Maisterinainen ja amismies

Minä olen akateeminen, mies rakennusalalla. Vaikka pidetään toisistamme ja ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta niin on juttuja jotka tosissaan ärsyttävät. Yksi on se että kun mies tekee töissä jotakin todella triviaalia niin jo viikonloppuna alkaa kertoa miten hänellä on ensi viikolla töissä sitten kiire. Aha. Mulla on joka päivä. Ei pidä minun töitä kai minään. Toinen on käytökseen liittyvä, miehelle kerran tuli sukulaiset kylään ja perui meidän viikonlopun vieton. Ei ymmärtänyt keskustelun jälkeenkään mikä ko käytöksessä voisi olla vikana. Suoraan sanottuna ruvennut rasittamaan.

Isoimman ongelman voi muodostaa maisterisnaisen tuttavapiiri. Jos koostuu vain entisistä opiskelu-, osakunta- ym. kavereista, tai nykyisistä akateemisesti koulutetuista työkavereista, voivat nikotella yhden amismiestä, tai nainen voi itsekin arastella viedä miestä näytille. Puhumattakaan sukulaisista, jos ovat akateemisia kaikki. 

Helpompaa on, jos amis on jollakin sellaisella alalla, jolla on normaalia perustaa oma yritys, jolloin hänet voi esitellä yrittäjänä eikä koulutus niin kiinnitä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko tällaisia pariskuntia ja onko koulutustausta vaikuttanut heillä suhteeseen? Sehän on jotenkin paljon tavallisempaa, että on korkeasti koulutettu mies ja vähemmän koulutettu nainen, mutta toisinpäin on ilmeisesti vähän harvinaisempaa. Olen itse alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka suorittaa ammatillista tutkintoa ja on tätä ennen tehnyt sekalaisia duunarihommia. Minä taas opiskelen yliopistossa maisteritutkintoa. Olen suhteessamme huomannut, että mies on jotenkin epävarma itsestään tämän asetelman takia, vaikka en hänelle anna siihen mitään syytä. Hän on kuitenkin luonteeltaan ja sydämeltään ihminen jota rakastan. Toki pelottaa ja epäilyttää vielä tuleeko tästä mitään ja poikkeavatko tavat liikaa toisistaan, paljon on avoimia kysymyksiä. Tuttavapiirissäni en tiedä olevan ketään muita joilla asetelma olisi näin päin, mutta ei kai tämä nyt niin epätavallista voi olla?

Ollaan nyt seurusteltu maisterinaisen kanssa kuutisen vuotta. En koe asiaa ongelmaksi, ainoa mikä toisinaan on nousevinaan pintaan on se, että nainen haluaisi minun olevan korkeammassa työasemassa kuin olen. Ei ole sitä sanonut, en ole kysynyt, mutta olen sen huomannut. Tänä aikana olen tietenkin tutustunut hänen lukuisiin maisterikavereihinsa ja sanoisin, että olen heitä fiksumpi ihmisenä/elämässä. Kyllä heillä teoriatasolla on alansa hallussa ja osaavat oman hommansa siinä missä minäkin ja toiset ovat musiikillisesti tai kielellisesti monipuolisempia, mutta muissa arjen ja käytännön asioissa sekä esim. ihmisten käytöksen kanssa.

Itse olen väitöskirjatutkija, mies automekaanikko (ja oma perhe on akateeminen, miehen ei). Arjessa erilaiset koulutustaustat näkyvät hyvin vähän. Mun teoreettiselle mielelle yliopisto oli luonnollinen vaihtoehto, mies on enemmän taipuvainen ongelmanratkaisuun ja on käsistään näppärä. Kuitenkin hän seuraa maailman menoa ja uutisia, enkä minä nyt toisaalta kotona päde akateemisilla asioilla. Aina silloin tällöin joudutaan puolin ja toisin selittämään töihimme liittyviä asioita. Meitä kuitenkin yhdistää enemmän kuin koulutustausta erottaa (kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden haaveet, ja niin edelleen). Oma kaveripiiri on kokonaan yliopistoajoilta, mutta miehellä on heidän kanssaan yhteisiä kiinnostuksen aineita ja samantyylinen huumorintaju.

Mun mies on sähkäri koulutukseltaan, eli amis. Paljon mua fiksumpi tapaus, itse olen dippainssi ja aivan taliaivo mieheeni verrattuna. Tosin hän tekeekin insinöörin töitä, kun on itsenäisesti oppinut mm. mallintamaan ja rakentamaan moottoreita. On kyllä luonteeltaankin kaikkea muuta kuin stereotyyppiset amikset. 

