Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua

Täällä taas valitetaan miten äidit ja anopit on marttyyrejä ja siksi MEIDÄN ON VAAN PAKKO VIETTÄÄ IKÄVÄ JOULU. Pata kattilaa soimaa

Onneksi itselläni on niin "hyvä" tilanne että isovanhemmat ovat kuolleet samoin kuin äiti. Ei ole kuin vanha isä ja veli omaa sukua joiden kanssa viettää joulua ja niiden luo kun lähtee Lappiin niin miehen suku jää niin kauas ettei kukaan kuvittelekaan että olisin useammassa pöydässä samana jouluna. Mies tulee joinain jouluina mukaan ja jää joskus etelään kiertämään omia sukulaisiaan. Me ollaan yhdessä muuten koko vuosi, jouluna haluan osoittaa isälleni kiitollisuutta menemällä hänen luokseen. Anoppia ja appea näen niin paljon myös vuoden aikana, että eivät ihmettele miksi haluan olla isän kanssa jouluna ja ymmärtävät että mies valitsee myös joinain vuosina käyttää joulun ollakseen minun perheeni seurassa kun muuten eivät juuri koskaan ehdi näkemään. Jos olisi isovanhempia vielä, istuisin mielellään joulun aatossa heitä tavatakseni. Lapsia en aio hankkia niin montaa että niiden kanssa arki on niin raskasta että jouluna ei jaksa reissata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhdet isovanhemmat ja aion käydä siellä joka joulu niin kauan kuin he elävät, koska he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja ei ikinä tiedä kuinka kauan he ovat elossa. Olen muuttanut jo vanhemmiltani omilleni, mutta vietän joulua silti siellä ja käymme yhdessä mummolassa syömässä joulu päivällisen. Toisaalta minulla ei ole omaa perhettä, mutta uskon silti, että käyn sen jälkeenkin, koska tiedän kuinka tärkeää se on isovanhemmilleni ja vanhemmilleni.

Mitä teet, jos puolisosi ei halua viettää jouluaan vanhemmillasi ja isovanhemmillasi`?

En ole tuo jolta kysyit, mutta omalla kohdallani suhde näin arvomaailmaltaan erilaiseen ihmiseen olisi kariutunut jo seurusteluvaiheessa.

Odotas nyt. Tajuatko kuinka itsekäs olet? Sinä VAADIT, että puolisosi viettää joulunsa SINUN vanhempien ja isovanhempien kanssa? Sinusta on liian erilainen arvomaailma jos puolisosi haluaa viettää joulunsa OMIEN vanhempiensa kanssa? Justjust.

Puolisoni vanhemmat ovat viettäneet aina joulua meidän kanssamme aivan kuten omat vanhempanikin. Tässä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. En olisi ottanut puolisokseni sellaista ihmistä, jolla on niin negatiivinen suhtautuminen sukuun - joko omaansa tai minun - että jopa joulunakin halutaan olla ilman näitä ihmisiä. 

Mitä sitten tekisit jos joku vanhemmistanne ei suostuisi teille tulemaan? Itsellä on tämä ongelma, vanhempani kun ovat eronneet eivätkä suostu saman katon alla aikaa viettämään. Puolison vanhemmat känniörveltävät kaikki joulut. Vai onko nyt niin että meistä kummankaan ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin, koska emme halua viettää joulua niinkuin sinun mielestäsi pitäisi, tai koska vanhempammet ovat eronneet tai juoppoja?

Minunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos joku ei halua tulla. Joulua - kuten ihan mitä tahansa muutakin juhlaa - vietetään silloin ilman häntä. Minä en ole missään sanonut, miten sinun pitäisi viettää jouluasi. Olen puhunut vain itsestäni ja omasta joulunvietostani. Mulle on ollut puolisonvalinnassa tärkeää, että molemmilla on kutakuinkin samanlainen käsitys, miten yhteistä elämäämme vietämme ja siihen kuuluu myös sukulaisten kanssa vietettävä aika, tavat juhlia erilaisia juhlia jne. En usko, että olisin seurusteluaikanakaan halunnut viettää joulujani tai mitään muitakaan juhlia känniörveltävien ihmisten kanssa. Jos seurustelukumppanini olisi halunnut, suhde olisi päättynyt aika nopeasti. 

