MARRASMUKSUT(Te, joilla laskettu aika loka-marraskuussa, huhuu!)

Meilläkin on toinen ultra kahden viikon kuluttua ensimmäisestä, lääkärin mukaan ihan normaali käytäntö.



Meillä oli ensimmäinen ultra tämän viikon keskiviikkona. Pituutta möykyllä oli 15,3 mm, kuulemma ihan normaali n. 8 viikon kohdalla. Ehdin jo hieman huokaista helpotuksesta, mutta tänään aamulla sydän hyppäsi kurkkuun, kun huomasin hyvin pientä rusehtavaa vuotoa vessassa käydessä. Minulla ei ollut edes punktion yhteydessä yhtään vuotoa, joten pelko jyllää taas...

hyvistä ultrakuulumisista! kyllähän se kummasti helpottaa..



mulla kävi tänään töissä niin, että meillä jäi äitiyslomalle yks nainen. siinä sitten juteltiin työporukalla ja minä ajattelin, että voi että ois ihana, jos itsekin sais olla tuossa tilassa joskus... Sitten yhtäkkiä hoksasin, että olenhan minä raskaana, mutta taas tuli se sama olo, että paskat oon, kun en mitenkään oireilekaan. Ja johtuen tästä jännityksestä ja sekasorrosta, mikä tässä on taustalla ollut, purskahdin aivan hysteeriseen nauruun. Yritin epätoivoisena selitellä jotain aivan muuta ja juoksin toiseen kerrokseen vessaan, jossa sitten purskahdin itkuun. Arvatkaa vaan hävettikö loppu päivä töissä...

Meillä ei tosiaan kukaan tiedä työpaikalla tästä lapsettomuudesta eikä nyt vauvan tulosta...



T. hullu-sandee 7+5

Viimeksi nurisin oireettomuutta, niin kummasti ne oireet ovat lisääntyneet ja huomenna alkaakin seitsemäs viikko. Hajut ovat kumman herkässä, jano on usein ja myös pissahätä, rinnat ovat selvästi kasvaneet. Ruoka ei oikein maistu, mutta syödä pitää usein ja mm. piimä, viilit ja hedelmät maistuu. Palelua ja väsymystä on ilmassa myöskin. Olo rupeaa olemaan oikeasta raskaana oleva, ihanaa!



Möröttimelle lämpimät kiitokset onnitteluista! Näin me pitkiksetkin plussataan pitkistä kierroista ja yrityksistä huolimatta.



Pikmin ja nyytti rv5+6

Voi kuinka mahtava lukea teidän ultrakokemuksista. Kyllä on varmasti upea hetki kuulla sydänäänet ensimmäistä kertaa. Itse odotan ja pelkään ekaa ultraa valtavasti. Oireita ei ole ollenkaan (paitsi väsy) ja ihmettelenkin voiko masussa ylipäätään olla kukaan. Jos jollakin on ylimääräisiä oireita niin ottaisin niitä mielelläni, mutta mielellään kohtuudella...

Sandee, Niinanii ja Anno!!! Nyt voi jo vähän huokaista!:-)



Nämä oireet tai niiden puuttuminen kyllä aiheuttavat mullekin päänvaivaa. Kyllä sitä kroppaansa tutkiskelee ja jokaisen mahan muljahduksen rekisteröi. Ja jos ei miltää tunnu missään, niin paniikki iskee. Mulla ei edelleenkään mitään pahoinvointia, ja rinnatkin on normaalit. Mutta nälkä on valtava, ja jopa yöllä pitää kerran nousta syömään, kun niin mahassa kurisee. Juon yleensä öisin piimää tai syön banaanin. Ja heti herätessä kunnon aamiainen. Viili, hedelmät ja piimä täälläkin maistuu! (mutta myös kaikki muu KOTIRUOKA).



Vähän mietin tässä, että menisinkö vielä ennen np-ultraa kerran yksityiselle ultraan, esim. rv9? Ihan vaan oman mielenrauani takia...mitä mieltä olette, onko hätävarjelun liioittelua ja rahanhukkaa...? Kun on vielä KUUKAUSI siihen seuraavaan ultraan, ei millään jaksaisi odottaa. Kun täällä hkissä tarjotaan ne kaksi ultraa, eli np ja rakenne. Kaksi tuntuu niin vähältä! Meillä siis hoitopaikassa ei sisälly toista alkuraskauden ultraa (no ei siis ensimmäistäkään, mutta siinähän jo kävin) käytäntöihin, mutta voihan sinne vain mennä muuten vain.



Soittelin neuvolaan ja sain ekan ajan heti ensi keskiviikoksi, eli 8+2! Tosin siellä varmaan vaan saa paperilappusia ja lippusia, ehkä verikokeita otetaan.



Mulla alkaa jo farkut kiristää!:-)



t. Mondis 7+6

Tuskin uutta ultraa välttämättä tarvii varata. Neuvolassa varmaan yrittävät kuunnella vauvan sydänääniä ja voithan pyytää itse, jos eivät muuten kuuntelisi. Mulla oli eka neuvola rv 8+4 ja silloin sydänäänet saatiin kuuluville. Se oli ihan helpottavaa kuulla.



Terkuin

Kamu 10+6



ps. ollaan vaan onnellisia vähistä oireista :)

Mulla on ollut nyt niin armoton väsymys, että hain jo rautaa avuksi (hb 120). Muuten oireet on hyvin vähissä.