Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämää eläisit nyt, jos 15-vuotiaana toivomasi asiat olisivat käyneet toteen?
16.10.2016 |
Hypoteettisesti kaikki olisi mahdollista. Olisitko pullantuoksuinen kotiäiti punaisessa puutalossa maaseudulla, suosikkimuusikkosi bändäri maailmankiertueella tai vaatesuunnittelija Lontoossa? Pitikö sinusta tulla huippukampaaja, perheyrityksen perijä tai piinkova bisnesnainen? Mitä ajattelet haaveistasi nyt? Onko elämä kovin erilaista kuin ajattelit?
Ap aloittaa: 15-vuotiaana kuvittelin itseni aikuisena lakimieheksi tai toimittajaksi. Näin itseni elämässä itsenäistä elämää Helsingissä, ehkä seurustelisin jonkun ihanan miehen kanssa. Lapsia en kaivannut.
Nyt nuoruudenhaaveet näyttää jotenkin nostalgisilta ja vähän naiiveiltakin. En olisi koskaan viihtynyt lakialalla tai toimittajana ja kuva parisuhteista oli kovin ruusuinen. Lopulta päädyin yliopistovuosien jälkeen aivan eri alalle, ihmissuhdetyöhön ja koti löytyy aivan muualta kuin Helsingistä. Itsenäistä elämää tosin elän enkä tällä hetkellä kaipaa parisuhdetta eron jälkeen, vaan haluan keskittyä työhöni ja elämästä nauttimiseen. Kai tämä nykyisyys on jonkinlainen sekoitus teininä toivomaani ja elämän yllätyksellisyyttä.
N26
Kommentit (75)
haloo, kuka muka eläis aikuisena 15 v haaveilemaansa elämää? tuossa iässä ne haaveet ei kovin realistisia oo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin ulkomailla ja työskentelisin matkailualalla.
Asun ulkomailla ja vuoden päästä opiskelen paikallisessa yliopistossa turismia.
Ihan sattumalta tänne kyllä päädyin, enkä oikein suunnitellusti.. :D
Olisin tämän kauden vain elämää sarjassa artistina :D
15v halusin olla aikuisena juristi ja 2 tytärtä. Olin tympääntynyt "vääryyteen" ja angstinen ylisuorittaja. Olin ja olen edelleen suuri Apulanta fani. Aikuisena pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan lakia mutta olen tehnyt 10v myyntityötä ja teen sitä tod.näk. eläkeikään asti.
Asuisin Mehico cityssä, dallaisin bootsit jalassa, sombrero päässä ja olisin puolirikollinen. Ei käynyt haaveet toteen. Nyt asun pk-seudulla, jossa minulla on iso ok-talo, hieno saksalainen auto tallissa, 140 teur vuositulot, vaimo, 2 lasta ja toimin päällikkötason tehtävissä. Tasan ei käy onnen lahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kiertueella bändini kanssa, ja levyjä tekisimme melko säännöllisesti. Pitäisimme oman musiikillisen linjamme riippumatta ajan virtauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin isossa omakotitalossa maalla järven rannalla. Mulla olis hyvännäkönen ja rikas mies, joka ei kuitenkaan olis paljoo töissä. Minä olisin kotiäiti ja lapsia olis 5-10 (niin monta kuin niitä tulee). Matkusteltais paljon ja vietettäis sellaista ylemmän keskiluokkaista elämää ja kaikki ois ihanaa ja aurinko paistais ja aina ois kesä.
No asun vantaalaisessa lähiössä kerrostalossa, olen yhden lapsen yksinhuotaja ja käyn töissä. Onnellinen olen silti eikä tää syksykään haittaa. Miesystävä mulla on, se on hyvännäkönen, mutta ei rikas :)
Mulla olisi kiltti poikaystävä tai aviomies. Mikä olis melko vaivaannuttavaa, koska en ole miehistä kiinnostunut seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin yrittäjä, kreikkalaisen miehen vaimo ja 3-4 lapsen äiti. Asuttaisiin varmaan pääosin Kreikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana ajattelin asuvani aikuisena vanhassa kyläkoulussa maalla jonkun ihanan miehen ja ison lapsilauman kanssa ja vietetettäisiin boheemia ja rentoa elämää. Ajattelin, että minusta tulisi joko kätilö, kirjailija tai lastentarhanopettaja.
Noh, eipä tullut. Nämä haaveet romuttuivat hiljalleen erinäisistä syistä ja lukion jälkeen minulla olikin hieman suunta hukassa, joten lähdin sitten opiskelemaan kauppatieteelliseen. Asun Helsingissä kaksiossa yhden lapsen ja kissan kanssa. Miestä ei ole, enkä oikeastaan edes sellaista haluaisikaan.