Nuo känniörveltävät ihmiset ovat kuitenkin puolisoni vanhemmat, ja HE haluavat viettää joulua porukalla. Me saamme siis kilotolkulla kakkaa niskaan kun emme suostu. Täällä myös vahvasti syyllistetään kaikkia jotka eivät halua kunnon sukujoulua viettää, ilman pienintäkään ajatusta siitä, että joulu saattaa olla itseltä pilalla kun sitä joutuu viettämään epämiellyttävässä porukassa. Tämä epämiellyttävyys ei toki aina tarkoita alkoholisteja, vaan se voi tarkoittaa väkivaltaisia, narsistisia, epävakaita tai muuten vaan todella vaikeita ihmisiä joiden kanssa ei olisi koskaan missään tekemisissä jos eivät olisi läheistä sukua. Olisihan se kiva viettää iloista ja rauhaisaa joulua läheisten kanssa, mutta en kyllä tasan kanna syyllisyyttä siitä, että he omalla käytöksellään estävät sen.

Minä en ole syyllistänyt ketään siitä, että eivät halua viettää joulujaan tai yhtään mitään muutakaan päivää alkoholistien, väkivaltaisten, narkkareiden tms kanssa. Ymmärrän ihan hyvin, että ei haluta. En minäkään haluaisi. Yleensä nuo asiat tulevat toisen suvusta esille jo seurusteluaikana ja koska olen halunnut itselleni ja ennenkaikkea lapsilleni mahdollisimman tasapainoisen ja turvallisen elämän, en varmasti olisi perustanut perhettä sellaisen ihmisen kanssa, jonka suvusta tulee alkoholisoituneet, väkivaltaiset, narsistiset tai epävakaat isovanhemmat tai muut sukulaiset lapsilleni. 

Että huonosta perheestä olevan ihmisen kanssa ei kannata perustaa perhettä, vaikka tällä olisi itsellään kaikki kunnossa? Kiva. Onneksi mieheni ei ajatellut noin.

Huonosta perheestä olevan ihmisen kanssa ei kannata perustaa perhettä, JOS haluaa, että lähisuvun kanssa ollaan paljon tekemisissä. Paitsi silloin, jos ollaan valmiita luopumaan tästä halusta olla lähisuvun kanssa tekemisissä. Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, että minulle on ollut tärkeää, että puolisoni kanssa haluamme tässä (ja monessa muussakin asiassa) samaa. Minulle on ollut tärkeää, että lapsillani on turvalliset ja luotettavat isovanhemmat ja muut lähisukulaiset myös isänsä puolelta ja että heidän kanssaan ollaan myös melko tiiviisti tekemisissä. Tästäkin ketjusta huomaa, että kanssani samalla tavalla ajattelevat ovat vähemmistö. Ja nykyisin on oikeasti paljon vaikeampaa löytää sukurakasta puolisoa kuin sellaista, joka viittaa kintaalla sukulaisuussuhteille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti. 

On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa. 

Mä näen mun isovanhempia muutenkin, miksi pitäisi juuri jouluna nähdä heitä? Tosi kiva kun minä ja poikaystäväni käydään jouluna kahden päivän sisällä kolmessa mummolassa ja kolmen vanhemman luona (toisen vanhemmat eronneet). Oon alkanut vihaamaan joulua juuri tuon hektisyyden takia. Sitten kun saamme omia lapsia, emme liikahda kotoa mihinkään vaan ihmiset voivat tulla meille käymään jos haluavat.

