Lue keskustelun säännöt.
Vauvanhoito on helvettiä
Imetyskone
18.10.2016 |
Siis aivan järkkyä. Paskaa, oksennusta ja huutoa. 24/7. Tää on niin hirveetä että pää hajoo. Älkää hankkiko lapsia. Ei tule mitään onnea eikä autuutta, pelkkää raatamista, helvetillistä väsymystä ja hirveyttä. Eikä pois pääse. Teet kaiken ja sitten aloitat alusta. Ei ole yötä eikä päivää. Ei elämää eikä enää itseä. Olet tyhjäksi pumpattu koneen osa. Milloin se joku ihme äidinrakkaus muka syttyy? Kaksoset 2 kk, eikä näy. Tässä ei ole Mitään hyvää. Oi miksi mä järjestin itseni tällaiseen kuseen.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa yllättää nää vuodatukset, joissa vauva-aika ei ollutkaan sellaista kuin kuviteltiin. Mitä te oikein odotatte äitiydeltä, jos tuollainen yllättää? Aikuiset ihmiset eivät muka ollenkaan osaa ennakoida mitä äitiys on? Menkää edes hoitaa muiden lapsia joksikin aikaa ennekuin hankitte omia, jos noin vaikeaa ennekoida tulevaa.
Mietin vähän samaa. Onko lähdetty liikkeelle, että vauva on ah söpö, ja sille puetaan kivoja vaatteita ja se nukkuu sylissä tyytyväisesti tuhisten? Omaa elämää ei tarvitse muuttaa mitenkään ja näinpäinpois?
Itselläkin oli ensimmäisen kohdalla aika ruusuiset odotukset, kyllä ne karisivat ja seuraavista on osannut nauttiakin, kun on ollut realistinen asenne alusta alkaen.
Ja kyllä, on ollut väsymystä, huutoa jnejne.
Ei ollut mitään ruusuisia kuvitelmia, ja juu tiesinhän minä sen teoriassa. Mutta - näitä tuli kaksi ja mulla menee kaikkeen tupla-aika- yksi olisi tosiaankin luksusta. Syötät siis yhtä eka tunnin ja saat ehkä nukutettua jos hyvin käy ja aloitat sitten toisen kanssa ja yleensä jompikumpi jota ei hoideta / ruokita / viihdytetä rääkyy huomiota vieressä. Ja toinen mikä yllätti oli tämä positiivisten tunteiden puuttuminen - sitä en osannut ennakoida. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika on raskasta. Älä ap stressaa itseäsi sillä äidinrakkauden vaatimuksella.
Riittää kun lapsillasi on hyvä olla sun luona. Olen yh ja jotenkin selvisin vauvavuodesta täysjärkisenä vaikka koville otti. Nykyisin muistelen kauhulla sitä aikaa. Tunsin itseni petetyksi kun arki oli pelkkää raatamista ja unenpuutetta.
Yksivuotiaan kanssa on jo helpompaa ja kaksivuotias on jo tomera, suloinen pikkulapsi ja vauvavuosi muisto vain. Voi ajatella että siitäkin selvittiin. Ja kaksosten kanssa vielä tuplasti rankempaa. Paljon tsemppiä, pyydä apua niin paljon kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Nämä aloitukset ovat siitä hyviä, että kaikkien tulisi tiedostaa pikkulapsivaiheen mahdollinen rankkuus. Että on edes joku käsitys, miten vaikeaa seuraavat pari vuotta saattavat tulla olemaan. Toivottavasti kokemus on sitten positiivisempi kuin mihin varautui.
Tiedostaminen ei aina riitä. Minä tiedostin että vauva-aika on rankkaa, että parisuhde joutuu koville, että saatan joskus katua koko lapsenhankintaa. Valmistauduin vauvan tuloon lukemalla asiasta, kuuntelemalla muita äitejä ja madaltamalla odotuksiani.
Silti totuus iskeytyi vasten kasvojani kuin märkä rätti ja itkin viikkojen ajan etten tiennyt äitiyden olevan tällaista. Nyt nautin lapsestani ja äitiydestäni täysillä, mutta rankin vaihe oli vain elettävä läpi. Pikkuvauvan hoito on rankkaa eikä sitä voi muuttaa helpommaksi etukäteen tietämällä.
Ap, vauvojen ei kuulu huutaa tuntikausia vaikka neuvolassa niin väitetäänkin. Jos vauvasi ovat kovin itkuisia, käykää yksityisellä lastenlääkärillä. Itkuun on useimmiten syy ja syihin voidaan puuttua.