Teetkö töitä opintojen ohella ja minkälaisia töitä haluaisit tehdä valmistuttuasi? Nykyinen elämäsi kuulostaa paremmalta kuin nuoruuden haaveesi.
Olen jo valmistunut vuosia sitten ja työskentelen tällä hetkellä controllerina. Ihan mielenkiintoista hommaa, mutta ei tämä todellakaan ole mikään kutsumusammattini. Vaihtaisin kyllä tuohon entiseen unelmaelämääni edelleen, jos voisin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkea haaveilin poikaystävästä. Olin sellainen hiljainen hissukka josta kukaan poika ei tuntunut olevan kiinnostunut. Halusin miehen, muutaman lapsen, ehkä omakotitalon ja lemmikkejä. Tuolloin taisin haaveilla eläinlääkärin urasta.
No, kohdalle sattuikin sitten ihana mies, tuli kaksi lasta, ei omakotitaloa mutta rivari. Lemmikkejä ei ole ollut ja näin pikkulapsiarjen keskellä se on suuri helpotus. Eikä minusta eläinlääkäriä tullut, vaan suunnittelija. Ja näin on aika hyvä :)
Olisin käsivarret täyteen tatuoitu, naama täyteen lävistetty sinihiuksinen jonkun amerikkalaisen meikkaavan ex-nättipoikarokkarin tyttöystävä. Noista toteutui vain siniset hiukset ja nekin pariksi kuukaudeksi silloin 15-vuotiaana. Urahaaveita ei ollut, kun ajattelin, että kuolen romanttisesti nuorena ja kauniina ja laihana niin väliix. Se kuuluisa 27 v. meni just enkä vieläkään ole haudassa vaan av:lla kissa sylissä tätä miettimässä. Taustalla parrakas suomimies röhnöttää sängyllä, selailee huonoja meemejä internetistä ja lukee parhaita paloja ääneen sen minkä höhötyseltään kykenee. Sellainen cool rappioelämä täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin Lapissa onnistuneiden sijoitusten yms koroilla/tuotoilla eläen, kalastelisin ja metsästelisin aikani kuluksi ja lukisin paljon erilaista kirjallisuutta takkatulen ääressä iltaisin, välillä katsellen revontulia talvisin tai kesällä yöttömän yön maisemaa.
Nyt on nainen, pari muksua ja keskiluokkainen velkainen OKT-elämä. Pari kertaa vuodessa Lappiin johonkin vuokramökkiin ja joka kerta poistuessani "mä en halua mennä takaisin etelään..."-fiilis...
Voittais ees perkele lotossa kunnolla niin pääsisi tuon toteuttamaan.
Haaveilin olevani lukiossa opettajana, asuisin pikkukaupungissa, minulla olisi mies ja kolme lasta.
Nyt asun pk-seudulla, mies ja kaksi lasta, olen koulutusalalla.
Vieläkin tuntuu, että ehkä alkuperäinen suunnitelmani olisi tehnyt minusta onnellisemman.
Toivoin asuvani sielunkumppanini kanssa kirjoilla ja vanhoilla huonekaluilla sisustetussa puutalossa, jossa kasvattaisimme lapsiamme. Äitiys oli yksittäisistä toiveista tärkein. Haaveilin olevani opettaja ja/tai kirjailija. Toivoin, että olisin kiertänyt maailmaa ja että minulla olisi samanhenkisiä ystäviä.
Elämä meni muuten suorastaan hämmästyttävästi toiveiden mukaan - mutta lapsia emme saaneet. Nyt elelemme rakkaan mieheni kanssa tässä idyllisessä 1920-luvun talossa kahdestaan ja minä jaan itsestäni omien lapsien sijaan oppilaille. Lapsettomana toki pääsee reissaamaan, mutta kun niillä samanhenkisillä ystävillä alkaa kaikilla olla omat perheet, olo on useinkin aika surumielinen.
Varmasti olisin työtön, koska asuisin pienellä paikkakunnalla, jossa on korkea työttömyysprosentti. Olin hirvittävän rakastunut poikaystävääni ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana olin niin masentunut, että en olisi enää hengissä, jos toiveeni olisi toteutunut.
Sama täällä. Kunpa olisin kuollut. Elämä ollut enimmäkseen paskaa.
Olisin ollut 13 vuotta kuolleena, koska mielestäni maailman "siisteintä" olisi ollut kuolema 27-vuotiaana, traagisena nuorena kirjailijanerona tai runoilijatähtenä. Onneksi näin ei käynyt. Kirjoitan edelleen pöytälaatikkoon.