Millaista elämää eläisit nyt, jos 15-vuotiaana toivomasi asiat olisivat käyneet toteen?
Hypoteettisesti kaikki olisi mahdollista. Olisitko pullantuoksuinen kotiäiti punaisessa puutalossa maaseudulla, suosikkimuusikkosi bändäri maailmankiertueella tai vaatesuunnittelija Lontoossa? Pitikö sinusta tulla huippukampaaja, perheyrityksen perijä tai piinkova bisnesnainen? Mitä ajattelet haaveistasi nyt? Onko elämä kovin erilaista kuin ajattelit?
Ap aloittaa: 15-vuotiaana kuvittelin itseni aikuisena lakimieheksi tai toimittajaksi. Näin itseni elämässä itsenäistä elämää Helsingissä, ehkä seurustelisin jonkun ihanan miehen kanssa. Lapsia en kaivannut.
Nyt nuoruudenhaaveet näyttää jotenkin nostalgisilta ja vähän naiiveiltakin. En olisi koskaan viihtynyt lakialalla tai toimittajana ja kuva parisuhteista oli kovin ruusuinen. Lopulta päädyin yliopistovuosien jälkeen aivan eri alalle, ihmissuhdetyöhön ja koti löytyy aivan muualta kuin Helsingistä. Itsenäistä elämää tosin elän enkä tällä hetkellä kaipaa parisuhdetta eron jälkeen, vaan haluan keskittyä työhöni ja elämästä nauttimiseen. Kai tämä nykyisyys on jonkinlainen sekoitus teininä toivomaani ja elämän yllätyksellisyyttä.
N26
Kommentit (75)
Mä olisi maailmankuulu laulaja, tyyliin Madonna. Silloin pääsisi festareille ilmaiseksi, Rantarokkiin ainakin 😁
En haaveillut 15-vuotiaana mistään realistisestä ja lukioon meni kun en tiennyt mitä halusin.
15-vuotiaana ajattelin asuvani aikuisena vanhassa kyläkoulussa maalla jonkun ihanan miehen ja ison lapsilauman kanssa ja vietetettäisiin boheemia ja rentoa elämää. Ajattelin, että minusta tulisi joko kätilö, kirjailija tai lastentarhanopettaja.
Noh, eipä tullut. Nämä haaveet romuttuivat hiljalleen erinäisistä syistä ja lukion jälkeen minulla olikin hieman suunta hukassa, joten lähdin sitten opiskelemaan kauppatieteelliseen. Asun Helsingissä kaksiossa yhden lapsen ja kissan kanssa. Miestä ei ole, enkä oikeastaan edes sellaista haluaisikaan.
Oon haaveillut äitiydestä niin kauan kuin muistan ja nyt olenkin kahden pienen äiti. Toive siis toteutui. :) n24
Olin palavan ihastunut naapurinpoikaan, muusta en muista haaveilleeni. :D tänä päivänä en vois kuvitellakaan seurustelevani kyseisen miehen kanssa.
halusin laulajaks. laulajan sijaan musta tuli lähihoitaja. nyt mietin jatkokoulutusta.
Unelmoin että minulla olisi mies. Ihan mikä tahansa mies, "laadulla" ei ollut väliä. Pelkäsin jääväni vanhaksipiiaksi, kun olin ainoa jolla ei ollut poikaystävää.
Aika vähään olisin siis tyytynyt. Ja kyllä, tuo unelma on täyttynyt.
80-luvun nuorena halusin olla Neumannin tyttöystävä. Onneksi en ole!
15-vuotiaana olin niin masentunut, että en olisi enää hengissä, jos toiveeni olisi toteutunut.
Olisin superkuuluisa kenkäsuunnittelija.
