raskauden viimeinen kk ja ulkoilu leikki-ikäisen kanssa.

mites teillä sujuu ylipäänsä kotityöt ja lapsen perässä juokseminen, nostamiset jne. Mä melkein itkua väännän täällä neljän seinän sisässä.

Meillä 3 lasta 1,8v ja 2,2v ikäeroilla...ulkoiltiin aivan normaalisti raskauksien loppuun asti vielä jopa samanpv aamuna kun kolmas syntyi.Minkälaisia vaivopja teillä on mikä estää ulkoilun...kyllähän ne " aikaisemmat" lapset hyppivät seinille jos ei ne ulos pääse...ja liikunta tekee hyvää odottavallekin...

Ulkoilemattomuuden syitä on useita, esim.

- vaikeus suuren vatsan takia pitää lasta sylissä, jolloin pukeminen on yhtä tuskaa ja ollaan kaikki hikisiä ja kiukkuisia

- ylös-alas-liike aiheuttaa supistuksia ja tunnetta, että ilma karkaa keuhkoista, esim. kun kumarrun alas laittamaan lapsen kengät jalkaan, nousen ylös ja puen oman takkini ylle, kumarrun taas alas laittamaan omat kengät jalkaan jne.

- liitoskivut estävät pidempiaikaisen kävelyn eli kyseeseen tulee lähinnä töpöttely taloyhtiön pihalla

- syystakki on näillä keleillä kylmä ja sitä paitsi se mahtuu nippanappa päälle, jättimäistä talvitakkia taas en ole raaskinut ostaa

selitteilyiltä nuo minun mielestäni kuulostaa.Samoja (normaaleja)vaivoja minullakin oli muttei se ulkoilua sentään estänyt...mutta onhan meitä moneen junaan.Tuntuu että toiset tosiaan ottvat tuon raskauden sairautena...

MIhin aikaan miehesi lähtee töihin / tulee töistä? Voisiko isä pukea lapsen aamulla ja te lähteä ulos samaan aikaan kun isä lähtee töihin. Pääsisit vähemmällä pukemisella. Tai sama homma illalla, jos isä tulee akaisemmin kotiin.



Tai voitko pyytää jotakuta toista auttamaan pukemisessa/ulkoilussa joskus. Isovanhemmat, naapurin kotiäiti tms?



Suosittelisin kyllä aidattua puistoa ja vaikka omaa jakkaraa mukaan äidille, jollei ole kohtuuttoman pitkällä. Ei tarvitsisi juosta lapsen perässä.



Meillä lapsi oli kolme päivää viikossa puolipäivähoidossa synnytykseen saakka ja muutaman viikon vielä synnytyksen jälkeenkin. Isä vei, minä hain, helpotti huomattavasti kun lapsi sai touhuta ja äiti levätä ja jäis silti aikaa olla yhdessäkin.

Onnistuuko pyörällä ajo? Itse ajoin viimeiseen asti pyörällä esikoinen kyydissä leikkikentille, meidän lähellä kun ei sellaisia ole. Kävely oli tuskallista liitoskipujen vuoksi, mutta pyörällä pystyin ajamaan.

kun itse en jaksa juosta perään eikä tuo 2,5 vuotias oikein tahdo totella saati tajuta miksei saa juosta auton alle. Ja sitten pitää lähteä kauemmas, jotta lapsi saisi ITSE juosta, esim aidatulla alueella jossain puistossa. Eikä puistossa voi istua näillä keleillä. Hmm, auttaiskohan joku viltti pyllyn alla? Toisaalta pitkät matkat rasittaa ja väsyttää kauheasti... Enää pari viikkoa kun laskettuun aikaan.



Antakaas vinkkejä mitä kivaa voisi tehdä leikki-ikäisen kanssa näin loppumetreillä.