Millainen ihminen sinä olisit tämän väitteen mukaan?

Haluaisin olla sivistynyt, ystävällinen ja ammatissani arvostettu henkilö, kuitenkin sisimmältäni ikuinen luonnonlapsi, 1800-luvun jälkipuoliskolta.

Homomies

Minä vissiin haluisin elää venäläisessä yhteiskunnassa, luen paljon venäläistä kirjallisuutta. Tai sitten haluaisin elää toisen maailmansodan aikaan, koska luen siitä aika paljon. Lisäksi jos miettii viimeksi lukemaani (vasta nyt!) klassikkoa niin haluaisin olla Frodo Reppuli Keski-Maassa. Lempikirjojeni perusteella haluisin olla Sinuhe tai sitten Harry Heller. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana halusin olla merirosvojen seksiorja ja lopulta merten merirosvokuningatar.

Sitten halusin narkomaaniksi ja punk-yhtyeen jäsenen tyttöystäväksi (halusin myös oikeasti).

Jossain vaiheessa halusin kaikenlaisiin eroottisiin seikkailuihin erilaisten tapaamieni ihmisten kanssa.

Sitten halusin sarjamurhaajaksi tai elämään johonkin keskelle yliluonnollisia pelottavia tapahtumia.

Nykyään haluan palata ajassa taaksepäin ja elellä historiallisissa maisemissa ja tapahtumissa. Joskus haluan olla myös ihan toinen ihminen ja elää hänen elämänsä alusta loppuun. Tai sitten olen hyvin kaavamainen oppikirjaihminen.

Onko joku kirja, jossa joku on merirosvojen seksiorja? Mulla sama fantasia

Jonkin sortin famme fatale, seikkailija tai murhatutkija. Aika kaukana ammatistani, sosionomista.

Haluaisin olla yksinäinen lapsi, joka löytää tien fantasiamaailmaan ja sen seikkailuihin. Haluaisin olla mukavuudenhaluinen hobitti, joka viedään puoliväkisin aarrejahtiin lohikäärmeen luolaan tai haltia, joka ystävystyy kääpiön kanssa. Oikein mielelläni olisin ylidramaattinen häirikkö, joka aiheuttaa päänvaivaa kaikille ja jolla on suunnattoman hauskaa suunnitellessaan kaikenlaisia konnuuksia, mutta pohjimmiltani olisin tietysti hyväsydäminen. Täyden kuun aikaan muuttuisin ihmissudeksi. Oikeasti kuitenkin olisin pikkukaupungin kasvatti joka ajelehtii syrjäytyneenä kunnes jotenkin päätyy yliopiston älykköklikkiin ja sekaantuu murhaan. Tai vaihtoehtoisesti osallistuisin jollain lailla Amerikan Etelävaltioiden nousuun ja tuhoon, joko tilallisena, orjana tai heidän jälkeläisenään, mahdollisesti olisin se salaperäinen kaikkien vihaama tyyppi joka pyörittää mustan pörssin kauppaa ja liutaa naisia. Voisin tietysti olla myös uudisraivaajan tytär joka haluaa aina vain länteen, runoileva kapinallinen joka on liian ylpeä ollakseen aito, tai sitten avaruuslentäjä tulevaisuudesta. Ehkä jopa keksintöjä kehittelevä robotti.

Luin nuorena esim. Neiti Etsiviä. Olihan hänen elämänsä kiintoisaa kun kaikkea tapahtui, itse olen uskomattoman tylsä, eikä elämässäni tapahdu mitään, eli Neiti Etsivän elämässä oli jotain mitä kadehdin, mutten haluaisi tietenkään oikeasti juuri samanlaista elämää. Hänhän joutui vaaratilanteisiin, ja itse olen pelkuri. (Mutten haluaisi olla.)

Sitten luin sellaista Replica-sarjaa, jonka päähenkilö oli kloonattu tyttö Amy, jolla oli superkyvyt. Oli tosi hyvä koulussa ja mitähän kaikkea muuta. Tietysti itsekin haluaisin superkyvyt, oppia kaiken tosi hyvin, parantua nopeasti, olla "laadukkaampi" ihminen jne.

Molemmat olivat varmasti myöskin kauniita, mutta niinhän ne päähenkilöt aina kaikkialla ovat, ja totta kai haluaisin itsekin olla. Ja näillä henkilöillä oli myös poikaystävät tai ainakin poikia, jotka tykkäsivät heistä, ja tietysti olen itse aina haaveillut samasta.

Ai niin, ja rakastinpa Harry Potter -kirjoja (etenkin niitä varhaisimpia, jotka luin ala-asteella, jolloin ne olivat lumoavampia kuin kirjat, jotka luin sitten vähän vanhempana). Haluaisin siis kai olla joku "säälitty sankari"? Eih, en oikeastaan... en tunnista tällaista tarvetta itsestäni. Mutta muistan kun joskus ala-asteella välitunnilla ihan pienen hetken kuvittelin olevani Harry, mutta tiesin etten voinut olla (koska en näytä siltä ja olen sitä paitsi tyttö), ja siitä tuli jotenkin ankean haikea olo. Mutta se oli silloin.

Luin myös Sweet Valley High -kirjoja, siinä oli jotain täydellisiä lukiolaisia. Toki kaikkea draamaa ja myös surullisia asioita niiden elämässä tapahtui, mutta loppujen lopuksi he olivat kuitenkin kauniita ja pojat tykkäsivät. Itse olen ollut ruma ja ällö aina, joten joo...

En nykyään enää lue juurikaan kirjoja, joten siksi selitän että mitä olen joskus lapsena lukenut.

Hahaa! Olisin maailman vahvin tyttö eli Peppi Pitkätossu, elelisin humisevalla harjulla, jossa kokisin kiihkeitä rakkaustarinoita ja draamaa, mutta työkseni olisin Hercule Poirot tai Sherlock Holmes ja ratkaisisin säkenöivällä älylläni kiperiä ongelmia.

Lukemisen perusteella olisin varmaan historiaa.

Haluaisin olla vahva nainen, ehkä jostain Katja Ketun romaanista Lapin tuntureilla tai jäämeren rannalla, tai miksei Heathcliffiiin korviaan myöten rakastunut Catherine Bronten romaanissa? 

Tragedian läpi kahlannut muslimikulttuurista paennut nainen joka murhaa ihmisiä lääketiedettä hyödyntäen ja shoppailee holtittomasti.

Mä luen yleensä vahvoista naisista joille sattuu jotain jännittävää/vastoinkäymisiä, ja he selviävät siitä ja samalla löytävät ikuisen rakkauden.

Jos nyt oikein siristää silmiä, vaikka kynttilän valossa, niin ehkä olen juuri sellainen.