Maisterinainen ja amismies

Turha tehdä tällaisista asioista ongelmia. Jos muuten natsaa, niin koulutustaustoilla tms. ei ole mitään merkitystä.

Ite olen luokanopettaja eli kasvatustieteen maiteri, ja mieheni taas on amiksen käynyt kirvesmies. Voitte varmasti esimerkiksi arvata kumpi meistä tienaa enemmän?

Mieheni on muuten fiksu ja kunnollinen, joten eipä tuolla koulutustaustalla ole ollut mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin juuri äsken tätä samaa asiaa. Itse (nainen) olen lukion käynyt ja opiskelen korkeakoulussa, 3/4 tutkinnosta suoritettuna. Olen n. 1,5 v seurustellut ammattikoulun käyneen raksamiehen kanssa. Suhteen alussa tämä ei häirinnyt mua mitenkään, mutta nyt kuilu meidän välillä on alkanut vain syvenemään. Mies ei esimerkiksi ole ikinä lukenut kirjoja (pakollisia koulukirjoja lukuunottamatta), ja sivistää itseään ainoastaan Ilta-Sanomien artikkeleilla. Hänellä ei myöskään ole kykyä kyseenalaistaa lukemaansa, vaan uskoo kaiken. Poikkeuksena KAIKKI tieteelliset julkaisut, joista kommentoi niiden olevan täyttä pa**aa. Eli kaikki, mikä menee hänellä yli ymmärryksen on turhaa, pa**kaa ym. Ja lisäyksenä vielä, mies ei siis itse lue tieteellisiä julkaisuja, vaan minä ja välillä sitten ääneen kerron niistä miehelle, odottaen jotain rakentavaa keskustelua. Pääsääntöisesti mies haukkuu kaikki itseään korkeammin koulutetut, koska hänen mielestään ainoastaan raskasta, fyysistä työtä tekevät ovat niitä todellisia sankareita (niinkuin hän itse omasta mielestään). Pahin ammattiryhmä ovat lääkärit, jotka miehen mielestä ovat ammattitaidottomia huijareita, ja että lääkikseen pääsee sisälle puhtaasti rahalla. Ensihuuman jälkeen miehestä alkoi kuoriutumaan todellinen juntti, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kerran erään riidan yhteydessä mies sanoi mulle suutuksissaan erittäin vähättelevään sävyyn jotain tyyliin "luulis sun tietävän tolla ns. "koulutuksella". Päätin vain olla fiksumpi ja pysyä hiljaa...

Oh god, kuulostaa mun ja mun miehen suhteelta :( Välillä sen junttius häiritsee mua ihan älyttömästi ja toisinaan oon onnellinen siitä että mulla on niin kiltti mies.

Mun serkku, FM-nainen on ollut 20 v duunarin kanssa. Hyvin näyttää menevän, on rakkautta, huumoria, talot, lapset, autot, mökit.

Minä DI-nainen erosin DI-miehestä pari vuotta sitten ja alkuun etsiskelin uutta suhdetta akateemisista miehistä. Sitten löysin unelmieni miehen: älykkään, hauskan, lämpimän - amistaustaisen. Vuosi on mennyt rakkauden alkuhuumassa, eikä koulutus vaikuta mitenkään. ❤ Hänen itsetuntonsa myös kestää sen, että naisensa on paremmin koulutettu. Ei haittaa meitä.

En kyllä tunne yhtään. Melkein kaikki akateemiset kaverini ovat pariutuneet muiden akateemisten kanssa. Muutaman puolisolla on AMK-koulutus taide- tai kulttuurialalta. Itsekään en osaa kuvitella itseäni seurustelemaan ammattikoululaisen kanssa. Ei varmaankaan olisi tarpeeksi yhteistä.

Mä teen väikkäriä ja mies on amis. Erilaisista koulutustasoista ei ole ollut haittaa ja ollaan viihdytty yksissä nyt kymmenen vuotta. Meillä on yhteisiä harrastuksia, ystäviä ja mielenkiinnon kohteita myös oman työmaailman ulkopuolelta, joten eipä tuo koulutus juuri vaikuta arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuntuu kokemukseni mukaan olevan monelle miehelle vähän kova paikka jos roolit ovat noin päin. Toisaalta koulutushan ei vielä kerro esimerkiksi palkkauksen tasosta välttämättä.

No sehän ei ole alkuunkaan miehille kova paikka, että nainen on koulutetumpi. Nimenomaan naiset tekevät koulutuksesta numeron, etenkin parin valinnassa.

Vanhempani, yli 40 vuotta yhdessä..

Meillä myös, minä maisteri ja mies on käynyt lukion jälkeen ammattikoulun. Minä tosin en ole käynyt lukiota ;) Koulutus ei ole vaikuttanut parisuhteesemme. Koulutuksen ja tulotason sijaan valitsimme toisemme luonteen ja arvojen perusteella.

Voi ne amismiehetkin olla rikkasta suvusta tai perheestä. Matkanneet ympäri maailmaa jo ennen täysi-ikäistymistä. Ei se koulutus kerro kaikkea.