On siinä lapsille aikamoinen vastuu, olla vanhempiensa rauhallisen(?) joulun mahdollistaja. Suosittelen, että pistätte nyt heti stopin jouluajan kujanjuoksulle. Sanotte suoraan, että nyt on aika teidän viettää muutama joulu kahdestaankin ennen lasten tuloa. Tapaninpäivä on vanhastaan sitten sopiva vierailupäivä, jos halutaan nähdä sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Heh, melko tutulta kuulostaa. Meillä on aina onneksi ollut vuorotyö, jota voi syyttää, jos ei olla lähdetty jouluksi mummolaan. Tiedän tuon saman, että ärsyttää, vaikka kuinka ymmärtäisi, että toiset tekee jonkunlaista luopumisen työtä siellä. Mutta kun saisivat nyt valmiiksi sen! Hävettää olla kärsimätön. Ja tosiaankaan nuorisoa (parikymppisiä opiskelijoita) ei pakoteta enää mummolaan jouluksi, satojen kilsojen päähän. 

Juuri sinunkaltaisten ihmisten takia Suomessakin pitäisi itse saada päättää täysin kenelle perintö menee.

Ei kiinnosta pätkääkään olla vanhempien kanssa mutta kun tulee perinnönjako niin kaltaisesi on siellä ensimmäisenä haluamassa kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhdet isovanhemmat ja aion käydä siellä joka joulu niin kauan kuin he elävät, koska he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja ei ikinä tiedä kuinka kauan he ovat elossa. Olen muuttanut jo vanhemmiltani omilleni, mutta vietän joulua silti siellä ja käymme yhdessä mummolassa syömässä joulu päivällisen. Toisaalta minulla ei ole omaa perhettä, mutta uskon silti, että käyn sen jälkeenkin, koska tiedän kuinka tärkeää se on isovanhemmilleni ja vanhemmilleni.

Mitä teet, jos puolisosi ei halua viettää jouluaan vanhemmillasi ja isovanhemmillasi`?

En ole tuo jolta kysyit, mutta omalla kohdallani suhde näin arvomaailmaltaan erilaiseen ihmiseen olisi kariutunut jo seurusteluvaiheessa.

Odotas nyt. Tajuatko kuinka itsekäs olet? Sinä VAADIT, että puolisosi viettää joulunsa SINUN vanhempien ja isovanhempien kanssa? Sinusta on liian erilainen arvomaailma jos puolisosi haluaa viettää joulunsa OMIEN vanhempiensa kanssa? Justjust.

Puolisoni vanhemmat ovat viettäneet aina joulua meidän kanssamme aivan kuten omat vanhempanikin. Tässä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. En olisi ottanut puolisokseni sellaista ihmistä, jolla on niin negatiivinen suhtautuminen sukuun - joko omaansa tai minun - että jopa joulunakin halutaan olla ilman näitä ihmisiä. 

Mitä sitten tekisit jos joku vanhemmistanne ei suostuisi teille tulemaan? Itsellä on tämä ongelma, vanhempani kun ovat eronneet eivätkä suostu saman katon alla aikaa viettämään. Puolison vanhemmat känniörveltävät kaikki joulut. Vai onko nyt niin että meistä kummankaan ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin, koska emme halua viettää joulua niinkuin sinun mielestäsi pitäisi, tai koska vanhempammet ovat eronneet tai juoppoja?

Minunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos joku ei halua tulla. Joulua - kuten ihan mitä tahansa muutakin juhlaa - vietetään silloin ilman häntä. Minä en ole missään sanonut, miten sinun pitäisi viettää jouluasi. Olen puhunut vain itsestäni ja omasta joulunvietostani. Mulle on ollut puolisonvalinnassa tärkeää, että molemmilla on kutakuinkin samanlainen käsitys, miten yhteistä elämäämme vietämme ja siihen kuuluu myös sukulaisten kanssa vietettävä aika, tavat juhlia erilaisia juhlia jne. En usko, että olisin seurusteluaikanakaan halunnut viettää joulujani tai mitään muitakaan juhlia känniörveltävien ihmisten kanssa. Jos seurustelukumppanini olisi halunnut, suhde olisi päättynyt aika nopeasti. 