Miten raskausaika meni, olitko lapsista onnellinen ennen syntymää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellä tullut jo paljon hyviä neuvoja. Lisään vielä, että käytä lääkärissä ja sen lisäksi osteopaatilla, joka on erikoistunut vauvojen hoitoon. Osteopatialla pystytään hoitamaan koliikkia,pulauttelua, oksentelua, itkuisuutta, uniongelmia. Kannattaa kokeilla sitä myös itse, jos on varmaan selkävaivoja kanniskelusta ja noita uniongelmia sullakin.
Lue tämä ja kokeile, vaikket uskoisikaan tämmöisiin:
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=228
En ole äiti, mutta olen lukenut artikkelin, jonka mukan mm. ranskalaiset eivät heti ryntää itkevien vauvojen luo. Vauvat oppivat nukkumaan ja äidit saavat nukuttua. Suomessa taas on erilainen kulttuuri asian suhteen. Voisiko joku avata tätä? Eikö lapsen voi antaa hetken huutaa? 143
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aloittaja! Minullakin on kaksoset. Monikkoperheet ry paikallisyhdistyksistä saa monelaista vertaistukea, vinkkejä ja paljon tietoa. Ystäviäkin. Yksi parhaista ja ainakin omasta mielestäni toimivimmista vinkeistä on tässä:
Moni pieni kaksosvauva on rauhoitunut kun vauvat laitetaan nukkumaan samaan sänkyyn. Mielellään vierekkäin. Peitto niin että vauvat tuntevat toisensa. Ja ei, kaksosvauvat eivät herätä toisiaan tönimällä . Päinvastoin. Näin kaksosvauvat ovat olleet kohdussakin. Kaksosparin pieni töniminen ja tuhina antaa turvaa ja auttaa nukahtamaan. Anna heidän olla myös valveilla paljon vierekkäin niin että he näkevät, tuntevat ja kuulevat toisensa.
http://www.suomenmonikkoperheet.fi/toiminta/alueelliset-yhdistykset/
Vierailija kirjoitti:
En ole äiti, mutta olen lukenut artikkelin, jonka mukan mm. ranskalaiset eivät heti ryntää itkevien vauvojen luo. Vauvat oppivat nukkumaan ja äidit saavat nukuttua. Suomessa taas on erilainen kulttuuri asian suhteen. Voisiko joku avata tätä? Eikö lapsen voi antaa hetken huutaa? 143
Tyypillistä. Kun kysyy, että voisiko joku avata asiaa, niin kukaan ei avaa, saa vain alapeukkuja. Ja mikähän syy on alapeukuttaa kysymystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole äiti, mutta olen lukenut artikkelin, jonka mukan mm. ranskalaiset eivät heti ryntää itkevien vauvojen luo. Vauvat oppivat nukkumaan ja äidit saavat nukuttua. Suomessa taas on erilainen kulttuuri asian suhteen. Voisiko joku avata tätä? Eikö lapsen voi antaa hetken huutaa? 143
Tyypillistä. Kun kysyy, että voisiko joku avata asiaa, niin kukaan ei avaa, saa vain alapeukkuja. Ja mikähän syy on alapeukuttaa kysymystä?
Huudattaminen on erittäin haitallista henkiselle kehitykselle.
Heijastuu koko loppuelämään.
Minua ja miestäni on huudatettu vauvana, emmekä edelleenkään luota kehenkään ja molemmilla on paniikkihäiriö ja huono stressinsietokyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole äiti, mutta olen lukenut artikkelin, jonka mukan mm. ranskalaiset eivät heti ryntää itkevien vauvojen luo. Vauvat oppivat nukkumaan ja äidit saavat nukuttua. Suomessa taas on erilainen kulttuuri asian suhteen. Voisiko joku avata tätä? Eikö lapsen voi antaa hetken huutaa? 143
Tyypillistä. Kun kysyy, että voisiko joku avata asiaa, niin kukaan ei avaa, saa vain alapeukkuja. Ja mikähän syy on alapeukuttaa kysymystä?
Huudattaminen on erittäin haitallista henkiselle kehitykselle.
Heijastuu koko loppuelämään.
Minua ja miestäni on huudatettu vauvana, emmekä edelleenkään luota kehenkään ja molemmilla on paniikkihäiriö ja huono stressinsietokyky.
Tämä. Huudattaminen ja yksin jättäminen aiheuttaa pienelle vauvalle hylkäämiskokemuksen, mikä voi jättää psyykeen pysyvät traumat. Turvallinen kiintymyssuhde ei pääse syntymään, kun lapsi kokee, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Vauvahan yrittää itkullaan viestittää, että jokin on pielessä. Aina itkun syy ei valitettavasti selviä, mutta vanhempien oma aktiivisuus voi auttaa paljon. Liian usein itku kuitataan koliikiksi, kun usein siellä taustalla on kuitenkin terveydellinen syy: Allergiaa, refluksia tms. Meillä oli myös itkuinen vauva, ja syyksi paljastui lopulta rakenteellinen refluksi. Neuvolassa tätä ei huomattu, yksityiseltä puolelta saimme lopulta apua.