Exäni oli tradenomi ja hän oli puolestaan luonteeltaan hieman amismainen. Ajan myötä turhauduin, koska koin, että olen älyllisesti korkeammalla tasolla kuin mies, vaikka siis itsekin olin vain nuori opiskelija silloin vielä. Mies ei osannut argumentoida, mutta hänellä oli vahvat mielipiteet. Hänen elämänkatsomuksensa oli kapeampi ja tuomitsevampi kuin minun, oli myös pinnallisempi ja kaiken lisäksi hänellä oli junttimainen maku (siis esim. vaatteiden ja ruuan suhteen). Tämän johdosta arvostukseni häntä kohtaan väheni lopulta niin pieneksi, että halusin erota. 

En nyt itsekään mikään supersivistynyt ole, mutta kaipaan elämääni älyllisiä haasteita ja erilaisia elämyksiä. Näistä en exäni kanssa päässyt nauttimaan, nykyiseni kanssa kyllä. 

Pointtini on, että ei se koulutus, vaan ihminen. 

Meillä.

Olemme täysin samalla tasolla kaikilla muilla mittareilla paitsi yhdellä: minä kirjoitan paremmin. No, mies saa äo-testeissä paremmat pisteet.

Tapasimme toisemme 40+.

Meilläkin! Minä olen maisteri, väikkäri tekeillä ja mies on käynyt amiksen oppisopimuksella. Olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta ja meillä on myös kaksi lasta. Mieheni on ihana: hellä, huolehtiva, kannustava, monista asioista kiinnostunut, minusta ja lapsista aidosti ylpeä. Hän on myös mahtava isä. Minun koulutukseni ei ole koskaan ollut hänelle ongelma, vaan hän on kannustanut minua tavoittelemaan haaveitani.

Vierailija kirjoitti:

Isoimman ongelman voi muodostaa maisterisnaisen tuttavapiiri. Jos koostuu vain entisistä opiskelu-, osakunta- ym. kavereista, tai nykyisistä akateemisesti koulutetuista työkavereista, voivat nikotella yhden amismiestä, tai nainen voi itsekin arastella viedä miestä näytille. Puhumattakaan sukulaisista, jos ovat akateemisia kaikki. 

Helpompaa on, jos amis on jollakin sellaisella alalla, jolla on normaalia perustaa oma yritys, jolloin hänet voi esitellä yrittäjänä eikä koulutus niin kiinnitä huomiota.

Tuossa on kyllä perää jollain tavalla. Akateemiset miehet tuntuvat olevan pätemisenhaluaisia, ainakin ne muutamat jotka olleet näytillä yhteisissä tilaisuuksissa. Voisin jopa sanoa heistä löytyvän nirppanokkaa. Oikeastaan kaikki naiseni maisterituttavat ovat naisia, ne joiden kanssa yhdessä pyöritään, ja naisia amistaustani ei tunnu häiritsevän, siis minun kohdallani ja että olen heidän kaverinsa mies.

Olisihan se tosi surullista jos koulutus tai ammatti määrittelisi ihmissuhteita.... enemmän painoarvoa kannattanee laittaa kuitenkin sille miten yhtenen arki rullaa ja löytyykö yhteisiä arvoja sekä kunnioitusta toista kohtaan.

Minä tunnen yhden pariskunnan, jossa nainen on yliopisto-opiskelija ja mies duunari ilman varsinaista koulutusta. Tässä suhteessa ainakin miehen huono itsetunto näkyy selvästi hyvin negatiivisella tavalla ja hän tuntuu olevan jossain omituisessa kilpailuasetelmassa puolisonsa kanssa. Ei siis oikein toimi tässä tapauksessa. Mutta yleisesti ottaen voi toimia vallan hyvin jos perusasiat on kohdillaan! Koulutus ja ammatti nyt kuitenkin on aika toisarvoisia asioita loppujen lopuksi.

Up

Ei koulutustaso ratkaise vaan se, millainen on ihmisenä. Pelkän kiertokoulun käynyt vanhan kansan ihminen voi olla monella tavalla sivistyneempi ja älykkäämpi kuin jonkun tieteenalan asiantuntijatohtori. Toista ihmistä voi kunnioittaa ja rakastaa puolisona, vaikka koulutus, kiinnostuksenkohteet ja jopa tuttavapiiri olisi erilainen.

Huonompi homma, jos ei todellakaan ole mitään yhteistä tekemistä eikä edes yhteisiä keskustelunaiheita.