Nuo känniörveltävät ihmiset ovat kuitenkin puolisoni vanhemmat, ja HE haluavat viettää joulua porukalla. Me saamme siis kilotolkulla kakkaa niskaan kun emme suostu. Täällä myös vahvasti syyllistetään kaikkia jotka eivät halua kunnon sukujoulua viettää, ilman pienintäkään ajatusta siitä, että joulu saattaa olla itseltä pilalla kun sitä joutuu viettämään epämiellyttävässä porukassa. Tämä epämiellyttävyys ei toki aina tarkoita alkoholisteja, vaan se voi tarkoittaa väkivaltaisia, narsistisia, epävakaita tai muuten vaan todella vaikeita ihmisiä joiden kanssa ei olisi koskaan missään tekemisissä jos eivät olisi läheistä sukua. Olisihan se kiva viettää iloista ja rauhaisaa joulua läheisten kanssa, mutta en kyllä tasan kanna syyllisyyttä siitä, että he omalla käytöksellään estävät sen.

Minä en ole syyllistänyt ketään siitä, että eivät halua viettää joulujaan tai yhtään mitään muutakaan päivää alkoholistien, väkivaltaisten, narkkareiden tms kanssa. Ymmärrän ihan hyvin, että ei haluta. En minäkään haluaisi. Yleensä nuo asiat tulevat toisen suvusta esille jo seurusteluaikana ja koska olen halunnut itselleni ja ennenkaikkea lapsilleni mahdollisimman tasapainoisen ja turvallisen elämän, en varmasti olisi perustanut perhettä sellaisen ihmisen kanssa, jonka suvusta tulee alkoholisoituneet, väkivaltaiset, narsistiset tai epävakaat isovanhemmat tai muut sukulaiset lapsilleni. 

Että huonosta perheestä olevan ihmisen kanssa ei kannata perustaa perhettä, vaikka tällä olisi itsellään kaikki kunnossa? Kiva. Onneksi mieheni ei ajatellut noin.

Huonosta perheestä olevan ihmisen kanssa ei kannata perustaa perhettä, JOS haluaa, että lähisuvun kanssa ollaan paljon tekemisissä. Paitsi silloin, jos ollaan valmiita luopumaan tästä halusta olla lähisuvun kanssa tekemisissä. Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, että minulle on ollut tärkeää, että puolisoni kanssa haluamme tässä (ja monessa muussakin asiassa) samaa. Minulle on ollut tärkeää, että lapsillani on turvalliset ja luotettavat isovanhemmat ja muut lähisukulaiset myös isänsä puolelta ja että heidän kanssaan ollaan myös melko tiiviisti tekemisissä. Tästäkin ketjusta huomaa, että kanssani samalla tavalla ajattelevat ovat vähemmistö. Ja nykyisin on oikeasti paljon vaikeampaa löytää sukurakasta puolisoa kuin sellaista, joka viittaa kintaalla sukulaisuussuhteille. 

Tuo kuulostaa ihan järkevältä ja loogiselta. Sori jos sanoin tylysti, lähinnä itseäni ärsytti edellisessä kommentissasi tuo lapsiin vetoaminen, koska uskon pystyväni yhtä lailla takaamaan omilleni turvallisen ja tasapainoisen kasvuympäristön vaikka lähisuku on mitä on. Mutta ymmärrän kyllä että luonnostaan sukurakkaalle ihmiselle myös puolison suku ja sen täyspäisyys on tärkeää eikä siinä ole mitään väärään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuoremnat liikuntakykyiset ehtivät hyvin kolmeenkin paikkaan jouluaattona ilahduttamaan ja olemaan kolmisen tuntia.jos on pitkät matkat niin aattona kahteenja joulupäivänä samoin.

Tai sitten haetaan niitä mummeleita omaan kotiin joulunviettoon.

Sellaiset vanhukset on huomioitava ensimmäisenä, jotka uhkaavat jäädä kokonaan vietaitta.

Minä haluan nauttia jouluistani NYT. En sitten kun olen yksinäinen vanhus ilman ketään vieraita ja sitten minua huomioitaisiin säälistä. Odota sinä vuoroasi siihen asti jos haluat.

Ajatella, että USAssa ja kaukoidässä matkustetaan mantereen toiselta reunalta tai jopa kokonaan toisesta maanosasta kotiin viettämään kiitospäivää, joulua, uutta vuotta tai milloin nyt mitäkin juhlaa läheisten kanssa. Suomalainen istuu kotona neukkukuutiossaan yksiin ja nauttii.

