Eih, naapurin lapset olivat haravoineet pihani...
Asun rivarissa. Huomasin eilen että takapihallani olleet lehdet olivat kadonneet. Ajattelin että viereinen pihahommia usein tekevä naapuri oli haravoinut pihani kiitoksena siitä kun olin viikko sitten auttamassa tätä yhdessä hommassa. En ajatellut tästä sen enempää, kiittäisin tätä henkilöä seuraavan kerran kun nähdään.
Noh, tänään päivälla parin talon päässä asuva nainen pimpotti ovikelloani. Kun avasin oven tämä kysyi milloin ajattelin maksaa hänen lapsilleen.
Tämän naisen lapset olivat käyneet haravoimassa pihani ja väittäneet että lupasin maksaa näille 5e per nenä. Siis en ole ikinä puhunutkaan näille kakaroille! Ja äiti uskoo lapsiaan ja luulee että yritän nyt luistaa maksamisesta.
Mitä teen, en todellakaan halua maksaa noille valehteleville pennuille! Mutta toisaalta pelkään että täällä leviää kohta juoru vittumaisesta parikymppisestä akasta joka teettää pihahommia lapsilla eikä pidä lupauksiaan. :/
Kommentit (34)
Et maksa ja sanot ettet ole sopinut mitään ja sinun pihaasi ei saa edes tulla ilman lupaa ja lupaa et ole antanut.
Omituista käytöstä minusta äidiltä.
Jos meidän perheessä olisi tilanne, että lapset sanoisivat etteivät ole saaneet palkkiota luvatusti tehdystä työstä, niin itse tietysti hoitaisivat asian.
Mikäli sittenkään ei rahoja kuuluisi (jos siis oikeasti luvattu), niin ehkä kysäisisin tyypiltä, että mitähän on taphatunut. Eikö esim. työ ollut tehty luvatulla tavalla tms.
Minusta myös vastenmielistä heti tuollainen herjaava teksti lapsista, joiden kanssa ei edes ole yritetty puhua.
Mutta sehän on selvä, että mitä lapsivihamielisemmin juttu täällä esitetään, sitä enemmän yläpeukkuja mt-ongelmallisita lapsettomilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei toisten pihoja saa mennä kysymättä haravoimaan.
Itse en haravoi koskaan, sillä haluan jättää lehdet pensaiden ja puiden juurelle talvisuojaksi. Niistä saa myös luonnollisen lannoitteen samalla ja ihan ilman vaivaa. Nurmikkoa meillä ei ole kuin pieni läntti, ja se on semmoisessa kohdassa ettei siihen varise lehtiä vaikka meillä on paljon puita ja pesaita.
En ainakaan ilahtuisi jos joku tulisi haravoimaan lehdet pois.
Kyllä kuule mennään:) Naapurit haravoi toistensa pihoja syystä tai toisesta. Ja, kyllä ärsyttää haravahullut naapurit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtökohta on heti valehtelu eikä esim. äidin väärinymmärrys.
Eiväthän siis lapset ole tulleet sinulta mitään vaatimaan? Selvitä nyt asia lasten kanssa, että miksi ovat puhuneet palkkiosta, jos siis ovat.
Lasten sanailua kuunnellessa voi tulla sotkuja. Olen itsekin neljän lapsen äitinä tehnyt virhepäätelmiä lasten keskusteluista.
koska äiti on tullut valittamaan
Kysy millon olet näin sopinut ja kun sanovat vaikka että eilen ni sanot ettet ollut edes kotona tuolloin
Vierailija kirjoitti:
Mutta sehän on selvä, että mitä lapsivihamielisemmin juttu täällä esitetään, sitä enemmän yläpeukkuja mt-ongelmallisita lapsettomilta.
Pelkään että aika suuri osa alapeukuista tulee nimenomaan vanhemmilta. Nykylapsethan on saatanasta. Paitsi ne omat Micot ja Jackelinet.
Voi elämä... Joku ehdottaa että ap menee puhumaan lapsille ennen kuin syyllistää? Yläpeuukuja: 0, alapeukkuja: 20
Muutama vuosi niin suomessa aletaan taas noitia polttamaan.
