattaa muistaa, että kiusaamistilanne on uhrille ja kiusaajalle aivan erilainen. Kiusaaja voi saada kiusaamisella valta-asemaa kaverisuhteissa, erilaisia etuja jne. kun taas kiusatulle voi tulla pitkäaikaisia psyykkisiä oireita ja suurta henkistä kärsimystä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Lasten tasaveroinen nahistelu ei ole varsinaista kiusaamista, vaan kiusaamiseen määrittelyyn kuuluu, että se kohdistuu aina tiettyyn uhriin, on säännöllistä, valta-suhteet lasten välillä epätasa-arvoiset jne. Joka tällaista kiusaamista alkaa vähätellä tai lässyttää uhrille, että "kyllä molemmissa oli vikaa", "viisas antaa periksi", "yksin ei voi riidellä", niin on kyllä arvomaailma aika vinoutunut.

terveisin psykologi

Ei kai kukaan väittänytkään että kiusaaja on aina uhri tai hänellä on paha olo? Ei kai kukaan ole väittänytkään että sisarusten nahistelu ja kiusaaminen olisi sama asia? Ei sitä vaan aina voi tietää mikä on "totuus", ja kyllä, kiusaava lapsikin tarvitsee apua: jos ei pahan olon poistoon niin empatian ja sosiaalisten taitojen opetteluun, ihan jo niiden tulevien uhrien minimoimiseksi vaikkei itse kiusaajasta piittaisikaan. Vai mitä mieltä on psykologi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän se on epäselvää, kumpi on kumpi? Mitä kiusaamista se on ottaa solvaamista ja mahdollisesti fyysisiä iskuja vastaan päivittäin vuodesta toiseen, sekö on rankkaa sille joka näitä tekoja suorittaa? Jaahas.

On se joskus. Ei toki aina mutta joskus. Jos pitkään pilkattu kilahtaa ja lyö, onko hän ainoa syyllinen? Jos systemaattisesti ja tarkoituksellisesti ulos suljettu tuhoaa kostoksi omaisuutta, onko hän ainoa syyllinen? Jos koko alakouluajan rankasti kiusattu ja turhaan aikuisilta apua pyytänyt päättää yläkoulussa varmistaa ettei ole se hierarkian alimmainen ja tuuppii sitä "nyhverömpää" ohi kulkiessaan kevyesti vain voidakseen tuntea että edes jonkun silmissä on vallan kahvassa, onko asia tämän kiusaajan kannalta mustavalkoinen?

Ei, en silitä enkä vastusta koulusiirtoa tarvittaessa, mutta jokainen jolla on vähintään kaksi lasta tietää että tarinalla on kaksi puolta.

Mikäli lapsi kiusaa/satuttaa, asiaan pitää puuttua aina. 

Oli taustalla sitten huono kotikasvatus, lapsen luonnehäiriö tai kiusaamisen kostaminen, asiaan pitää puuttua. 

Ei voi ajatella niin että tilanteessa on aina pahis ja hyvis, joskus kumpikin on pahiksia (esim kiusaaja ja kiusattu, joka hakkasi kiusaajan). Lapselle ei saa opettaa, että jossain tilanteissa väkivalta on sallittua. 

Niin? Se minun pointtini juuri oli, ei aina ole olemassa yhtä syyllistä ja yhtä syytöntä. Vaikka varmaan usein on.