Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten irrottaudun auttajaringistä?
19.10.2016 |
Tuttavani on masentunut. Hänellä on elämässään joukko ihmisiä, joita hän kutsuu ystävikseen, mutta minun mielestäni he ovat lähinnä ilmaisia auttajia eri aloilta. Hän sanookin, että on riippuvainen ystäviensä avusta. Jokaiselle on sysätty joku tehtävä. Yksi leikkaa nurmikon, toinen kuljettaa asioilla, kolmas käy pesemässä ikkunat jne. Minullakin on tehtävä ja se on olla seuralaisena eri tilaisuuksissa. Kutsu niihin tulee, että hän tarvitsisi taas vähän vaihtelua ja tuuletusta ja olisi tällainen konsertti siellä ja siellä ja tarvitsisi seuralaista. Ihan kuin olisin henkilökuntaa.
Miten irrottautua tästä roolista, johon olen ajautunut ikäänkuin huomaamattani. En vaan jaksa enää. Hänen äänensä kuuleminen saa minussa sellaisen kiukunsekaisen reaktion aikaan. Hän ei ole ikinä itse auttanut ketään, ei kysy kuulumisia, kaikki ihmiset ovat vain häntä varten.
Kommentit (25)
Itse keksin tekosyitä; pitää siivota mummolassa, tukea kaveria erossa, rempata anopin kesämökkiä jne. Kun kaveri rupesi kiukkuisena tivaamaan lisäinformaatiota menoistani, en lähtenyt sen enempää perustelemaan, sillä tiesin että hän yrittää vain keksiä keinon jolla voi pakottaa minut mukaansa. Esim. voithan viedä vaarisi syöpähoitoihin autolla joku toinen päivä. Loppuvaiheessa tällä "kaverilla" ei ollut enää mitään empatiaa minua kohtaan.
Draamaahan siitä tuli, fb:ssä on käyty mittavat keskustelut minun käytöksestäni ja sen syistä, epäiltyä ties mitä diagnooseja (siis muiden ihmisten kanssa), en ole hätkähtänyt tästä. Tämä kaveri projisoi kaikki ongelmansa muihin ihmisiin. En ole provosoitunut vastaamaan mihinkään syytöksiin, kun törmään entisen piirin jäseniin hymyilen iloisesti, vastaan tyhjänpäiväisyyksiä kuulumiskyselyihin ja hups, minulla onkin nyt kiire jatkaa matkaa.
Minua kyllä yritettiin syyllistää takaisin auttamisrinkiin, mutta pidin pintani. Ymmärrän kyllä että muita ärsyttää, varmasti hekin haluaisivat pois auttajan asemasta, mutta eihän heidänkään ole mikään pakko aikuista ihmistä palvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kieltäytyy jostain tai täytyy perua, ei koskaan kannata selitellä mitään, totta tai tarua. Sanoo vaan, että tuli este, tai nyt ei sovi. Kun kyse on siis tuttavista, läheisille tietysti voi ja usein pitääkin kertoa. Mutta muille vain este tai ei sovi. Kohteliaasti mutta varmasti. Niin ei tule mitään puheita. Ja jos joku kysyy syytä, niin sanoo että yksityisasia.
Itsekin olen vähän vastaavassa roolissa. Tuttavani ei ole samaan tapaan masentunut eikä mitään "rinkiä" ole olemassa. Mutta huomaan, miten hän piilosyyllistää minua pyynnöillään. Tällä hetkellä elämäni on kamalan kiireistä, on pieniä lapsia, kiirettä töissä, monta rautaa tulessa. Tuttavani tilanne on mielestäni monilta osin rauhallisempi (lapset isoja, erilainen työ, joka antaa enemmän vapaa-aikaa ajoittain). Jokin aika sitten hän valitteli, "ettei koskaan oo mitään" ja ehdotti aika isoa yhteistä juttua. Minusta tuntui, ettei hän ollenkaan hahmota tämän hetkistä tilannettani. Sanoin, ettei aika nyt millään riitä tähän ja perustelin nätisti ja provosoimatta. Hän sanoi ymmärtävänsä. Mutta silti, hän aina silloin tällöin ottaa tämän asian uudelleen esille. Tuntuu, että minun on kohta pakko myöntyä. Mutta jos myönnyn, koen että teen sen vain hänen mielikseen ja asiaan kuluva aika on pois jostain tärkeämmästä.
Vierailija kirjoitti:
En halua loukata tai aiheuttaa hylkäämiskokemusta hänelle. Mitä jos sepittäisin jonkun kertomuksen omista valtavista vaikeuksistani? Sellaistakin olen miettinyt. ap
Jos et nyt lähde kun aiemmin olet lähtenyt, aiheuttaa se hänelle ihan varmasti hylkäämiskokemuksen. Ei kannata valehdella mitään. Yhden valheen jälkeen, joudut keksimään toisen kolmannen... Pian olet sellaisessa valheiden verkossa ettet tiedä miten päästä pois. Muista että sinulla ei ole velvollisuutta lähteä minnekään. Kerrot vain että et lähde ja olet muutenkin päättänyt että sinua pitää keskittyä enemmän omaan hyvinvointiisi.
Alue: Aihe vapaa
Minullakin on yksi tuttava, muutama vuosi takaperin oltiin oikein hyviä ystäviä. Mutta hän sai kehitettyä itselleen masennuksen ja on nykyään täysin riippuvainen muista. Masennuksen taustalla vuosien miellyttäminen ja muiden tarpeiden edelle laittaminen; kouluttautui alalle, johon uskoi vanhempansa hänen haluavan kouluttautua - ei ollut ollenkaan oma ala (taiteellinen ihminen insinöörinä), ei pärjännyt työhaastatteluissa, eikä päässyt työelämään. Teinistä asti kolmekymppiseksi eli juopon miehen ehdoilla (kylään ei voinut tulla viikonloppuaamupäivisin jne, kun miehellä kankkunen), lapsen teki koulun jälkeen miehelle kun oli aikanaan luvannut jne.
Nyt asuu eronneena äitinsä nurkissa; on terapiaa ja tukea 24/7.
Ollaan vaan niin eri planeetoilla; mä oon nyt ollut työelämssä kymmenen vuotta, minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, asuntolaina jne. Tukiverkkoa ja auttajia ei ole arjessa; tänäänkin ongelmana miehen lääkäriaika (20min), kun olen töissä ja mies kotona. Sattui nuoremman päiväuniajalle lääkäriaika. MLL kautta hoitaja, kun ei muita ole.
Minä en minkäänlaisena auttajana tuttavalleni alkanut toimia; pyyteli mukaan vaikka mihin (tuutko mukaan lääkäriin, kun itsellä niin ahdistaa jne.), mutta tein heti selväksi, että minusta ei moiseen ole. Hänen elämänsä pyörii oman napansa ja masennuksensa ympärillä, eikä hän tajua mitään normaali elämästä, jossa käydään töissä, kuskataan lapsia hoitoon jne. Ilmoitin suoraan, että kohta meitä on kaksi, jotka on terapian tarpeessa jos hänen asioitaan alan vielä hoitaa. Omissa on tällä hetkellä tarpeeksi.
Eli suoraan mutta ystävällisesti ilmoita, että et pääse, ei onnistu jne. Luultavammin tuttavasi loukkaantuu, mutta ei se niin mene, että maailma hänenkään napansa ympärillä pyörii.