Juuri näin ja suomalaiset kuvittelevat vielä olevansa niin kansainvälisiä että. Meillä ei edes isovanhemmat kuulu perheeseen, jos niistä ei irtoa mitään hyötysuhdetta.

Ja mikä huvittavinta, suomalaiset käpertyvät omaan yksinäisyytensä neljän seinän sisälle mykistyneenä, mutta silti tuppaavat asumaan toistensa lähelle, jotta saadaan pahoittaa mielensä naapurin käytöksestä tai vaikkapa jouluvaloista.

Yhä useampi vanhus on oman onnensa nojassa, ilman rakkaitensa seuraa, vaikka olisi useampi lapsi ja lasten sijaan hyvän joulun toivotukset hoitavat vanhuksille vapaaehtoiset ja eri järjestöt, kun omat lapset kököttävät kotonaan viettämässä joulua. Yksin.

Luepa ketju "70-luvulla syntyneiden äidit" niin ehkä alkaa valjeta, miksi juuri Suomessa naisrauhan huipentuma on joulu ilman omaa mutsia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhdet isovanhemmat ja aion käydä siellä joka joulu niin kauan kuin he elävät, koska he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja ei ikinä tiedä kuinka kauan he ovat elossa. Olen muuttanut jo vanhemmiltani omilleni, mutta vietän joulua silti siellä ja käymme yhdessä mummolassa syömässä joulu päivällisen. Toisaalta minulla ei ole omaa perhettä, mutta uskon silti, että käyn sen jälkeenkin, koska tiedän kuinka tärkeää se on isovanhemmilleni ja vanhemmilleni.

Mitä teet, jos puolisosi ei halua viettää jouluaan vanhemmillasi ja isovanhemmillasi`?

En ole tuo jolta kysyit, mutta omalla kohdallani suhde näin arvomaailmaltaan erilaiseen ihmiseen olisi kariutunut jo seurusteluvaiheessa.

Odotas nyt. Tajuatko kuinka itsekäs olet? Sinä VAADIT, että puolisosi viettää joulunsa SINUN vanhempien ja isovanhempien kanssa? Sinusta on liian erilainen arvomaailma jos puolisosi haluaa viettää joulunsa OMIEN vanhempiensa kanssa? Justjust.

Puolisoni vanhemmat ovat viettäneet aina joulua meidän kanssamme aivan kuten omat vanhempanikin. Tässä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. En olisi ottanut puolisokseni sellaista ihmistä, jolla on niin negatiivinen suhtautuminen sukuun - joko omaansa tai minun - että jopa joulunakin halutaan olla ilman näitä ihmisiä. 

Mitä sitten tekisit jos joku vanhemmistanne ei suostuisi teille tulemaan? Itsellä on tämä ongelma, vanhempani kun ovat eronneet eivätkä suostu saman katon alla aikaa viettämään. Puolison vanhemmat känniörveltävät kaikki joulut. Vai onko nyt niin että meistä kummankaan ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin, koska emme halua viettää joulua niinkuin sinun mielestäsi pitäisi, tai koska vanhempammet ovat eronneet tai juoppoja?

Minunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos joku ei halua tulla. Joulua - kuten ihan mitä tahansa muutakin juhlaa - vietetään silloin ilman häntä. Minä en ole missään sanonut, miten sinun pitäisi viettää jouluasi. Olen puhunut vain itsestäni ja omasta joulunvietostani. Mulle on ollut puolisonvalinnassa tärkeää, että molemmilla on kutakuinkin samanlainen käsitys, miten yhteistä elämäämme vietämme ja siihen kuuluu myös sukulaisten kanssa vietettävä aika, tavat juhlia erilaisia juhlia jne. En usko, että olisin seurusteluaikanakaan halunnut viettää joulujani tai mitään muitakaan juhlia känniörveltävien ihmisten kanssa. Jos seurustelukumppanini olisi halunnut, suhde olisi päättynyt aika nopeasti. 

