Lue keskustelun säännöt.
Oliko ystäväni törkeä? Kieltäytyi kummin tehtävistä.
20.10.2016 |
Pyysin parasta ystävääni lapseni kummiksi, koska tietysti haluan tehtävään mahdollisimman läheisen ihmisen. Vastaukseksi tuli vaan, että ei oikein tiedä riittääkö hänen rahkeensa niin vastuulliseen tehtävään, ja kannattaisi pyytää jotain muuta. Loukkaannuin todella, sillä kummin tehtävä ei todellakaan ole mikään 24/7 - taakka. Onko minulla oikeus olla vihainen ystävälleni?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en uskalla pyytää ketään kummiksi. Kaikki olettavat, että kummius merkitsee jokaiselle samaa eli lahjoja ja kyläilyjä seuraavan 15 vuoden ajan, ehkä pidempään. Minua ei haittaisi, vaikka kummi päättäisi olla pitämättä lainkaan yhteyttä kummilapseen. Eikä kiinnosta lahjatkaan.
Miksi sitten haluaisit ees lapsellesi kummia? Mikä merkitys kummille sinusta tuossa enää jää?
Kummeja on pakko olla kaksi, jos haluaa lapsensa kastaa. Jos yksikään kummiksi soveltuva (eli riparin käynyt) tuttu ei halua kummiksi sen takia, koska se on liian vaivalloinen tehtävä, voin ottaa kummiksi vaikka kirkon työntekijän, enkä todellakaan vaadi häneltä mitään osallistumista lapsen elämään. Toisaalta, vaikka joku tuttu suostuisikin kummiksi, mutta kokisi sen äärimmäiseksi taakaksi jälkeenpäin, hyväksyisin myös sen. Ei minun lapseeni ole mikään pakko pitää yhteyttä, vaikka kummin raskas viitta näennäisesti painaisikin hartioita.
Ja ne, jotka kuvittelevat minun valitsevan kummeja vain rahallisesti arvokkaiden lahjojen kiilto silmissä, tulevat erehtymään. Kaikki eivät ole sellaisia, jotka pitävät kummia lahja-automaattina ja voin sen myös kummiksi pyytäessä ilmoittaa aivan suoraan ko. henkilölle. Jos kummiksi ryhtyminen on rahasta kiinni, niin minun kohdallani se ei sitä ole. Uskonnollinen kasvatus jne. ei ole myöskään tarpeellista, sillä osaan sen lapselleni ihan itsekin antaa.
Paras kummi olisi sellainen, joka ei ota tehtäväänsä niin vakavasti maalliselta kantilta. Hyvä kummi ostaa sen synttäri-/joululahjan, jos siltä tuntuu. Ei ota stressiä, vaikka ei muistaisi ostaa tai ei olisi varaa ostaa. Ja ymmärtää myös sen, ettei lahjan tarvitse aina olla materiaa. Se voi olla vaikka kiva leikki lapsen kanssa sillä aikaa, kun mamma keittää kahvit. Hyvä kummi on siis sellainen, joka on jollain tavalla läsnä lapsen elämässä, ei ehkä joka viikko, kuukausi tai edes joka vuosi, mutta joka ei unohda lasta täysin. Sellainen ihminen, jota on mukava kutsua kummiksi.
Ymmärrän toki, ettei elämäntilanteesta riippuen ole aina mahdollista olla tällainen "hyvä kummi". Siksi lapseni elämässä tulee olemaan myös muita ihmiskontakteja, jotka ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kummitkin.
Ihmisiä vaivaa nykyään pakonomainen materialismi, kun kerran hengellisetkin asiat kuten kummius nähdään vain materian kautta ja yritetään laskea kaikki rahassa tai ajan määrässä.
Miksi haluat kastaa lapsesi? Varmaan tiedät, että se ei ole pakollista.
En ainakaan siksi, että lapseni saisi kummit. Voi miten tyhmiä kysymyksiä täällä esitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en uskalla pyytää ketään kummiksi. Kaikki olettavat, että kummius merkitsee jokaiselle samaa eli lahjoja ja kyläilyjä seuraavan 15 vuoden ajan, ehkä pidempään. Minua ei haittaisi, vaikka kummi päättäisi olla pitämättä lainkaan yhteyttä kummilapseen. Eikä kiinnosta lahjatkaan.
Miksi sitten haluaisit ees lapsellesi kummia? Mikä merkitys kummille sinusta tuossa enää jää?
Kummeja on pakko olla kaksi, jos haluaa lapsensa kastaa. Jos yksikään kummiksi soveltuva (eli riparin käynyt) tuttu ei halua kummiksi sen takia, koska se on liian vaivalloinen tehtävä, voin ottaa kummiksi vaikka kirkon työntekijän, enkä todellakaan vaadi häneltä mitään osallistumista lapsen elämään. Toisaalta, vaikka joku tuttu suostuisikin kummiksi, mutta kokisi sen äärimmäiseksi taakaksi jälkeenpäin, hyväksyisin myös sen. Ei minun lapseeni ole mikään pakko pitää yhteyttä, vaikka kummin raskas viitta näennäisesti painaisikin hartioita.
