Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin juuri itseäni peilistä alasti
19.10.2016 |
Tulin siihen tulokseen, että mulla ON hyvä kroppa. Miksi sitä ei vaan aina usko, ymmärrä, hyväksy, muista? Miksi pitää olla niin kriittinen? Tuntuu, että vasta nyt aikuisena (pitkästi yli 30v) olen tullut todella kriittiseksi omaa vartaloani kohtaan. En mä teininä edes miettinyt kroppaani.
Mutta mullahan oikeasti on hyvä vartalo! Ei täydellinen, mutta hyvä ja varsinkin ikäisekseni.
Miksi ei voi vain olla tyytyväinen?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mullakin on hyvännäköinen vartalo jonka voin todeta peilistä, mutta kun se ei riitä mihinkään koska olen mies. Pitäisi olla pitempi ja omata vielä se mallin naama. En ole tyytyväinen koska selvästi naisetkaan ei ole tyytyväisiä mun naamaan ja pituuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mullakin on hyvännäköinen vartalo jonka voin todeta peilistä, mutta kun se ei riitä mihinkään koska olen mies. Pitäisi olla pitempi ja omata vielä se mallin naama. En ole tyytyväinen koska selvästi naisetkaan ei ole tyytyväisiä mun naamaan ja pituuteen.
Kuinka pitkä olet? Eihän se pituus kaikille ole tärkeää. Mäkin tunnen monta lyhyehköä miestä, joilla on kumppani. Eivätkä edes ole rikkaita, ihan tavallisia suomalaisia miehiä. Että ei voi rahaakaan syyttää.
Mutta kai se niin menee, että ikinä ei ole itseensä täysin tyytyväinen vaikka minkälainen olisi...
ap.
On mahtava tunne, kun näkeen alastoman itsensä kokovartalopeilistä ja voi vilpittömästi todeta että ihan hyvä. Minulle tämä elämys syntyi noin vuosi sen jälkeen, kun olin aloittanut säännöllisen liikunnan yli 30 vuoden iässä. Sitä ennen olin aina katsonut itseäni sillä silmällä, että tuosta kun saisi vähän pois ja tuohon vähän lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On mahtava tunne, kun näkeen alastoman itsensä kokovartalopeilistä ja voi vilpittömästi todeta että ihan hyvä. Minulle tämä elämys syntyi noin vuosi sen jälkeen, kun olin aloittanut säännöllisen liikunnan yli 30 vuoden iässä. Sitä ennen olin aina katsonut itseäni sillä silmällä, että tuosta kun saisi vähän pois ja tuohon vähän lisää.
Mä olen aina ollut tosi hoikka ja saanut sitten kuulla siitä. Nuorempana siitä ei välittänyt, mutta jostain syystä nyt aikuisiällä sitä on enemmän alkanut miettiä, että no jos mun sittenkin pitäisi olla toisenlainen ja kai nämä tissitkin tosiaan voisi vähän isommat olla jne.
En tiedä onko nyt joku kuun asento sellainen vai mikä, mutta nyt tuli olo siinä peilin edessä, että hyvähän tämä on. Miksi pitää ruikuttaa, kun moni tähän hoikkuuteen pyrkiikin.
Huomenna voi olla taas eri fiilis. :)
ap.
Alue: Aihe vapaa
Kuvia tai ei uskota