Halusin olla suuripalkkainen, maailmaa kiertävä viestinnän ammattilainen. Asuisin Helsingissä omassa yksiössäni, jossa on valtava kirjahylly täynnä kirjoja ja joka on sisustettu kromilla ja mustilla nahkahuonekaluilla - olin siis 80-luvun viisitoistavuotias. Ap:n lailla ajattelin seurustelevani jonkun kivan miehen kanssa, mutta lapsia ei yhtälössä ollut.
Minusta tuli maailmaa paljon kiertänyt viestinnän ammattilainen ja yrittäjä, jonka palkka on ollut pieni, suuri, olematon ja kaikkea siltä väliltä. Asun Helsingissä omassa kolmiossani, jossa on valtava kirjahylly täynnä kirjoja ja joka on sisustettu lämpimänsävyisellä puulla ja vaaleilla tekstiileillä. Olen sinkku eikä lapsia ole haluttu eikä tehty.
Asuisin Lontoossa. Nyt 30 vuotta myöhemmin asun Suomessa pikkukaupungissa, mutta käyn Lontossa (ja muuallakin Englannissa) pari kertaa vuodessa.
mun haaveet:
-koira
-menestynyt blogi
-poikaystävä
näistä toteutunu vasta toi koira :D
t.19
Olisin suurlähettiläs ja minulla olisi suurperhe.
Juuri tällaista kuin toivoin silloin.
Olisin töissä levy-yhtiössä kuumien muusikoiden keskellä, asuisin keskustassa upeassa kattohuoneistossa ja iltaisin pyörisin klubeilla muusikoiden kanssa. Ei mennyt ihan kohdilleen, kun olen nyt 10 v myöhemmin pikkukaupungissa asuva kotoilija. :D
En halua tähän kirjoittaa haavettani, koska ketju voisi poistua. Suunnittelin kaikennäköistä, johon minulla olisi tiedot ja taidot riittäneet. Onneksi ei kuitenkaan hermot. Mietin niitä kolmea, jotka olivat mukavia. Niiden tulevaisuutta ja sitä että pidin ajatuksesta, että he saisivat hyvän tulevaisuuden. En toteuttanut haavettani. Tyydyin siihen, että pääsin kauas ja tavoittamattomiin. Eikä minusta sitten tullut veriseen historiaan nimeä.
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana olin niin masentunut, että en olisi enää hengissä, jos toiveeni olisi toteutunut.
Sama täällä. Kuolema oli ainoa toiveeni. Elämän suhteen ei ollut haaveita tai suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana ajattelin asuvani aikuisena vanhassa kyläkoulussa maalla jonkun ihanan miehen ja ison lapsilauman kanssa ja vietetettäisiin boheemia ja rentoa elämää. Ajattelin, että minusta tulisi joko kätilö, kirjailija tai lastentarhanopettaja.
Noh, eipä tullut. Nämä haaveet romuttuivat hiljalleen erinäisistä syistä ja lukion jälkeen minulla olikin hieman suunta hukassa, joten lähdin sitten opiskelemaan kauppatieteelliseen. Asun Helsingissä kaksiossa yhden lapsen ja kissan kanssa. Miestä ei ole, enkä oikeastaan edes sellaista haluaisikaan.
Teetkö töitä opintojen ohella ja minkälaisia töitä haluaisit tehdä valmistuttuasi? Nykyinen elämäsi kuulostaa paremmalta kuin nuoruuden haaveesi.
Taisin haaveilla tosi tylsästi omakotitalosta, miehestä, kultaisesta noutajasta ja volvosta.
Monen mutkan kautta päädyin kerrostaloon asuvaksi sinkuksi, enkä tässä elämäntilanteessa voisi todellakaan ottaa lemmikkiä. Auto sentään löytyy.
N27
Mä halusin olla vaatesuunnittelija New Yorkissa. The Hills ja muut MTV:n sarjat oli mun suosikkeja ja halusin elää samanlaista elämää. Nyt oon 23 ja menossa kolmas vuosi sairaanhoitajaopinnoissa joten aika kaukana suunnitelmista ollaan. :D