Pahinta on kuitenkin se, jos jompi kumpi väheksyy toisen koulutusta. Omassa suhteessa se on mies, joka ehkä tuntee jonkinlaista alemmuudentunnetta - enkä tiedä, mistä syystä. Siksi suorastaan pilkkaa turhaa maisterikoulutusta, kun ei siitä lukemisesta kuitenkaan ole mitään hyötyä. Valitettavasti pitää paikkansa, sillä ei nykyään akateeminen tutkinto ei takaa edes työtä, saati sitten hyvää palkkaa.

Nosto

Olen maisteri ja "uraohjus", ja seurustellut elämässäni kolmesti (ja pitkäaikaisesti). Kaksi näistä miehistä oli amiksia, yksi oli DI. Suhteet olivat toki erilaisia keskenään, mutta ei näissä suhteissa nyt niin paljoa ollut eroa älyllisellä tasolla, eikä mikään suhteista loppunut syyhyn, joka olisi tippaakaan liittynyt minun tai miehen koulutukseen. Kaikki miehet ovat olleet älykkäitä ja suhtautuneet intohimoisesti työhönsä. Jos jotain on mainittava, niin huonoiten huumorintajut kohtasivat näistä tuon DI:n kanssa: hän naureskeli lähinnä mr. Bean -tasoiselle huumorille ja hänen lempileffansa taisi olla Alaston ase... 

Onhan noita. Yrittäjä ja opettaja, kirvesmies ja opettaja tuli ekana mieleen...

Maisteri ei ole minusta erikoisen korkea koulutus (gradua väsään). Ihan hyvin voisin olla amismiehen kanssa. En yleensäkään lajittele ihmisiä koulutustason perusteella....

Se riippuu niin pariskunnan osapuolten kiinnostuksen kohteista. Itse opiskelen yliopistossa ja olen erittäin kiinnostunut tieteestä ja skeptisismistä. Jos amismiestä kiinnostaa keskustella kanssani tieteellisistä artikkeleista, ei koulutustasolla ole mitään väliä.

Muuta syytä en näe kuin että amismiehellä on iso penis. 

Vierailija kirjoitti:

No ei kukaan maisterisnainen ota amispölöä miehekseen.

Päinvastoin menee kyllä useinkin eli matalasti koulutetulla naisella on yliopistokoulutettu mies.

No Suomessa se on tutkitusti juuri päinvastoin, eli akateemisella miehellä on äärimmäisen harvoin amispuoliso, akateemisella naisella paljon useammin.

Ah, vanha kunnon "potki akateemisia" -ketju.

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutustaso ratkaise vaan se, millainen on ihmisenä. Pelkän kiertokoulun käynyt vanhan kansan ihminen voi olla monella tavalla sivistyneempi ja älykkäämpi kuin jonkun tieteenalan asiantuntijatohtori. Toista ihmistä voi kunnioittaa ja rakastaa puolisona, vaikka koulutus, kiinnostuksenkohteet ja jopa tuttavapiiri olisi erilainen.

Huonompi homma, jos ei todellakaan ole mitään yhteistä tekemistä eikä edes yhteisiä keskustelunaiheita.

Pahinta on kuitenkin se, jos jompi kumpi väheksyy toisen koulutusta. Omassa suhteessa se on mies, joka ehkä tuntee jonkinlaista alemmuudentunnetta - enkä tiedä, mistä syystä. Siksi suorastaan pilkkaa turhaa maisterikoulutusta, kun ei siitä lukemisesta kuitenkaan ole mitään hyötyä. Valitettavasti pitää paikkansa, sillä ei nykyään akateeminen tutkinto ei takaa edes työtä, saati sitten hyvää palkkaa.

Puhut totta, mutta näköjään joillakin kummallisia käsityksiä. Ei maisterius ole juuri mitään nykyään ja heitä alkaa olla liikaa. Eli moni maisteri kuvittelee, että on jotain "parempaa" vaikka joutuu ottamaan mitä työtä tahansa. Minulla on monta pitkälle opiskellutta tuttua ja suvussakin on kolme maisteria ja tohtori piakkoin.

Tiedän , että sivistynyttä ihmistä hetkauta mikään titteli tai oppiarvo ja puolison valinnassa painavat muut ihmisyyden oleelliset seikat, edes ulkonäöllä ole painoarvoa. Ja tiedän ja tunnen pariskuntia, joissa nainen lääkäri+mies perushoitaja, nainen maisteri+mies tarjoilija, nainen lääkäri+mies kirvesmies jne...