mitä sanoa jollekin jonka läheinen on kuollut

Otan osaa

Olen pahoillani

Otan osaa voisi olla ihan hyvä aloitus, koirasta ei todellakaan kannata alkaa puhumaan. Eikä sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu, sitä ei kukaan toinen voi tietää

Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisin voinut sanoa että voi polttaa kynttilää. Ehkä ei olisi kannattanut kysellä enempää, koska hänelle se oli niin vaikeaa. 

Ihan pelkkä hiljaa ja lämpöisesti sanottu "otan osaa", riittää. Itse voisin lisätä vielä "kaikella on aikansa" tai muuta filosofista.

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin lisätä vielä "kaikella on aikansa" tai muuta filosofista.

Jos oikein coelhottaa, niin tuon voi vielä lisätä. 

Olisit sanonut vaan, että kevyet mullat mummollesi, kireitä siimoja ja kuumaa uunia.

Onpa ikävä kuulla, otan osaa!

Ja voit kysyä tarvitseeko hän jotakin/haluaako seuraa, miten hän jaksaa ym. jos olette sen verran läheisiä. Tai että voit kuunnella, jos haluaa puhua, jos olet oikeasti valmis siihen. Älkää tehkö tyhjiä lupauksia jos ei kiinnosta, silloin pelkkä otan osaa on ok.

Minulle sanoi yksi ihminen aika kauniisti, kun suruviesti tuli kesken päivää ja meillä on avokonttori.  Aloin tietenkin itkeä. Hän tiesi mummin ja minun jokaviikottaisesta soittelusta, halasi minua ja sanoi "Se on onni, kun saanut tuntea niin hyvän ihmisen niin kauan ja hän sai tavata lapsenlapsenlapsensakin ja he saivat tavata heidät. Otan osaa"

Hautasin mummonin 2014 ja olin silloin 43 v, isommat lapseni jo teini-ikäisiä ja muistavat isomummonsa hyvin.

Mistään koirien kuolemista en tosiaankaan haluaisi kuulla siinä tilanteessa. On niitä mullakin ollut lemmikkejä, mutta ihmiset on kuitenkin eri asia, mitä suremiseen tulee. Mummia  ja hänen kuolemattoman nasevia kommenttejaan muistellessa tulee vieläkin tippa linssiin ja ikävä.

Koira joka kuoli äskettäin oli minulle erittäin tärkeä, vaikka monen mielestä voi olla tahditonta puhua koirasta samassa yhteydessä. Se oli minulle hirveän iso järkytys kun kyseessä oli yllättävä kuolema. Tässä viikko sitten kerroin koirani kuolemasta poikakaverilleni, ja aloin itkemään puhelimessa. Poikakaverini taisi hätääntyä kun huomasi minun itkevän ja sanoi että "puhuminen auttaa, ei kannata surra" mutta minä sanoin että "ei tässä puhe auta. pakkohan se on surra kun surettaa." ehkä kaverillani oli vähän sama olo kuin minulla silloin puhelimessa, puhuminen ei vain auta, eikä suru lähde kuin suremalla. Kun kerran kaverini alkoi melkein itkemään, häntä ei vaan voi lohduttaa millään.

jatkossa voisin tietenkin yrittää ottaa hänet huomioon ja koittaa piristää häntä. ei minuakaan ole kukaan oikein piristänyt kun koirani kuoli äskettäin. Hautasimme koiran ja nyt olen ollut alakuloinen. Tuntuu että kaverini ynseä käytös satuttaa tavallista enemmän. Siinä mielessä tekisin varmaan oikein jos olisin ystävälleni kohtelias (vaikken kyselisi kuolemasta enempää.) 

Jos murunkin voisin surustasi kantaa, sen tekisin.

herranjestas, sä vertaat mummoa ja koiraa ja olet sitä mieltä, että kaveri on ynseä ja sinä oikeassa!

Vierailija kirjoitti:

Jos murunkin voisin surustasi kantaa, sen tekisin.

Jotain toistakin coelhottaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävä kuulla, otan osaa!

Kyllä, mutta ilman huutomerkkiä.

siis minun kavereideni ynseä käytös koulussa on alkanut tuntua entistäkin loukkaavammalta, koska olen huomannut olevani erittäin yksinäinen ja tuntuu että koira oli ainoa kaverini. 

kaverini ovat olleet minulle ynseitä jo pitempään, ennen kuin koirani edes kuoli. he eivät tiedä koirani kuolemasta koska eivät ole niin läheisiä että olisin kertonut. tuntuu ettei minulla ole ketään jota kiinnostaisi/ kenelle edes kertoisin. eli siksi koirani kuolema on ollut minulle niin raskasta, kun tuntuu ettei kavereita enää ole.

Mielestäni ei tarvitse puhua kenenkään oman läheisen kuolemasta toiselle ihmiselle hänen surunsa hetkellä. Minäkin olen eläinrakas ihminen, ja surin enemmän koiriani ja kissojani, joita olen aina rakastanut kuin ilkeätä mummoani. Mutta aina ei olekaan kyse minun kokemuksistani ja tunteistani. Silloin kun jonkun toisen läheinen on kuollut, minun tehtäväni on vain ottaa osaa toisen suruun, ilman että tyrkytän omia kokemuksiani hälle.

ok, niin se varmaan on.

tahditon kirjoitti:

siis minun kavereideni ynseä käytös koulussa on alkanut tuntua entistäkin loukkaavammalta, koska olen huomannut olevani erittäin yksinäinen ja tuntuu että koira oli ainoa kaverini. 

No joo, aloituksesta jo arvasi, että taidat olla joku teini