millon viimeksi olet halannut tai koskettanut toista ihmistä?

Tänä aamuna ja myös joka aamu.

Sylissä istuu nytkin yksi ja kyljessä toinen. Kolmatta suukotin ja silitin aamulla. Ydinperheen ulkopuolista olen halannut viime kuussa, vieraita lapsia olen koskenut (pitänyt sylissä kun äiti hakee ruokaa, auttanut pystyyn kaatunutta, ottanut syliin kun on itse tullut leikkiessä jne.) viikottain viime aikoina.

Parhaillaan on vauva kosketuksessa.

Tänä aamuna suukotin miestäni lähtiessäni töihin.

Eilen.

Viisi kertaa tänä aamuna. Ulkopuolista viime kuussa.

En edes muista, vuosia sitten. Ihan vasta joku kosketti minua selkään, ja minä pomppasin melkein metrin ilmaan, niin oudolta se toisen kosketus tuntui.

Tänä aamuna miestäni. Ja jos kättelyitä ei lasketa, niin viimeksi olen halannut - muita kuin miestäni - muistaakseni työkaveriani viime keväänä.

Olen kosketuksissa toisen kanssa tällä hetkellä. Imetän juuri pikkuistani.

Aamulla halailtiin miehen kanssa sängyssä ennen ylösnousua, olis voinut jatkaakin, mutta ei kun ylös oli noustava jo kiireesti. Illalla halasin tytärtä kun mentiin nukkumaan, poikia ei saa enää halata kuin synttäripäivänä. Perheen ulkopuolista halasin viimeksi n. viikko sitten, kun kävin kylässä ystävällä, jota näen vähän harvemmin. Kättelyä tulee melkein päivittäin.

Eilen löin leikkisästi olalle työkaveria. 

Tätä edellinen tapaus oli, kun lapsi (18-vuotias tyttö) lähti maanantaina syyslomareissuun. Taputin päälaelle läksiäisiksi. 

Olen huono halailemaan, ei kuulu perhekulttuuriin. Kai se juontaa juurensa omasta lapusuuden perheestä, jossa ei halailtu lainkaan, eipä juuri muutenkaan kosketeltu. Sylissä istumisenkin lapset ovat lopettaneet kouluikään mennessä. Sohvalle tulee könyämään viereen tämä tyttö vieläkin. 

Onko se kosketus niin tärkeää ja aina hyvän ihmissuhteen merkki. Ehkä vähän yliarvostettua. Sitä teennäistä halailua näkee mielestäni liikaa. 

Halailen leikkisästi miespuolisia työkavereita päivittäin. Olen miesvaltaisella alalla. Meillä on töissä niin hyvä ilmapiiri. Vain neljän kanssa olen vuosien mittaan mennyt pidmmälle.

Pikkujouluissa on taas varman sähköä ilmassa!

20sek sitten vauvaa. Eilen iltapäivällä hyvää ystävää, joka oli lähdössä matkalle.

Tänään halasin (yhteisestä aloitteesta, en muutoin harrasta yllätyshalailua) työkaveria, joka palasi pitkän poissaolon jälkeen töihin. Sitä ennen viime sunnuntaina, kun hyvästelin sukulaiset juna-asemalla.

Intiimisti, miespuolisen kanssa ollut kosketteluetäisyydellä 3 viikkoa sitten. 

En kaipaa kosketusta noin yleisesti, mutta totta kai läheisten halaaminen tuntuu lämpimältä.

Olen asperger, joten en pidä koskettamisesta. En muista milloin olisin viimeksi halannut ketään. Jos joku yrittää halata, juoksen karkuun. En myöskään tykkää kätellä.

Tän viikon keskiviikkona halasin ennen ja jälkeen oikeudenkäyntiä asiakastani. Usein halaan asiakkaita, jos ovat hermona asiastaan. Monia itkettää tai ovat muuten paniikissa. Normaalia tuo halaaminen mulle. En tietenkään kaikkia. Kättelen tietenkin kaikkia.

Fatalji

Tänä aamuna kun mies lähti töihin :) 

Olen asunut useita vuosia Italiassa, joten halailu, suukottelu ja yleensä koskettaminen on erittäin yleistä. Olen kyllä saanut taas huomata, että Suomessa ei näin ole. Halaillaan vain ydinperheen kesken. Onneksi ystäväpiirissä on niitä, jotka eivät pelkää koskettaa. Lemmikkejä ja kavereita tulee halailtua usein, perhettä ei ole enkä sitä kaipaa.

P.S. Vauvan ja äidin symbioosi on kyllä ihmeellinen juttu, sitä olen saanut sivusta seurata. (Ei kiitos omaa vauvaa.)

Hetki sitten kun 3-vuotias tuli halimaan.

Oisko ollut tossa 10min sitten, kun tokaluokkalainen kiipesi innoissaan mun syliin esittelemään omia hienoja piirtämiään aikaansaannoksiaan. Siinä sitten halailin poikaa ja annoin pusuja. 😍