Mieheni ei halua (voi / pysty) heittää mitään pois

Vierailija kirjoitti:

Säilö jonnekin missä tavaran olemassa olo unohtuu ja sitten heität salaa tavara kerrallaan pois. Niin teen lapsieni kanssa kun eivät jaksa muistaa kaikke omistamaansa roinaa. Ja kaikki jotka nillittävät ettei saa miehelle tehdä niin, sanon, eikö vaimo omista puoliksi kaikki mitä mies omistaa eli voi ainakin puolet heittää menemään.

Testisi mukaan viskot lapset roskikseen, ei kai sentään.

Vanhemman kannattaa muistaa, että kaikki lapsen lahjaksi saama on lapsen omaisuutta, sitä ei ole lupa viskoa pois. Mieluummin opettaa lapsensa huolehtimaan tavaroista kuin tuhoaa niitä.

Kuratoimaton kasa roskaa ei ole minkään arvoinen.

Sieltä pitää poimia ne oikeasti tarpeelliset tavarat. Muistot heräävät yhdestäkin asiasta, ei sitä varten tarvitse säilyttää satoja asioita.

Koulukirjoista voi säästää sen mielenkiintoisen aineen kirjan. Muut voi pääsääntöisesti pistää pois. Opetusmenetelmät ovat muuttuneet VALTAVASTI vuosien saatossa, eikä väärän sukupolven aapisesta ole lapsille iloa.

Muistot ovat omia, ei lasten muistoja. Lapset eivät tarvitse edes oman lapsuutensa tavaroita, sillä he eivät muista niitä. Pari huolella valittua lelua ja vaatetta riittää.

Roskaa pitää rajata. Kyniä tai korjattavia asioita saa pitää laatikollisen. Jos alkaa mennä laatikosta yli, jostain pitää karsia.

Jos on erillinen roinahuone, yksikään tavara ei saa tulla sen huoneen ulkopuolelle. Roinan omistaja myös maksaa sen huoneen osuuden asumiskuluista, huonehan on käyttökelvoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä vanhoja koulukirjoja ja -vihkoja hävitykseen

Hamsteri-kulta: vanhojen koulukirjojen tieto on vanhentunutta.

Kysy vaikka kirjastonhoitajalta: tietokirjoista arvokasta on viimeisin tieto, ei ne sun äitis Laskuopit sun muut jostain 50-luvulta...

Pari viikkoa sitten myin vanhentuneita laskukirjoja 1930-luvulta hintaan 85 e/kpl. Onhan yhteenlaskusäännöt muuttuneet eikä prosentitkaan enää ole kuin ennen, mutta näköjään jollekin kaikenlainen roina kelpaa. Tietokirjoissa mielenkiintoista on se, miten tieto muuttuu - ei joskus 1950-luvulla käynyt edes mielessä, että maantietoa pitäisi opettaa tunnetaitojen kautta kuten nyt. Ja onhan ne vuoristot vaihtaneet paikkaa yli 60 vuodessa, uusia jokia syntynyt ja rannikot rapautuneet, joten tieto on todella vanhaa, maiden liputkaan eivät enää ole missään maassa samoja kuin tuolloin.

Ai että, kohtalotoveri. Joka paikka tuntuu olevan täynnä kaikenlaista ja paras paikka säilyttää kaikki tuntuu olevan jokainen vapaa taso, johon jotain mahtuu.. Meillä on kiva piha-aittakin, jossa voisi hyvin viettää aikaa, jollei se olisi täynnä miehen krääsää. Osa varmaan tarpeellista, mutta iso osa vain kaikenlaista joutavaa, millä ei tee mitään, mutta pakko säilyttää.

Kaikkein paras lienee meidän muuttomme pari vuotta sitten. En siis toki sano, että oma tapani heittää muuton yhteydessä kaikki rikkinäinen tai muuten vain tarpeeton menemään, olisi se ainoa oikea...mutta kylläpä vaan sanon, että meinasi kupoli räjähtää kun katselin miehen pakkaustouhuja, en vaan käsitä mitenkään miksi pitää pakata rikkinäiset asiat ja ROSKAT muuttokuormaan. En käsittänyt edes sen jälkeen kun hän sanoi sen olevan helpoin tapa, hankkiutuu roskista eroon sitten laatikoita purkaessa...