Ja ne, jotka kuvittelevat minun valitsevan kummeja vain rahallisesti arvokkaiden lahjojen kiilto silmissä, tulevat erehtymään. Kaikki eivät ole sellaisia, jotka pitävät kummia lahja-automaattina ja voin sen myös kummiksi pyytäessä ilmoittaa aivan suoraan ko. henkilölle. Jos kummiksi ryhtyminen on rahasta kiinni, niin minun kohdallani se ei sitä ole. Uskonnollinen kasvatus jne. ei ole myöskään tarpeellista, sillä osaan sen lapselleni ihan itsekin antaa.
Paras kummi olisi sellainen, joka ei ota tehtäväänsä niin vakavasti maalliselta kantilta. Hyvä kummi ostaa sen synttäri-/joululahjan, jos siltä tuntuu. Ei ota stressiä, vaikka ei muistaisi ostaa tai ei olisi varaa ostaa. Ja ymmärtää myös sen, ettei lahjan tarvitse aina olla materiaa. Se voi olla vaikka kiva leikki lapsen kanssa sillä aikaa, kun mamma keittää kahvit. Hyvä kummi on siis sellainen, joka on jollain tavalla läsnä lapsen elämässä, ei ehkä joka viikko, kuukausi tai edes joka vuosi, mutta joka ei unohda lasta täysin. Sellainen ihminen, jota on mukava kutsua kummiksi.
Ymmärrän toki, ettei elämäntilanteesta riippuen ole aina mahdollista olla tällainen "hyvä kummi". Siksi lapseni elämässä tulee olemaan myös muita ihmiskontakteja, jotka ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kummitkin.
Ihmisiä vaivaa nykyään pakonomainen materialismi, kun kerran hengellisetkin asiat kuten kummius nähdään vain materian kautta ja yritetään laskea kaikki rahassa tai ajan määrässä.
Miksi haluat kastaa lapsesi? Varmaan tiedät, että se ei ole pakollista.
En ainakaan siksi, että lapseni saisi kummit. Voi miten tyhmiä kysymyksiä täällä esitetään.
Jai tiedät ettei myös kummit ole pakollisia?
Tuosta aiemmasta vastauksestasi sai vaikutelman että haluat kummin lapsellesi vain siksi kun "kaikki muutkin".
Vierailija kirjoitti:
Jos hän tuntee sinut niin hyvin, että tietää mihin on ryhtymässä. Vaadit kalliita lahjoja, vaadit lastenhoitoapua, suutut, jollei kummi muista ensimmäisen hampaan puhkeamispäivää tai ei pääse synttäreille juuri oikeana päivänä?
Ja vaikkei tuollaisia asioita vaatisikaan, perusoletushan kuitenkin on, että pitää uhrata omaa vapaa-aikaansa ja rahaansa lapseen, joka ei ole oma, tai istua kärsivällisesti kuuntelemassa lapsen äidin vuodatuksia - kun kummejahan pitää ilmeisesti kiinnostaa kaikki lapsen ripulitkin. Ehkä ystävä ei edes pidä lapsista ylipäätään.
Mä olen kieltäytynyt kerran kummiudesta. Tai kerran mua on pyydetty. Mä halusin olla sen perheen kummallekin lapselle tasapuolinen täti.
Tämä ei sitten sopinutkaan perheenäidille, vaan laittoi välit poikki. En ole nähnyt sen jälkeen.
Toinen sisko suostui kummiksi ja on nyt sanonut, että miten fiksusti toiminkaan. Häneltä - kummilta-vaaditaan asioita. Kummin pitää ottaa yökylään kerran kuussa, kummin pitää ostaa sitä ja tätä ja prinsessashowkin pitää viedä. Kummin pitää olla valmis hoitamaan lasta tarvittaessa, eli kun äiti haluaa lähteä yksin kaupoille, niin kummin ovikello soi. Tossa on hoida, mä tuun kohta.
Onhan se lapsi kiva ja hänen kanssaan on kiva tehdä, mutta missä vapaaehtoisuus? eikä hän juuri näe tätä toista lasta, vaikka mielellään ottaisi sitten molemmat yökylään tai kävis toisenkin lapsen synttäreillä. Ei käy, olet vain tämän lapsen kummi.
Vierailija kirjoitti:
Pienestä voi mielen pahoittaa. Meille tuli miehen kanssa kauhea huuto kun kieltäydyttiin miehen kanssa tuosta "kunniasta" kun ei kuuluta edes kirkkoon. Olisi pitänyt liittyä kuulemma sen takia ja sitten heti erota taas. Oi miksi...
Kummihan voi olla ilman kirkon jäsenyyttäkin, tosin en tiedä vaatiiko kirkko tietyn määrän kristillisiä kummeja jos lapsi kastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en uskalla pyytää ketään kummiksi. Kaikki olettavat, että kummius merkitsee jokaiselle samaa eli lahjoja ja kyläilyjä seuraavan 15 vuoden ajan, ehkä pidempään. Minua ei haittaisi, vaikka kummi päättäisi olla pitämättä lainkaan yhteyttä kummilapseen. Eikä kiinnosta lahjatkaan.
