Ahdistavin biisi jonka tiedätte?

Bowie-Rock'roll suicide

Uriah Heep- Come away Melinda

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tästä tulee aina fiilis, että minun pitäisi olla jossakin muualla, tai että olen menettänyt jotakin, jotakin jäänyt kokematta tms. En osaa selittää. Pitäisi istua sen elämää suuremman rakkauden kanssa sumuisen kostealla nurmella hullun fyysisen himon kourissa järvenrannalla jossakin Pohjois-Karjalassa mistä olen kotoisin..

Mulle tulee myös kaihoisa olo, kai se jotain ahdistusta on sitten.

Vierailija kirjoitti:

Zen cafen eipä tiennyt tyttö. Ikäni pohjanmaan maaseudulla asuneena on vaan niin surullista ajatella kuinka monen naisen elämästä biisin kertosäe kertoo.

"Eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta on sillanpäästä sillanpäähän jos sen kulkee läpi päivittäin

Eipä tiennyt tyttö kuinka liikkuu aika pitkin pohjanmaata raahustaen pellon reunaa jokirantaan päin"

Äitini laittaa salamannopeasti radion kiinni jos kys. biisi alkaa soimaan.. Tuli 17-vuotiaana raskaaksi ja todennäköisesti joutui isäni kanssa naimisiin ja maatalon emännäksi, vaikka haaveita oli johonkin muuhun? Ei koskaan puhu asiasta, hääkuvia ei ole missään esillä. Viimeiset 40 vuotta äitini elämän sisältö on ollut lehmät. Mistään muusta ei puhuisi.

Puukko-Allu, sekä Julma Henri & syrjäytyneet. Kaikki biisit.

Lea Lavenin(?) hän mennyt on (pois sanomatta sanaakaan..). Saan melkein paniikkikohtauksen kun kuulen sen.

Oi, Herra jos mä matkamies maan saa myös todella ahdistuneeksi.

Marilyn mansonia tai nine inch nails:ia.

esim. toi:

Antti tuiskun koko tuotanto saa voimaan pahoin.

-IISAK SONNI

Tarja Ylitalon Syys surumielinen, nimenomaan hänen versionaan, K.Tapiokin esittänyt mutta jotenkin tuo TY: n versio vaan koskettavampi, teksti kai Junnun.

Tarja Ylitalon vanha biisi Mua kuule äiti on järkyttävän ahdistava. Kuulin sen ekan kerran lapsena.

Biisin äidillä ei ole aikaa lapselleen, ja lopulta lapsi kuolee.

"Kun sitten koittaa päivä uus,

on ympärillä hiljaisuus.

Nyt nalle yksin olla saa,

on lapsi mennyt rajan taa.

Nyt vasta äiti huomaa sen,

pois päänsä kääntää itkien.

Nyt saada ei voi takaisin,

pois on - pois kaikkein kallehin."

Mulle Bowien Rock'n roll suicide puolestaan on todella voimauttava ja jopa positiivinen biisi. Hauskaa, miten eri fiiliksiä ihmisille samoista biiseistä tulee. Mutta Morrisseyn (tai The Smithsin) tuotantoa kun penkoo, niin jo vain ahdistavuutta löytyy, vaikka hienoa kamaa onkin. Hyvänä esimerkkinä esim. The Smiths - I Know It's Over. Hitosti voimaahan näissä ahdistavissa biiseissä kyllä usein tuppaa olemaan (paitsi niissä typeryydessään ahdistavissa)...

Anastacian You'll Never Be Alone, varsinkin videon kanssa kuunneltuna ja katsottuna hyvin painostava biisi, jossa hän joutuu autokolariin mutta jossa hänen henkensä lähtee kertomaan miehelleen että on kuolemaisillaan. Heidän koira tajuaa asian kun tuntee hengen ja herättää isäntänsä, ja lopulta menevät kolaripaikan päälle ja Anastaciaa viedään ambulanssiin.

Megadethin A Tout Le Monde, jonka sanottiin kertovan itsemurhasta ja siksi sitä ei enää näytetty musiikkikanavilla, ja videolla olevat ihmiset hyppivät hautoihin.

"Don't remember where I was

I realized life was a game

The more seriously I took things

The harder the rules became

I had no idea what it'd cost

My life passed before my eyes

When I found out how little I accomplished

All my plans denied

So as you read this know my friends

I'd love to stay with you all

Please smile when you think of me

My body's gone that's all

A tout le monde

A tous mes amis

Je vous aime

Je dois partir

(engl käännös: To everyone, to all my friends, I love you, I have to leave)

These are the last words I'll ever speak

And they'll set me free

If my heart (If my heart) was still alive (was still alive)

I know it would surely break

(And my memories left with you)

There's nothing more to say

Moving on is a simple thing

What it leaves behind is hard

You know the sleeping feel no more pain

And the living are scarred"

Koko M.A Nummisen tuotanto, Herra Huut ja Kumipallona pomppimiset.....! Argh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on omassa päässä. 

Mikään biisi, leffa tai ihan reaalimaailman tilanne ei ole ahdistava. 

Sehän on hienoa, että tähänkin ketjuun eksyi yksi "ilonpilaaja". Jos ei ole asiaan kommentoitavaa ni voi jättää kommentoimatta :) Hienoa, jos elämä on ollut niin yksitoikkoista ja tasaista, että ei mikään laukaise (mahdollisesti ahdistaviakin) muistoja. Mulla kyllä tietyt biisit vetävät kylmät väreet pintaan ilman muistojakin. Tässä ketjussa mainitun Phobosin Torture Chamber -biisin kuulin ekaa kertaa, silti se ahdisti. 

Varmaan tarkoitettiin että joku kokee tietyt kappaleet surullisina pikemmin kuin ahdistavina. Mutta oikeassa olet siinä että aina henkilökohtainen kokemus ja biisistä syntyvät mielikuvat.

Ps. Miksi täällä alapeukutetaan toisten kokemuksia?

julma henri - lintumies 

Vierailija kirjoitti:

Mulle Bowien Rock'n roll suicide puolestaan on todella voimauttava ja jopa positiivinen biisi. Hauskaa, miten eri fiiliksiä ihmisille samoista biiseistä tulee. Mutta Morrisseyn (tai The Smithsin) tuotantoa kun penkoo, niin jo vain ahdistavuutta löytyy, vaikka hienoa kamaa onkin. Hyvänä esimerkkinä esim. The Smiths - I Know It's Over. Hitosti voimaahan näissä ahdistavissa biiseissä kyllä usein tuppaa olemaan (paitsi niissä typeryydessään ahdistavissa)...

Voi hemmetti, olen se joka ehdotti tota Bowieta, tajusin just etten itsekään ahdistu vaan jotain voimaa saan siitä, kuin adrenaalinia virtais suoniin.

Missä muruseni on - Jenni Vartiainen. Tulee mieleen lapsen kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Tarja Ylitalon vanha biisi Mua kuule äiti on järkyttävän ahdistava. Kuulin sen ekan kerran lapsena.

Biisin äidillä ei ole aikaa lapselleen, ja lopulta lapsi kuolee.

"Kun sitten koittaa päivä uus,

on ympärillä hiljaisuus.

Nyt nalle yksin olla saa,

on lapsi mennyt rajan taa.

Nyt vasta äiti huomaa sen,

pois päänsä kääntää itkien.

Nyt saada ei voi takaisin,

pois on - pois kaikkein kallehin."

Oi, tämä. Ihan kauheen ahdistava, muistan myös, miten lapsena tuskastuin tästä laulusta, että miksi sen piti olla niin julma. :(

Joulumaa