Pahinta mitä olet tehnyt lapsellesi? Jeesustelijoiden ei tarvitse vastata!

Mä en usko ollenkaan, etteikö jokainen olisi tehnyt jotain pahaa lapselleen, sellaisia me ihmiset vaan olemme, se on sit eri asia, kuka uskaltaa tunnustaa, hatunnosto jokaiselle, joka uskaltaa olla rehellinen!

Mieluummin hatunnosto niille, jotka osaavat olla tekemättä lapsilleen mitään.

Minun syntini; pamautin auton oven kiinni ja lapsella oli sormet välissä. Tilanne oli puhdas vahinko, vaikka mietinkin jälkeenpäin, että oliko siinä minun puoleltani jotain kiukkua lasta kohtaan. Laitoin nimittäin auton oven kiinni aika voimakkaasti, mitä en normaalisti tee.

Tunsin syyllisyyttä.

ja joka kerta (näitä kertoja on muutama) on kaduttanut... lisäksi olen huutanut. ei voi sanoa, että hatunnosto niille jotka uskaltavat tunnustaa...täällähän on helppo tunnustaa nimettömänä...

Kun me ihmiset ollaan niin " hyviä" toisten edessä, ollaan muuta kuin olemmekaan.....Mä ainakin arvostan rehellisyyttä enkä teeskentelyä ja sillähän saadaan ongelmat ja syyllisyydentunteet käsiteltyä ja ehkä parannettua tapoja, kun uskallamme puhua asioista, eikä koko ajan kaunistella...Ettei se joka on kamala lapselleen luule, että on maailman ainoin huono ihminen!

Osa kun ei edes ajattele koko asiaa eikä uskalla tunnustaa sitä vaikka vain nimettömänä.

tyynyllä 4kk ikäistä. Ei siihen sattunut, se vaan nauroi mutta säikähdin itse. Sitten toisen kerran läpsäytin tätä samaa rassukkaa, en tosin kovasti silloinkaan. Kaduttaa! Onneksi vauva ei vielä ymmärrä, aion parantaa tapani ennen kuin ymmärtää!

Mutta pahinta mitä olen tehnyt lapselleni on ajatukseni. Joskus on olen ajatellut lyöväni/tukistavani/heittäväni lattialle uhmaikäistä taaperoani pahimman uhman keskelle!

Tukistanut olen ja laitan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja oven pidän kiinni niin kauan että tajuaa lapsikin että parempi kuunnella ja totella. Rajat pitää olla ja kuria sen verran että ihmisiksi kasvavat.

voin vain kuvitella millaisen kauhun lapsi voi saada suljettuja paikkoja kohtaan.... en silti väitä olevani täydellinen itsekään...

Lapsena meidät lukittiin aina yhteen huoneeseen kun äiti meni asioille. Viipyi useampia tunteja kerrallaan. Olimme alle kouluikäisiä ei meitä voinut mukaankaan ottaa. Vessahätä oli ainoa ongelma. Ratkaisimme sen itse vähän kyseenalaisin keinoin. Kenellekkään meistä ei jäänyt mitään traumaa suljetuista ovista.

Yhtenä iltana talossa oli syttynyt tulipalo ja lapset kuolivat sinne lukkojen taakse, kun eivät päässeet pois. Muistaako kukaan tuon leffan nimeä? Oli vielä tositapahtumiin perustuva.

Vierailija:

Lapsena meidät lukittiin aina yhteen huoneeseen kun äiti meni asioille. Viipyi useampia tunteja kerrallaan. Olimme alle kouluikäisiä ei meitä voinut mukaankaan ottaa. Vessahätä oli ainoa ongelma. Ratkaisimme sen itse vähän kyseenalaisin keinoin. Kenellekkään meistä ei jäänyt mitään traumaa suljetuista ovista.

vahingossa keittosuolatippojen sijasta jekovitia sieraimeen... kaveri ei ole sen jälkeen oikein antanut nenäänsä ronkkia.



pullot on kyllä ihan samannäköisiä!!!

saa sitä auki ennekuin tajuaa rauhoittua ja kuuntelee mitä sanotaan ja miksi käskettiin. Yleensä aikuiset ei ole tällaisissa tilanteissa edes vihaisia, toimitaan vaan niin että saadaan pieni havahtumaan ja tajuamaan kuunnella. Sitten keskustellaan, miksi mitäkin ei saa tehdä. Yleensä huoneesta tulee pian nöyrä pieni mies tai neiti, jotka on valmiita sopimaan.

Toiset täällä sentään myöntävät tunteneensa katumusta, mutta sinä vain kehuskelet tunteettomuudellasi!Toivottavasti sinulla ei ole muita lapsia.

Ennemmin tai myöhemmin varmaan tappaisit heidätkin.

juuri tänään paloi totaalisesti hihat kun poika oli taas kuin passivisen vastarinnan ilmentymä. Ei halunnut käydä potalla ei pukea ja ei sitten taas riisua muskarissa ei laulaa ei leikkiä...vitutti ja niin riuhdoin ja kiukuttelin pahaa mieltäni. Mieleni olisi tehnyt sanoa paljon pahempiakin asioita mitä sanoin. Silti kaduttaa kun lapsi nukahti heti kotiin päästyä. Taisi olla vaan väsynyt.

Vierailija:

Lapsena meidät lukittiin aina yhteen huoneeseen kun äiti meni asioille. Viipyi useampia tunteja kerrallaan. Olimme alle kouluikäisiä ei meitä voinut mukaankaan ottaa. Vessahätä oli ainoa ongelma. Ratkaisimme sen itse vähän kyseenalaisin keinoin. Kenellekkään meistä ei jäänyt mitään traumaa suljetuista ovista.

Ja pidätkö sinä itse tätä ihan hyväksyttävänä?

on olemassa yhtään äitiä tai isää joka ei olis kertaakaan raivostunut lapselleen. Eri asia on miten sen näyttää tai mitä sillon tekee. Enkä myöskään usko, että lapsi voi saada traumoja, jos niille joskus huutaa.

Saattaa kyllä joitakin tapauksia olla, joteka eivät hermostu, mutta ei niin monia kuin täällä väitetään!! On ihan normaalia hermostua.



Itse tukistan jos lapsi ei muutamaa kieltoa tottele, enkä tästä pode hunoa omaatuntoa. Sen sijaan huutamisesta ja joskus liian kovista otteita poden... kerran vauvan ollessa nelikuinen paiskasin hänet sänkyyn ja siitä hyvästä sain pari huonosti nukuttua yötä... no, opinpahan jotain.

unohdin itse asian kun marisin päiväni kamaluudesta. Siis pahinta mitä olen tehnyt on kun kerran jätin pukemistaistelussa pojan eteiseen ja menin itse kuistille sanoin vielä minä lähden nyt ulos ja jää sinä siihen. Hylkäämisellä uhkaaminen oli oman äitini vakikonsteja ja vannoin aikanaan etten itse siihen sorru..

T: Äiti joka ei koskaan ole tehnyt lapselleen mitään pahaa, jos menee hermot, nielee sen ja menee myöhemmin vaikka pihalle huutamaan....



Oikeasti, KAMALAA!!!!