Minä olen maisteri ja mies on käynyt amiksen, en nimittäisi häntä tai ketään muutakaan amispölöksi. Meillä on myös samanlainen kaveripariskunta. Sekä minä, että kaverini olemme duunariperheistä, eikä kumpikaan meistä ole korkeakouluttautunut, siksi että "niin kuuluu fiksun ihmisen tehdä". Meillä molemmilla oli ihan selkeästi taustalla motiivit saada tietty ammattipätevyys kouluttautumisen kautta. Mieheni on amistaustastaan huolimatta älykäs, hän lukee paljon, seuraa maailman tapahtumia, uutisia, politiikkaa, taloutta. On erittäin hyvä keskustelija ja osaa perustella kantansa hyvin. Hänellä on hyvä yleissivistys, eikä hän todellakaan ole mikään peräkylän juntti kaljalippiksessä. Ihailen miehessäni hänen miehisyyttään, mutkatonta luonnetta, käytännön taitoja ja korkeaa työmoraalia. En todellakaan pidä itseäni parempana ihmisenä, koska olen korkeammin kouluttautunut. Suomessa duunareiden huono arvostus on kyllä aivan käsittämätöntä! Minunkin mieheni tekee duunia, joka ei varmasti lopu ikinä. Hän toimii nykyisin yrittäjänä ja työllistää muutaman muunkin siinä samalla.

Minä olen 2*maisteri ja mies amis. Vielä kaksivuotiselta linjalta. Mies on ylpeä, että minulla on hyvä koulutus ja työ. Ei puhettakaan mistään kompleksista tai halveksinnasta. Sen sijaan yhden ystävän mies on kanssa amis ja todella menestynyt semmoinen, pyörittää erittäin isoa firmaa ja on maakunnan kärkipäässä, kun verolistoja julkaistaan. Miehellä on asiassa joku ongelma. Muistaa aina muistuttaa kaveria, että koulutetut on tyhmiä, kaveri ei tiedä mistään mitään ja istuu vaan perseellään töissä. Kaveri on asiantuntijatyössä, akateeminen koulutus.

Kyllähän näitä pariskuntia siis löytyy... jotenkin tosi outoa, etten itse tiedä henkilökohtaisesti ketään! Ja olen itseasiassa saanut osakseni jotain epäsuoraa oudoksuntaa tilanteestani. Varmaan osittain sen takia olen itsekin epäillyt alusta asti hieman suhdettamme. Tosin epäilystä aiheuttavat myös jotkin ihan muut kuin koulutusseikat, enemmänkin elämäntapoihin ja -tyyleihin liittyvät asiat. Mutta mielenkiintoista ja virkistävää lukea näitä kokemuksia ja huomata, ettei tämä nyt niin epätavallista olekaan!  -Aloittaja

Minä tunnen kaksi pariskuntaa joissa nainen on opettaja ja mies joku hitsaaja-mekaanikko... en tiedä tarkempia ammatteja. Sitten tiedän yhden parin jossa nainen on psykologi ja mies ravintola-alan sekatyöntekijä.

Vaikka koulutukset kohtaisivat, niin henkilökemiat välttämättä eivät kohtaa. Ja sillähän on loppujen lopuksi enemmän merkitystä.

Mä oon tuplamaisteri ja mies käynyt jonkinlaisen amiksen, omien sanojensa mukaan surkein arvosanoin. Ei ole koulutustaan vastaavissa hommissa kuitenkaan. Tienaa huomattavasti enemmän kuin minä.

Erilaiset koulutustaustat näkyvät lähinnä sellaisessa yleistietoudessa ja -sivistyksessä. Lisäksi miehen mielipiteet on aika yksioikoisia, huomaa, ettei hän kykene ottamaan samalla tavalla huomioon ilmiöihin vaikuttavia tekijöitä. Ei juurikaan käydäkään keskusteluja päivänpolttavista yhteiskunnallisista asioista. Mutta en sellaista kaipaakaan. Mies on loistava aviomies ja isä. Jos jotain hänessä muuttaisin, niin toivoisin hänen lukevan enemmän kirjoja, esimerkkinä lapsillemme. Sanoisin, että erilaiset koulutustaustat eivät vaikuta meidän suhteeseen.

Elämä on siitä mukavaa, ettei se rajoitu tällaisiin vain amis/ vain maisteri asetelmiin. Hehän ovat vahvoilla yhdessä kun on erilaisia osaamisalueita ja taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on siitä mukavaa, ettei se rajoitu tällaisiin vain amis/ vain maisteri asetelmiin. Hehän ovat vahvoilla yhdessä kun on erilaisia osaamisalueita ja taitoja.

Komppaan tätä. Joskus myös tietyt vastakohtaisuudet voivat täydentää toisiaan varsin hyvin, jos kuitenkin ne tärkeimmät eli arvot ja tavoitteet elämässä kohtaavat.

Itse näkisin että riippuu vähän alasta.

Opettaja ja kirvesmies nyt kuulostaa ihan normimeiningiltä, mutta esim ekonomi ja putkimies ei nyt ihan kaikkein todennäköisin pari.

Tietysti poikkeuksia on, mutta yleistäen tuntuma on tämä.

-ohis-

Suurin osa muhun nettitreffeillä yhteyttä ottaneista naisista ovat olleet korkeasti koulutettuja. Olen ollut hieman yllättynyt vaikka aiemminkin olen seurustellut maisterin kanssa.

t. amismies