Nuo känniörveltävät ihmiset ovat kuitenkin puolisoni vanhemmat, ja HE haluavat viettää joulua porukalla. Me saamme siis kilotolkulla kakkaa niskaan kun emme suostu. Täällä myös vahvasti syyllistetään kaikkia jotka eivät halua kunnon sukujoulua viettää, ilman pienintäkään ajatusta siitä, että joulu saattaa olla itseltä pilalla kun sitä joutuu viettämään epämiellyttävässä porukassa. Tämä epämiellyttävyys ei toki aina tarkoita alkoholisteja, vaan se voi tarkoittaa väkivaltaisia, narsistisia, epävakaita tai muuten vaan todella vaikeita ihmisiä joiden kanssa ei olisi koskaan missään tekemisissä jos eivät olisi läheistä sukua. Olisihan se kiva viettää iloista ja rauhaisaa joulua läheisten kanssa, mutta en kyllä tasan kanna syyllisyyttä siitä, että he omalla käytöksellään estävät sen.

Minä en ole syyllistänyt ketään siitä, että eivät halua viettää joulujaan tai yhtään mitään muutakaan päivää alkoholistien, väkivaltaisten, narkkareiden tms kanssa. Ymmärrän ihan hyvin, että ei haluta. En minäkään haluaisi. Yleensä nuo asiat tulevat toisen suvusta esille jo seurusteluaikana ja koska olen halunnut itselleni ja ennenkaikkea lapsilleni mahdollisimman tasapainoisen ja turvallisen elämän, en varmasti olisi perustanut perhettä sellaisen ihmisen kanssa, jonka suvusta tulee alkoholisoituneet, väkivaltaiset, narsistiset tai epävakaat isovanhemmat tai muut sukulaiset lapsilleni. 

Että huonosta perheestä olevan ihmisen kanssa ei kannata perustaa perhettä, vaikka tällä olisi itsellään kaikki kunnossa? Kiva. Onneksi mieheni ei ajatellut noin.

Huonosta perheestä olevan ihmisen kanssa ei kannata perustaa perhettä, JOS haluaa, että lähisuvun kanssa ollaan paljon tekemisissä. Paitsi silloin, jos ollaan valmiita luopumaan tästä halusta olla lähisuvun kanssa tekemisissä. Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, että minulle on ollut tärkeää, että puolisoni kanssa haluamme tässä (ja monessa muussakin asiassa) samaa. Minulle on ollut tärkeää, että lapsillani on turvalliset ja luotettavat isovanhemmat ja muut lähisukulaiset myös isänsä puolelta ja että heidän kanssaan ollaan myös melko tiiviisti tekemisissä. Tästäkin ketjusta huomaa, että kanssani samalla tavalla ajattelevat ovat vähemmistö. Ja nykyisin on oikeasti paljon vaikeampaa löytää sukurakasta puolisoa kuin sellaista, joka viittaa kintaalla sukulaisuussuhteille. 

Tuo kuulostaa ihan järkevältä ja loogiselta. Sori jos sanoin tylysti, lähinnä itseäni ärsytti edellisessä kommentissasi tuo lapsiin vetoaminen, koska uskon pystyväni yhtä lailla takaamaan omilleni turvallisen ja tasapainoisen kasvuympäristön vaikka lähisuku on mitä on. Mutta ymmärrän kyllä että luonnostaan sukurakkaalle ihmiselle myös puolison suku ja sen täyspäisyys on tärkeää eikä siinä ole mitään väärään :)

No problem :) Tiedän olevani ajatusmaailmaltani vähän vanhanaikainen, kun mulle suku ja sukulaisuusuhteet ovat tärkeitä. Mutta kun on koko elämänsä elänyt perheessä ja suvussa, jossa yhteisöllisyys on toiminut ihan jokaisen vapaasta tahdosta ja omasta halusta, niin on toivonut samoja asioita ja toiveita jo seurusteluaikana myös tulevalta puolisoltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti. 

On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa. 

Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D 

Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.

Sorry saarna :D 

Olen kateelinen, haluaisin vierailla isäni, mummojeni, pappojeni luona muutenkin kun jouluna, mutta he ovat kuolleet.

