Ahdistavin biisi jonka tiedätte?

Vierailija kirjoitti:

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -Lintu

Lintu onkin kaunis biisi, joka vähäsen itkettää, mutta siitä ei jää pahaa oloa kuin Jäähyväiset-biisistä Katso kommenttini parin sivun takaa.

Mutta eikös tää Lintu ole Marja Mattlarin biisi, jonka TR & TNS vain coveroi?

Blue October - The End

Tämä vetää minut aina sanattomaksi, ihan ensimmäisestä kuuntelukerrasta asti se on saanut aina kaikki karvat pystyyn. Kertoo siis miehestä, joka tappaa vaimonsa ja tämän uuden miehen ja sitten itsensä.

Eminem - Kim

Vierailija kirjoitti:

Megadethin A Tout Le Monde, jonka sanottiin kertovan itsemurhasta ja siksi sitä ei enää näytetty musiikkikanavilla, ja videolla olevat ihmiset hyppivät hautoihin.

"Don't remember where I was

I realized life was a game

The more seriously I took things

The harder the rules became

I had no idea what it'd cost

My life passed before my eyes

When I found out how little I accomplished

All my plans denied

So as you read this know my friends

I'd love to stay with you all

Please smile when you think of me

My body's gone that's all

A tout le monde

A tous mes amis

Je vous aime

Je dois partir

(engl käännös: To everyone, to all my friends, I love you, I have to leave)

These are the last words I'll ever speak

And they'll set me free

If my heart (If my heart) was still alive (was still alive)

I know it would surely break

(And my memories left with you)

There's nothing more to say

Moving on is a simple thing

What it leaves behind is hard

You know the sleeping feel no more pain

And the living are scarred"

Biisi ei kerro itsemurhasta. Väärinkäsitys syntyi, kun Mustaine sanoi kerran vahingossa Skin o' my teeth -kappaleen alkuspiikin ennen A tout le mondea.

Vierailija kirjoitti:

Dissection - Dark Mother Divine

Tunnelmallinen biisi hienolta herrasmieheltä.

Joidenkin ihmisten kohdalla voi melkein ajatella, että hyvä että tappoi itsensä. Tuo "herrasmies" on kyllä yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2341 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Jos tietää mikä tarina tuohon biisiin muutenkin liittyy.

Sori kielenkäyttöni: shit! Ahdistavaa.

Niin on. Tulee tosi pahoja mielikuvia. En haluaisi tietää mikä tarina taustalla, mutta pakko kuulla mikä. :(

Ilmeisesti ne huhut, joita tuosta Silencerin vokalistista Nattramnista liikkuu. On muka lyönyt pikkutyttöä kirveellä päähän, katkaissut itseltään kädet ja korvannut ne siansorkilla (olisi mielenkiintoista tietää miten hän olisi yksin saanut tuon hoidettua) ja joutunut näiden tapahtumien jälkeen pakkohoitoon mielisairaalaan.

Kukaanhan ei oikeasti edes tiedä kuka on Nattramn. Jotkut ovat sitä mieltä, että häntä ei ole edes olemassa. Toki jokuhan tuolla levyllä laulaa (tai kirkuu), mutta kuka?

En nyt jaksa lähteitä kaivella, mutta siansorkkakuva on lavastettu. Pikkutyttöä lyötiin kirveellä päähän, mutta se oli Nattramnin veli. Mutta Nattramn on tästä huolimatta täysin mielisairas.

Stalaggh-niminen black metal -bändi. Nauhoitti vokaaliosuudet mielisairaalan asukeilla. Eräässä kappaleessa on kuultavissa taistelu, kun kaksi potilasta yrittää tappaa toisensa.

Koko elastisen tuotanto ahdistaa.kyllä aika paljon sais maksaa,että pari tuntia kuuntelisin

UP! Nää on mielenkiintoisia.

Loiro - lapin kesä. Sellaista itkuvirttä koko kappale, että oksat pois!

Vierailija kirjoitti:

Missä muruseni on - Jenni Vartiainen. Tulee mieleen lapsen kuolema.

Juuri pienen lapsen kuolemasta tämä biisi kertoo. Erittäin kauniisti ja lohdullisesti kuvattu kaamea tapahtuma.

Prodigyn Firestarter. Videon kanssa extra-ahdistava. Tosin ahdistus vaimenee kun setin katsoo riittävän monta kertaa. Mutta se taas ei kerro yhdistelmän ahdistamattomuudesta, pikemminkin turtumisesta.

Popedan pitkä kuuma kesä, joka on törkeästi suoraan kopioitu ulkomailta ja laitettu silti omiin nimiin.

Hopeanuolen sorrow-biisi

Gilbert O'Sullivan: Alone Again (Naturally)

Sai mut pikkulapsena 70-luvulla ihan paniikkiin. Vieläkin jo pelkän intron kuuleminen karmii selkäpiitä.

Ja toinen samalta aikakaudelta: Hectorin Lapsuuden loppu.

Musta Paraati - Uusi musta

Nirvanan "Where did you sleep last night?"

Albinonin Adagio

Kun lapseni oli pieni, en kestänyt kuunnella Puuha Pete -levyltä Puten laulua. Olin todella huolissani työtilanteestani ja yritin keksiä, minne pääsisin töihin. Itketti, kun Putte lauloi: "Mitä mä teen? Mihin mä meen? Kaivokseen vai töihin tehtaaseen?"

Onneksi elämä kirkastui pian sen jälkeen. Tsemppiä vaan kaikille samassa elämäntilanteessa oleville!

Joskus lapsena kuulin jostain radiosta ilmeisesti Katri Helenan (?) laulaman Evakon laulun. Muistan, että laulu jäi päähäni ja näin siitä yöstä toiseen kauheita painajaisia. En ole laulua kuullut luojan kiitos yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta edelleen muistan sen täysin ulkoa ja ahdistaa. 

"

Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan,

En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.

Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,

Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.

Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa.

Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.

Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,

Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin.

Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,

Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.

Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,

Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut.

Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit,

Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.

Moni kulki silloin elämässään viime retkensä,

Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä.

Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää.

A, kuhan päästään perille, se silloin selviää.

Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon.

Lisäsi: "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel' on."

Asemalla evakoita junaan lastattiin,

Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.

Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,

Viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus."

Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa,

Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.

Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä.

Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä.

Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa,

Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.

Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät,

Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.

Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan,

Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.

Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",

Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.

Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,

Niin uuden elon alkamista kiurut säesti.

Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,

Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala."

Toinen, mikä ahdistaa on Maija Vilkkumaan "Ei". Haluaisin nämä kaksi laulua pyyhkiä mielestäni pois ikuisiksi ajoiksi.