Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten irrottaudun auttajaringistä?
19.10.2016 |
Tuttavani on masentunut. Hänellä on elämässään joukko ihmisiä, joita hän kutsuu ystävikseen, mutta minun mielestäni he ovat lähinnä ilmaisia auttajia eri aloilta. Hän sanookin, että on riippuvainen ystäviensä avusta. Jokaiselle on sysätty joku tehtävä. Yksi leikkaa nurmikon, toinen kuljettaa asioilla, kolmas käy pesemässä ikkunat jne. Minullakin on tehtävä ja se on olla seuralaisena eri tilaisuuksissa. Kutsu niihin tulee, että hän tarvitsisi taas vähän vaihtelua ja tuuletusta ja olisi tällainen konsertti siellä ja siellä ja tarvitsisi seuralaista. Ihan kuin olisin henkilökuntaa.
Miten irrottautua tästä roolista, johon olen ajautunut ikäänkuin huomaamattani. En vaan jaksa enää. Hänen äänensä kuuleminen saa minussa sellaisen kiukunsekaisen reaktion aikaan. Hän ei ole ikinä itse auttanut ketään, ei kysy kuulumisia, kaikki ihmiset ovat vain häntä varten.
Kommentit (25)
Sano ihan ystävällisesti, että nyt ei ikävä kyllä sovi. Sano niin monta kertaa, että lakkaa pyytämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertarysäys. Kerrot miten koet asian ja siihen loppuu sinun kohdalta.
En halua loukata tai aiheuttaa hylkäämiskokemusta hänelle. Mitä jos sepittäisin jonkun kertomuksen omista valtavista vaikeuksistani? Sellaistakin olen miettinyt. ap
Vierailija kirjoitti:
En halua loukata tai aiheuttaa hylkäämiskokemusta hänelle. Mitä jos sepittäisin jonkun kertomuksen omista valtavista vaikeuksistani? Sellaistakin olen miettinyt. ap
No eikä! Miksi sinä alkaisit valehdella?
No ajattelin, että hänelle olisi helpompaa kuulla siitä, miten minullakin menee tosi huonosti kuin ajatella ettei minua kiinnosta hänen seuransa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ajattelin, että hänelle olisi helpompaa kuulla siitä, miten minullakin menee tosi huonosti kuin ajatella ettei minua kiinnosta hänen seuransa. ap
Höpsö, ei näin.
Tuontyyliset ihmisethän oikein rakastavat muitten vaikeuksia ja varmasti kertovat niistä eteenpäin. Olisiko sitten kiva kohta kuulla jostain muualta pahoitteluja, että voi voi, onko se sinun keripukkisi jo helpottanut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Haluat eroon auttajan roolista, mutta samalla kirjoitat, ettet halua hylkäämiskokemusta autettavalle.
Minusta tässä on ehkä jokin sinun oma kysymyksesi, jota kannattaa tarkastella syvemmin. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää. On tilanteita, joissa on valittava jompi kumpi huono ratkaisu; joko hylätä/loukata toista tai sitten hylätä ja kaltoinkohdella itseään. Useimmiten valinta ei ole noin mustavalkoista, onneksi, mutta joissain tilanteissa on. Ilmeisesti et voi irrottautua roolistasi pahoittamatta toisen mieltä. Mutta se hinta tässä vaan on maksettava, jos haluat edetä terveesti. Edes masentunut itse ei hyödy siitä, että toinen käy auttamasa vasten tahtoaan, se 'hylkääminen' tuntuu joka tapauksessa ilmapiirissä jonain etäisyytenä, epärentoutena. Uskon, että viime kädessä kumpikin hyötyy, jos alat pitää rajojasi. Masentuntu voi parhaimmillaan löytää toisen ihmisen, jolle tehtävä aidosti sopii. Mutta miten rajasi säilyvät muuten elämässäsi; kerroit ajautuneesi tilanteeseen. Millä lailla voit ottaa elämässä vastuun omista toimistasi ja päättää itse mitä valitset, ilman että vain ajadutut rooleihin? Minusta sitä kannattaa pohtia.
Vierailija kirjoitti:
En halua loukata tai aiheuttaa hylkäämiskokemusta hänelle. Mitä jos sepittäisin jonkun kertomuksen omista valtavista vaikeuksistani? Sellaistakin olen miettinyt. ap
Ei sinun tarvitse sepittää, vaan sanot kuten sanot aloituksessakin, eli että et jaksa enää. Sano että olet uupunut. Kai toinen väsynyt ja uupunut sen toiselta ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ajattelin, että hänelle olisi helpompaa kuulla siitä, miten minullakin menee tosi huonosti kuin ajatella ettei minua kiinnosta hänen seuransa. ap
Vaikka ihminen on masentunut, ei häntä silti pidä kääriä mihinkään kuplamuoviin ja suojella kaikelta pettymykseltä ja pahalta. Masennus on hyvin itsekäs sairaus, ei toki tarkoituksella tai tahallaan, mutta niin se usein menee, että masentunut kääntyy itseensä ja tulkitsee kaikkea itsensä kautta. Pahinta on, että läheiset menee mukaan tähän "harhaan" ja siloittelee masentuneen maailmaa tasaiseksi.
Vaikka ystäväsi on masentunut, voi hänelle silti sanoa vastaan, kieltäytyä ja olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin sanoisin että ei kiinnosta ellet näe häntä pakosti melkein jokapäivä
KirkkoSisko kirjoitti:
Mutta miten rajasi säilyvät muuten elämässäsi; kerroit ajautuneesi tilanteeseen. Millä lailla voit ottaa elämässä vastuun omista toimistasi ja päättää itse mitä valitset, ilman että vain ajadutut rooleihin? Minusta sitä kannattaa pohtia.