Mielestäni vauvan huudattaminen on verrattavissa henkiseen pahoinpitelyyn ja se on hyväksyttävää vain, jos pelkää itse huoltajana "flippaavansa" ja tekevänsä jotain peruuttamatonta. Omien voimavarojen rajallisuus on syytä tunnistaa ja hakea apua ajoissa. Tämä länsimaisen mallin mukainen vastuun kasautuminen yleensä äidille EI ole luontaista ihmiselle, joten ei liene ihmekään, että monilla on vaikeuksia vanhemmuudessa. Vika ei ole ihmisissä vaan yhteisössä. Ehkä tämä tästä vielä muuttuu parempaan suuntaan, kun ongelmia aletaan tunnistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nyt järkkyä jos on kaksi huutavaa ja usein puklaavaa vauvaa. Meillä oli vaan yksi kerrallaan, mutta aika kauheeta sekin oli. Syyksi paljastui lopulta allergia ja kun saatiin ruokavalio kohdalleen niin huuto ja oksentelu loppui kuin seinään. Mutta myönnän että välillä teki kyllä mieli hypätä ikkunasta ulos kun väsytti ja vitutti niin paljon kuunnella sitä huutoa yökaudet läpeensä. Kehoitan käymään vauvojen kanssa lääkärissä, jospa sieltä saisi apuja asiaan. Etenkään toi runsas pulauttelu ei oo ihan normaalin kuuloista.
Höpö höpö, ei mene kuin 20 vuotta niin alkaa helpottaa......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M taas rakastan tätä <3 Nyt vasta ymmärrän, kuinka merkityksetöntä ja turhaa elämä ilman lasta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa yllättää nää vuodatukset, joissa vauva-aika ei ollutkaan sellaista kuin kuviteltiin. Mitä te oikein odotatte äitiydeltä, jos tuollainen yllättää? Aikuiset ihmiset eivät muka ollenkaan osaa ennakoida mitä äitiys on? Menkää edes hoitaa muiden lapsia joksikin aikaa ennekuin hankitte omia, jos noin vaikeaa ennekoida tulevaa.
Olin kyllä hoitanut muiden lapsia paljonkin, mutta en silti tajunnut millaista homma oikeasti on. En todellakaan tajunnut etukäteen, millaista on kun ei saa nukkua kuin puolen tunnin pätkissä, ja miten sitten käy, kun unirytmi onkin niin sekaisin jatkuvan heräämisen seurauksena, että enää ei nukahda, vaikka saisi. Enkä tajunnut miten raastavaa on tuntikausia kanniskella huutavaa lasta, joka ei hiljene vaikka päällään seisoisi. Enkä sitäkään osannut hahmottaa, miltä tuntuu raskauden jälkeinen masennus. Tyhmä minä, kun en ole kaikkitietävä.
Ei tarvitse olla kaikkitietävä ymmärtääkseen nuo asiat. Ihan normaali ajattelu- ja havainnointikyky riittää, kunhan se ei ole lisääntymiskiiman sokaisema. On mahdotonta selittää näitä "En ollenkaan tiennyt!" -vuodatuksia muuten kuin alentuneella kognitiivisella kyvykkyydellä. Sellaisia itsestäänselvyyksiä nuo valituksenaiheet nimittäin ovat.
"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", sanoo vanha viisaus.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa yllättää nää vuodatukset, joissa vauva-aika ei ollutkaan sellaista kuin kuviteltiin. Mitä te oikein odotatte äitiydeltä, jos tuollainen yllättää? Aikuiset ihmiset eivät muka ollenkaan osaa ennakoida mitä äitiys on? Menkää edes hoitaa muiden lapsia joksikin aikaa ennekuin hankitte omia, jos noin vaikeaa ennekoida tulevaa.
Olin kyllä hoitanut muiden lapsia paljonkin, mutta en silti tajunnut millaista homma oikeasti on. En todellakaan tajunnut etukäteen, millaista on kun ei saa nukkua kuin puolen tunnin pätkissä, ja miten sitten käy, kun unirytmi onkin niin sekaisin jatkuvan heräämisen seurauksena, että enää ei nukahda, vaikka saisi. Enkä tajunnut miten raastavaa on tuntikausia kanniskella huutavaa lasta, joka ei hiljene vaikka päällään seisoisi. Enkä sitäkään osannut hahmottaa, miltä tuntuu raskauden jälkeinen masennus. Tyhmä minä, kun en ole kaikkitietävä.