Miksi sitten haluaisit ees lapsellesi kummia? Mikä merkitys kummille sinusta tuossa enää jää?
Kummeja on pakko olla kaksi, jos haluaa lapsensa kastaa. Jos yksikään kummiksi soveltuva (eli riparin käynyt) tuttu ei halua kummiksi sen takia, koska se on liian vaivalloinen tehtävä, voin ottaa kummiksi vaikka kirkon työntekijän, enkä todellakaan vaadi häneltä mitään osallistumista lapsen elämään. Toisaalta, vaikka joku tuttu suostuisikin kummiksi, mutta kokisi sen äärimmäiseksi taakaksi jälkeenpäin, hyväksyisin myös sen. Ei minun lapseeni ole mikään pakko pitää yhteyttä, vaikka kummin raskas viitta näennäisesti painaisikin hartioita.
Ja ne, jotka kuvittelevat minun valitsevan kummeja vain rahallisesti arvokkaiden lahjojen kiilto silmissä, tulevat erehtymään. Kaikki eivät ole sellaisia, jotka pitävät kummia lahja-automaattina ja voin sen myös kummiksi pyytäessä ilmoittaa aivan suoraan ko. henkilölle. Jos kummiksi ryhtyminen on rahasta kiinni, niin minun kohdallani se ei sitä ole. Uskonnollinen kasvatus jne. ei ole myöskään tarpeellista, sillä osaan sen lapselleni ihan itsekin antaa.
Paras kummi olisi sellainen, joka ei ota tehtäväänsä niin vakavasti maalliselta kantilta. Hyvä kummi ostaa sen synttäri-/joululahjan, jos siltä tuntuu. Ei ota stressiä, vaikka ei muistaisi ostaa tai ei olisi varaa ostaa. Ja ymmärtää myös sen, ettei lahjan tarvitse aina olla materiaa. Se voi olla vaikka kiva leikki lapsen kanssa sillä aikaa, kun mamma keittää kahvit. Hyvä kummi on siis sellainen, joka on jollain tavalla läsnä lapsen elämässä, ei ehkä joka viikko, kuukausi tai edes joka vuosi, mutta joka ei unohda lasta täysin. Sellainen ihminen, jota on mukava kutsua kummiksi.
Ymmärrän toki, ettei elämäntilanteesta riippuen ole aina mahdollista olla tällainen "hyvä kummi". Siksi lapseni elämässä tulee olemaan myös muita ihmiskontakteja, jotka ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kummitkin.
Ihmisiä vaivaa nykyään pakonomainen materialismi, kun kerran hengellisetkin asiat kuten kummius nähdään vain materian kautta ja yritetään laskea kaikki rahassa tai ajan määrässä.
Miksi haluat kastaa lapsesi? Varmaan tiedät, että se ei ole pakollista.
En ainakaan siksi, että lapseni saisi kummit. Voi miten tyhmiä kysymyksiä täällä esitetään.
No miksi sitten? Saitko vauvalta telepaattisen viestin, että hän on tutustunut tähän pronssikautiseen lähi-idän heimouskontoon ja kokee nyt voimakkaasti, että haluaa ehdottomasti olla osa sitä?
Ystäväsi toimi ihan oikein. Sinä olet töykeä, jos oletat että kummiuteen on suostuttava automaattisesti. Kyllä minäkin mieluummin otin lapselleni halukkaan kummin, kuin sellaisen joka vastahakoisesti suostuu kun pakko on. Meillä tosin kummit ovat maallista sorttia, koska lasta ei kastettu. Kristillisen kummin tarkoitushan on huolehtia mm. lapsen kristillisestä kasvatuksesta, harvemmalla kirkkoon kuuluvalla sitä kuitenkaan haetaan. Itseni kohdalla mietin lähinnä sitä, että lapsella on joku muukin aikuinen joka on tavallaan matkakaverina tässä elämässä ja varsinkin jos itselle tapahtuu jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on todella hienoa että ystävä oli rehellinen.
Toisaalta myös saat mielestäni olla myös loukkaantunut.
gggdgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienestä voi mielen pahoittaa. Meille tuli miehen kanssa kauhea huuto kun kieltäydyttiin miehen kanssa tuosta "kunniasta" kun ei kuuluta edes kirkkoon. Olisi pitänyt liittyä kuulemma sen takia ja sitten heti erota taas. Oi miksi...
Kummihan voi olla ilman kirkon jäsenyyttäkin, tosin en tiedä vaatiiko kirkko tietyn määrän kristillisiä kummeja jos lapsi kastetaan.
Kysyttiin sylikummiksi ja pappi ei oikein lämmennyt ajatukselle pakanakummeista..
Voi kieltäytyä.
Minua ja miestäni pyydettiin kummeiksi ja kieltäydyimme. Meillä syynä ettemme kuulu kirkkoon.
Se pariskunta oli ihan järkyttyneitä siitä ettemme kuuluneet kirkkoon. Tästä jo vuosikymmeniä aikaa. Olimme naapureita ja paljon toistemme kanssa tekemisissä.