Mieheni ei halua (voi / pysty) heittää mitään pois

Vanha kunnon hamstraaja. Ei selviä tuosta ilman terapiaa.

Onnittelut! Olet naimisissa hamsterin kanssa! Minäkin kyllä, mutta mitä kauemmin olemme olleet naimisissa, ja vanhenemme, niin mieskin alkaa ymmärtää, että kaikkea ei voi säilyttää. Olen karkeasti kysynyt, että haluatko tämän kanssasi arkkuun, jos kuolet ennen minua? Näytän jotain tavaraa samalla. Järkiintynyt on huomattavasti ja saatu paikkoja raivattua turhasta roinasta ja tarpeettomasta tavarasta. Tosin ei meillä ihan noin hullusti ole ollut, että lapsille olisi dumpattu toisen vanhat tavarat, joku tolkku täytyy olla.

Edesmenneellä isälläni oli samat oireet, oli raskasta meille lapsille lapsuudessa ja nuoruusvuosina kun joutui häpeämään kotiaan. Nyt vanhin sisareni on viime vuosina alkanut oireilla saman asian puitteissa; kerää tavaraa eikä pysty laittamaan mitään pois. Aikuiset lapsensa ovat hädissään neuvottomia mitä tehdä, kun tietävät miten surullisen vaikeaksi vaarinsa elämä kävi oireilun takia. Onneksi siskoni on kuunnellut heitä ja luvannut hakea ammattiapua. Ja ei, mikään ammattijärjestäjä ei auta tähän, vaan psykiatri.

Hamstraus, siitä löytyy asiallista tietoa netistä.

Kyllä on. Minunkaan mieheni ei heitä, tai lahjoita mitään pois. Hänellä on oma huone, johon kaikki roina on kerätty. Aika-ajoin hän yrittää laajentaa varastoaan myös muihin huoneisiin. Hän saattaa näpertää rikkinäisen mainoskuulakärkikynän kanssa tuntikausia ja jos korjaaminen ei onnistu, kynä varastoidaan.

Salaa sitten toimitan näitä roinia joko suoraan roskiin, tai jos kierrätykseen kelpaavat, niin annan eteenpäin. 

Jos jään kiinni näistä puhdistuksistani, on helvetti irti.

Kunnon hamstraaja, ei tuosta siivoamalla selviä eikä mene itsestään ohi. Terapian paikka. Kannattaa ehdottomasti puuttua asiaan tai kohta teillä on niin sotkuista ettei siellä oli kiva asua, ketään ei kehtaa kutsua kylään ja lapsetkin häpeävät kotiaan.

Multa löytyy kans yksi hamsteri. Johtoihin ja elektroniikkaan en ole koskenut, hän tietää niistä paremmin, muuten aloin salassa heittään tavaraa pois. Ei ole kaivannut. Rikkinäiset lelut pois, ainoastaan korjaukseen jos laadukkaita ja oikeasti korjattavissa. Muovikrääsät ja koristerääsät mitä lapsi ei halua laita surutta roskikseen.

Jos koet tarpeelliseksi, valokuvaa piirrustukset ja kerää albumiin muistoksi. Kouluvihkot surutta pois. Vanhat vaatteet käy läpi, huonokuntoiset pois, hyväkuntoisista katsot onko säästämisen arvoisia, vanhahtavatkin voivat tulla uudelleen muotiin.

Alussa tulee olemaan vastustusta, mutta sanot, että on vähemmän siivottavaat kun turhat tavarat poissa. Ja yleensä helpottaa henkisesti, kun on roinat poissa.

Jos asiasta tulee riitaa, totea, ettet aio antaa lapselle perinnöksi kasaa jätettä. Meillä myös miehen äiti kova hamstraaja, poikansa onneksi vähän pienempi, mutta lähdet tilannetta purkamaan asenteella, että et anna sen siirtyä lapsellenne.

Pakota lukemaan KonMari.

Ei missään nimessä vanhoja koulukirjoja ja -vihkoja hävitykseen

Miehen tavarat on miehen ja jos mies maksaa 50% kotiin liittyvistä kuluista, on hänellä ihan samanlainen oikeus siellä omalla tavallaan elää kuin vaimollaankin.

Sopikaa miehen kanssa, että yhdessä valitsette pois heitettävän krääsän: sinä valitset mieheltä yhden tavaran, hän sinulta. Mies viskoo pois sinun puuterisi, sinä saat valita miehen vanhan kouluvihon.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tavarat on miehen ja jos mies maksaa 50% kotiin liittyvistä kuluista, on hänellä ihan samanlainen oikeus siellä omalla tavallaan elää kuin vaimollaankin.

Sopikaa miehen kanssa, että yhdessä valitsette pois heitettävän krääsän: sinä valitset mieheltä yhden tavaran, hän sinulta. Mies viskoo pois sinun puuterisi, sinä saat valita miehen vanhan kouluvihon.

Sopiminen varmaankin olisi hieno juttu, jos toinen olisi valmis heittämään jotain pois.