Nyt kun mietin niin tuossa on ihan hyvin voinut sattua joku sekaannus... menen puhumaan tuolle naiselle ja lapsille huomenna. Jos kyseessä on puhdas väärinkäsitys niin saatan jopa maksaa tuon summan. t.Ap
Vierailija kirjoitti:
Onkohan lapset erehtyneet pihasta?
Niin ap, et omien sanojesi mukaan ole koskaan puhunutkaan kakaroille. Mitä jos kyseessä ei olekaan "valehtelevat pennut" vaan väärinkäsitys? Tilanne voi muuttua vielä hävettävämmäksi.
Vaikka tilanne vaikuttaisikin ensisilmäyksellä selvältä, niin yleensä yritetään selvittää eri osapuolilta mitä on tapahtunut ennen kuin osoitellaan sormella.
Menet sinne, ja kuulustelet kakarat erikseen äidin läsnäollessa. Kysyt, että milloin olisit luvannut tuon urakan ja missä.
Jos tarinat eroavat yhtään, niin sanot että eiköhän tämä ollut tässä ja poistut maksamatta.
Kutsut sekä lapset että äidin yhdessä sinun luoksesi. Aloita asian selvittäminen sillä, milloin sinä olet pyytänyt ne lapset haravoimaan. Kysy myös, onko ehkä tapahtunut erehdys ja ovat haravoineet väärän pihan.
Työ on nyt kuitenkin tehty (olettaen että et ole trolli), joten aivan aiheellista maksaa. Et kuitenkaan anna rahaa ennen kuin pidät ensin luennon siitä, että ei näin voi toimia vaan työstä ja palkasta sovitaan aina etukäteen.
Meillä meinaa käydä samalla tavalla.
Esikoinen on koulussa ja tulee yksin kotiin. Välillä hänen ystävänsä tulee meille ja haluaa siivota. On kerran mennyt tutkimaan kuivakaapit ja alkoi heittämään vanhoja pois. Poikani yritti estää ja lopulta soitti minulle ja minä puhelimessa kielsin ja sanoin nyt ulos, et koske mihinkään.
Tulin kotiin ja poika oli heittänyt paljon tarpeellista roskiin.
Itku pääsi ja ei mennyt kauaa kun tämä tuholainen äitinsä kanssa soitti ja pyysivät palkkaa. Minä yritin käyttäytyä asiallisesti ja kerroin totuuden, minä en ollut pyytänyt poikaa siivoamaan ja en missään nimessä aio maksaa mitään, päinvastoin odotan heiltä korvausta ja näytin roskista, jonne oli heitetty riisit, jauhot ja vaikka mitä. Poika selitti ne oli vanhoja ja niissä oli matoja. No eipä ollut, ei vanhoja eikä matoja. Pojan äiti yritti kyllä minun pitäisi jotenkin korvata pojan ahkera työ, minä esitin eriävän mielipiteen. Toinen tulee meille, ilman lupaa kaataa ruokaa roskiin. Ei se että saan ostaa uudet, saan myös kantaa uudet kaupasta.
Sovittiin poika ei enää koskaan ilman lupaa ala siivoilemaan ja seuraavana päivänä äiti toi meille ison pussillisen riisejä ja sovittiin asia.
Poika yritti kerran siivota kylppärin viemäriä kun tietää miten se tehdään. Onneksi poikani heti kielsi sen ja kun tulin kotiin, käytiin asia vielä kerran läpi.
Hän ei saa ominpäin tehdä mitään, ei mennä kaapeille.
Miksi lähtökohta on heti valehtelu eikä esim. äidin väärinymmärrys.
Eiväthän siis lapset ole tulleet sinulta mitään vaatimaan? Selvitä nyt asia lasten kanssa, että miksi ovat puhuneet palkkiosta, jos siis ovat.
Lasten sanailua kuunnellessa voi tulla sotkuja. Olen itsekin neljän lapsen äitinä tehnyt virhepäätelmiä lasten keskusteluista.