Kiitos vastauksestasi, vaikka analysoit aika nopeasti minua tietämättä tilanteestani sen enempää.
Kyseessä on vanha ystävä, nykyinen tuttava, jonka tilanne toki herättää myötätuntoa ja alunperin ajattelin tukea häntä hetken pahimman yli tms., enkä tiennyt, että hän on kovin vaativa tukijoitaan kohtaan, tai muuttui sellaiseksi ja se pahenee koko ajan. Ensin kysyttiin ystävällisesti ja kiiteltiin kovasti, sitten aina vain vaativammin, kunnes nykyään suorastaan käsketään. Eli siinä mielessä ajauduin, koska en voinut aavistaa, mihin tilanne johtaisi. Tällaista kun elämässä joskus sattuu! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani on masentunut. Hänellä on elämässään joukko ihmisiä, joita hän kutsuu ystävikseen, mutta minun mielestäni he ovat lähinnä ilmaisia auttajia eri aloilta. Hän sanookin, että on riippuvainen ystäviensä avusta. Jokaiselle on sysätty joku tehtävä. Yksi leikkaa nurmikon, toinen kuljettaa asioilla, kolmas käy pesemässä ikkunat jne. Minullakin on tehtävä ja se on olla seuralaisena eri tilaisuuksissa. Kutsu niihin tulee, että hän tarvitsisi taas vähän vaihtelua ja tuuletusta ja olisi tällainen konsertti siellä ja siellä ja tarvitsisi seuralaista. Ihan kuin olisin henkilökuntaa.
Miten irrottautua tästä roolista, johon olen ajautunut ikäänkuin huomaamattani. En vaan jaksa enää. Hänen äänensä kuuleminen saa minussa sellaisen kiukunsekaisen reaktion aikaan. Hän ei ole ikinä itse auttanut ketään, ei kysy kuulumisia, kaikki ihmiset ovat vain häntä varten.
Sun EI ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Mutta miten rajasi säilyvät muuten elämässäsi; kerroit ajautuneesi tilanteeseen. Millä lailla voit ottaa elämässä vastuun omista toimistasi ja päättää itse mitä valitset, ilman että vain ajadutut rooleihin? Minusta sitä kannattaa pohtia.
Kiitos vastauksestasi, vaikka analysoit aika nopeasti minua tietämättä tilanteestani sen enempää.
Kyseessä on vanha ystävä, nykyinen tuttava, jonka tilanne toki herättää myötätuntoa ja alunperin ajattelin tukea häntä hetken pahimman yli tms., enkä tiennyt, että hän on kovin vaativa tukijoitaan kohtaan, tai muuttui sellaiseksi ja se pahenee koko ajan. Ensin kysyttiin ystävällisesti ja kiiteltiin kovasti, sitten aina vain vaativammin, kunnes nykyään suorastaan käsketään. Eli siinä mielessä ajauduin, koska en voinut aavistaa, mihin tilanne johtaisi. Tällaista kun elämässä joskus sattuu! ap
Kyllä sinä voit ajautua siitä tilanteesta poiskin. Lähde joskus mukaan, mutta välillä kieltäydy.
Ystäväsi kuulostaa sellaiselta masentuneelta, jota on pienenä paapottu kaikessa eikä vaadittu mitään. Sitten masentuu, kun pitäisikin hoitaa omat asiat itse, eikä ole henkilökuntaa palvelemassa. Oikea ystävyys ei ole yksisuuntaista eikä perustu pelkkään auttamiseen, vaikka sellaisiakin ajanjaksoja voi tulla vastaan puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua loukata tai aiheuttaa hylkäämiskokemusta hänelle. Mitä jos sepittäisin jonkun kertomuksen omista valtavista vaikeuksistani? Sellaistakin olen miettinyt. ap
Ei sinun tarvitse sepittää, vaan sanot kuten sanot aloituksessakin, eli että et jaksa enää. Sano että olet uupunut. Kai toinen väsynyt ja uupunut sen toiselta ymmärtää?
Todellakin kannattaa puhua totta eikä vähätellä omia tuntemuksiaan. Ystäväsi ei ole maailman napa ja hänenkin olisi hyvä huomata se.
Ja se, että ajattelin sepittää tai liioitella omaa elämäntilannettani tuli sitä, että ajattelin, että se olisi kaikille helpompaa. Kuten joku sanoi, hän kyllä tosiaankin tuntuu nauttivan muiden vaikeuksista ja kertoo niistä. Jos kuuluisin tähän ryhmään, hän ymmärtäisi vetäytymiseni ja saisi siitä itse jotain lohtua tms., ja itse pääsisin sujahtamaan takavasemmalle tosi helposti. Meillä ei ole yhteisiä tuttuja.
Muuten minulla ei ole mitään vaikeuksia asettaa rajoja, mutta nyt sattui vain tosi vaikea ihminen vastaani ja haluan vain äkkiä pois ilman mitään draamoja. ap
No jos tuntuu viisaimmalta päästä tilanteesta valehtelemalla, niin onhan sekin yksi tapa. Aika paljonhan sitä tulee luikuria lasketeltua ihmiselämän aikana varmaan yhdellä jos toisella, turha sitä on kieltää. Mutta ei sinun tarvitse. Voit aivan hyvin päästä irti muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
Sanot vaan, että et jaksa lähteä, kun kutsu tulee. Sanot, ettet ehdi, että perhe tarvii sua, että sulla on ollut rankaa viikko, että et lähde. Ja sitten et lähde.