Sekä tuo vanha kouluvihko (jota ei enää käytetä, enintään tunnesyistä voidaan satunnaisesti selaa harvoin) on samanarvoinen kuin puuteri, (jota voidaan käyttää päivittäin) on harvinaisen huono esimerkki. Melkein samakuin toinen heittäisi rikkinäisen sähköautoradan pois, jolla viimeksi oli käytössä ehjänä ollessaan 30 vuotta sitten, niin toinen vaatii heittään pois rakkaan korun, jota käyttää päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tavarat on miehen ja jos mies maksaa 50% kotiin liittyvistä kuluista, on hänellä ihan samanlainen oikeus siellä omalla tavallaan elää kuin vaimollaankin.

Sopikaa miehen kanssa, että yhdessä valitsette pois heitettävän krääsän: sinä valitset mieheltä yhden tavaran, hän sinulta. Mies viskoo pois sinun puuterisi, sinä saat valita miehen vanhan kouluvihon.

Jos vanhaa kouluvihkoa mies käyttää yhtä usein kuin nainen puuteria niin sitten joo. Mutta jos mies selaa vihkoaan lähes päivittäin, kannattaisi käydä juttelemassa jonkun kanssa.... Ammattilaisen.

Tuo "mä heitän sun tavaran pois, heitä sä mun tavara pois" toimii, jos molemmilla on samanlainen käsitys tavarasta.

Mutta jos toisella on 100 harkittua esinettä ja toisella 1500 muuten vaan hillottua juttua esihistoriasta, niin sata tavaraa on nopeasti heitetty pois ja toiselle jää vielä 1400 objektia. Reilua?

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä vanhoja koulukirjoja ja -vihkoja hävitykseen

Ihan mielenkiinnosta, miksi ei? Meinaatko että niissä on ajantasaisempaa tietoa kuin nykyajan oppikirjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen tavarat on miehen ja jos mies maksaa 50% kotiin liittyvistä kuluista, on hänellä ihan samanlainen oikeus siellä omalla tavallaan elää kuin vaimollaankin.

Sopikaa miehen kanssa, että yhdessä valitsette pois heitettävän krääsän: sinä valitset mieheltä yhden tavaran, hän sinulta. Mies viskoo pois sinun puuterisi, sinä saat valita miehen vanhan kouluvihon.

Ei tarvitse tuollaiseen pelleilyyn ryhtyä. Nakkaat vain tuon saairaalloisen hamsterin pihalle. Hamstratkoon omassa kämpässään ja tukehtukoon tavaraansa. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

jos toisella on 100 harkittua esinettä ja toisella 1500 muuten vaan hillottua juttua esihistoriasta

:'D totaali reps! "hillottua juttua esihistoriasta" :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tavarat on miehen ja jos mies maksaa 50% kotiin liittyvistä kuluista, on hänellä ihan samanlainen oikeus siellä omalla tavallaan elää kuin vaimollaankin.

Sopikaa miehen kanssa, että yhdessä valitsette pois heitettävän krääsän: sinä valitset mieheltä yhden tavaran, hän sinulta. Mies viskoo pois sinun puuterisi, sinä saat valita miehen vanhan kouluvihon.

Sopiminen varmaankin olisi hieno juttu, jos toinen olisi valmis heittämään jotain pois.

Sekä tuo vanha kouluvihko (jota ei enää käytetä, enintään tunnesyistä voidaan satunnaisesti selaa harvoin) on samanarvoinen kuin puuteri, (jota voidaan käyttää päivittäin) on harvinaisen huono esimerkki. Melkein samakuin toinen heittäisi rikkinäisen sähköautoradan pois, jolla viimeksi oli käytössä ehjänä ollessaan 30 vuotta sitten, niin toinen vaatii heittään pois rakkaan korun, jota käyttää päivittäin.

Sinäkö määrität tavaran merkityksen sillä painotuksella, miten tarpeellinen se on omistajalleen? Eli puuteri on tärkemäpi kuin vihko, koska vihkoa ei käytetä joka päivä?

Miehen tavaroilla on yhtä suuri arvo kuin naisen tavaroilla, joten on ihan reilua, että kumpikin päättää toisen poisheitettävät sen mukaan, mikä vaikuttaa siltä, että sitä ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä vanhoja koulukirjoja ja -vihkoja hävitykseen

Hamsteri-kulta: vanhojen koulukirjojen tieto on vanhentunutta.

Kysy vaikka kirjastonhoitajalta: tietokirjoista arvokasta on viimeisin tieto, ei ne sun äitis Laskuopit sun muut jostain 50-luvulta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä vanhoja koulukirjoja ja -vihkoja hävitykseen

Hamsteri-kulta: vanhojen koulukirjojen tieto on vanhentunutta.

Kysy vaikka kirjastonhoitajalta: tietokirjoista arvokasta on viimeisin tieto, ei ne sun äitis Laskuopit sun muut jostain 50-luvulta...

"Hamsteri-kulta" :'DD

Hyvin yksinkertaista: kukin päättää omistaan.

Ei kuitenkaan ole reilua jos jonkun hamsteroinnit vievät valtaosan kodin säilytystiloista.

tämä voi johtua vakavasta homostelun puutteesta!