Miten estätte nauruun repeämisen töissä, jos kuulette todella typerän nimen?
Eli joudut vaikka kirjaamaan ylös asiakkaan nimen ja se on joku tyyliin Ernesti Pieru-märkälä. Itsellä pari tällaista tilannetta että on ollut vaikea pitää pokka. Olen jotenkuten onnistunut naamioimaan sen yskimiseksi, mutta onko parempia vinkkejä?
Kommentit (11)
Hyvät käytöstavat pitää oppia lapsena. Sinulla taitaa olla myöhäistä?
En kyllä muista nauraneeni kenenkään nimelle edes omassa yksityisyydessäni.
Meillä sitä kutsutaan ammatillisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista nauraneeni kenenkään nimelle edes omassa yksityisyydessäni.
Minäpäs olen, ja usein, hihi hii.
Mutta ammatillisuuteni säilytän asiakastyössä ja muuten julkisesti. Vaikka Markku Ohtavan tai Arvo Pekkasen kohdalla tiukkaa tekeekin.
Pitämällä mielessäni, että oma nimeni on ihan yhtä hölmö
Täh? Itse olen työssä, jossa näkee ja kuulee paljon nimiä päivässä eikä ole ikinä vielä tullut tuollaista tilannetta. Toki joskus ihmetyttää mitä joidenkin vanhempien päässä on liikkunut kun on annettu jokin aivan käsittämättömän vaikea tai tyylitön nimi, mutta ei se minulle kuulu.
Helposti, enhän ole mikään pikkulapsi enää. Ammatillisuus on toinen, se tuntuu monelta liian usein unohtuvan.
Yritän ajatella jotain ikävää. Joskus on niin "hysteerinen olo" että kaikki naurattaa.
Ekassa työpaikassani vuonna kirves ja kypärä jouduin pomojen puhutteluun myöhästelyistä.
Myöhästymiset olivat 1-2 minuuttia, kun bussi tuli niin huonosti. Joko ihan liian aikaisin työssä tai sit seuraavalla just ehdin, tai myöhästyin 1-2 min. Jouduin sitten tähän vakavaan puhutteluun. Se oli kauheata, mua nauratti niin hirveesti. Yritin ajatella kuolutta mummoani. Olin lähetin työssä. Muutenkin jakokierros ei alkanut heti kun saavuimme työhön. Mutta kaks vanhaa kurppaa halusi vissiin päteä. Näin jälkikäteen ajateltuna.
Ammattilainen pitää ilmeensä. Markku Ohtavan kohdalla heräisi epäilys, että pilaileeko asiakas mahdollisesti, mutta ei sitä epäilystäkään saa näyttää.
Hankkimalla parempi huumorintaju?