Ei tarvitse olla kaikkitietävä ymmärtääkseen nuo asiat. Ihan normaali ajattelu- ja havainnointikyky riittää, kunhan se ei ole lisääntymiskiiman sokaisema. On mahdotonta selittää näitä "En ollenkaan tiennyt!" -vuodatuksia muuten kuin alentuneella kognitiivisella kyvykkyydellä. Sellaisia itsestäänselvyyksiä nuo valituksenaiheet nimittäin ovat.
"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", sanoo vanha viisaus.
Höpötihöö täällä joku lapsi kirjoittaa, vaikka ei mistään mitään ymmärrä. Etkö ole koskaan kuullut englanninkielistä sanontaa "don't judge a person before you have walked a mile in their shoes"?
Hyvin kuvaa myös sitä, että vaikka kuinka kuvittelisi ja miettisi erilaisia tilanteita ja skenaarioita, ei elämää tai omia reaktioitaan voi ennustaa. Siitä äitiydestäkään tosiasiassa tiedä, ennen kuin siihen itse joutuu. Ihan sama paljonko on kuunnellut toiseen kokemuksia, lukenut netistä tai täältä av:lta tai hoitanut toisten lapsia.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa yllättää nää vuodatukset, joissa vauva-aika ei ollutkaan sellaista kuin kuviteltiin. Mitä te oikein odotatte äitiydeltä, jos tuollainen yllättää? Aikuiset ihmiset eivät muka ollenkaan osaa ennakoida mitä äitiys on? Menkää edes hoitaa muiden lapsia joksikin aikaa ennekuin hankitte omia, jos noin vaikeaa ennekoida tulevaa.
Olin kyllä hoitanut muiden lapsia paljonkin, mutta en silti tajunnut millaista homma oikeasti on. En todellakaan tajunnut etukäteen, millaista on kun ei saa nukkua kuin puolen tunnin pätkissä, ja miten sitten käy, kun unirytmi onkin niin sekaisin jatkuvan heräämisen seurauksena, että enää ei nukahda, vaikka saisi. Enkä tajunnut miten raastavaa on tuntikausia kanniskella huutavaa lasta, joka ei hiljene vaikka päällään seisoisi. Enkä sitäkään osannut hahmottaa, miltä tuntuu raskauden jälkeinen masennus. Tyhmä minä, kun en ole kaikkitietävä.
Ei tarvitse olla kaikkitietävä ymmärtääkseen nuo asiat. Ihan normaali ajattelu- ja havainnointikyky riittää, kunhan se ei ole lisääntymiskiiman sokaisema. On mahdotonta selittää näitä "En ollenkaan tiennyt!" -vuodatuksia muuten kuin alentuneella kognitiivisella kyvykkyydellä. Sellaisia itsestäänselvyyksiä nuo valituksenaiheet nimittäin ovat.
"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", sanoo vanha viisaus.
Höpötihöö täällä joku lapsi kirjoittaa, vaikka ei mistään mitään ymmärrä. Etkö ole koskaan kuullut englanninkielistä sanontaa "don't judge a person before you have walked a mile in their shoes"?
Hyvin kuvaa myös sitä, että vaikka kuinka kuvittelisi ja miettisi erilaisia tilanteita ja skenaarioita, ei elämää tai omia reaktioitaan voi ennustaa. Siitä äitiydestäkään tosiasiassa tiedä, ennen kuin siihen itse joutuu. Ihan sama paljonko on kuunnellut toiseen kokemuksia, lukenut netistä tai täältä av:lta tai hoitanut toisten lapsia.
Jos joku ei tiedä, että vanhemmuuteen voi kuulua esimerkiksi aloittajan mainitsemia asioita, ja että ne voivat aiheuttaa juuri tuollaisia epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia kuin hän kuvailee, tällainen ihminen ei ole riittävän kypsä hankkimaan lapsia.
Olin kyllä hoitanut muiden lapsia paljonkin, mutta en silti tajunnut millaista homma oikeasti on. En todellakaan tajunnut etukäteen, millaista on kun ei saa nukkua kuin puolen tunnin pätkissä, ja miten sitten käy, kun unirytmi onkin niin sekaisin jatkuvan heräämisen seurauksena, että enää ei nukahda, vaikka saisi. Enkä tajunnut miten raastavaa on tuntikausia kanniskella huutavaa lasta, joka ei hiljene vaikka päällään seisoisi. Enkä sitäkään osannut hahmottaa, miltä tuntuu raskauden jälkeinen masennus. Tyhmä minä, kun en ole kaikkitietävä.