T.nainen 38v

Mielestäni paras tapaa viettää joulua on olla kotona kahdestaan miehen kanssa. Luetaan ja nautitaan rauhasta lukien ja nautiskellen. Mies käy tapaamassa lapsiaan ja lapsenlapsiaan ennen joulua. Emme kestäisi sitä meteliä minkä 7 pientä ja todella vilkasta last saisivat aikaan. Lahjaksi toivon isoa vähin per tään 1000 palan palapeliä ja mies uutta piippua. Koska miehen lapsenlapsilla on järjettömän kalliita lahjatoiveita on mies ilmoittanut, ettei hän kerta kaikkiaan pysty ostamaan eläkeestään sellaisia lahjoja. Vanhemmat ostakoon ja mies antaa 30 e per lapsi. Rauha säilyy ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Mikä juttu tämä on, että vain laiminlyönnit, alkoholismi tai väkivalta oikeuttaa viettämään joulun yksin? Kyllä ihan jokaisella vapaalla aikuisella on mahdollisuus viettää tai olla viettämättä joulua siten kuin haluaa.

Ärsyttävä tapakulttuuri meillä. Paljon sellaista kulissia ja esittämistä sukujuhlineen ja varsinkin joulunvietot. Hampaat irvessä stressataan. Luullaan että pitää järjestää jotain ja kutsua ja ne ketkä on kutsuttu luulee että heidän pitää sanoa kyllä.

Kaipaisin enemmän rentoutta ja aitoutta tunteenilmaisuun, ilman henkistä väkivaltaa ja alkoholismia.

Mä pidän jouluista, joissa on mukana muitakin ihmisiä.

Vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla kuin minäkin. Meillä on ollut sillä lailla, että jouluaattona meillä on joko miehen vanhemmat tai minun äitini (70+v) tai molempien vanhemmat ja joskus mun siskon perhe, ja joka kolmas joulu ollaan keskenään mökillä, jonne ei talviolosuhteissa mahdu vieraslaumaa. Sillä lailla ei tarvitse ajella sinne ja tänne: vanhoilla on helpompi matkustaa meille vaikka haettuna, kuin meillä lapsilauman (4-17 v.) kanssa. Esim. appi ja anoppi haetaan edellisenä viikonloppuna asemalta.  Onneksi ovat sellaisia, että ei tarvitse passata, vaan anoppi auttaa jouluvalmisteluissa ja appi pitää lapset shoppailupäällä ja poissa kintuista ja käyvät ostamassa kuusen. Silloin, kun vielä minun kaikki isovanhemmat oli elossa, niin esim. isänitini oli vanhemmillani, ja hakivat äitini vanhemmat. Sitten tulivat monesti minun vanhempien kyydillä (isäni on kuollut pari vuotta sitten) meille jouluaatoksi. Ja illaksi kotiin.

Ei niillä vanhoilla niin montaa joulua ole edessä. Ajatelkaa nyt vähän heitäkin. Mä ottaisin mielelläni vielä yhden joulun isäni kanssa. Tuntuisi aika karmealta, että omat lapset sorsisi jouluna ja jättäisi yksin. Eikös joulu ole perheen juhla, ja ongelmia voi ratkoa?

hanska kirjoitti:

Mikä juttu tämä on, että vain laiminlyönnit, alkoholismi tai väkivalta oikeuttaa viettämään joulun yksin? Kyllä ihan jokaisella vapaalla aikuisella on mahdollisuus viettää tai olla viettämättä joulua siten kuin haluaa.

No niin onkin oikeus. Aivan kuten jokaisella on oikeus olla hoitamatta lapsenlapsiaan, vaikkei olisikaan alkoholisti tai väkivaltainen. Tai on oikeus lahjoittaa koko omaisuutensa Romanian kulkukoirille. Ketään sukulaista ei ole pakko tavata jouluna eikä koskaan muulloinkaan, jos ei halua. Mä ymmärrän ihan hyvin, että on ihmisiä, joille oman vanhemman tai isovanhemman yksinäisyys on ihan yhdentekevä asia. Erityisen hyvin ymmärrän, jos syynä on vanhemman tai isovanhemman alkoholismi tai väkivaltaisuus. Sukurakkaus on asia, jonka ihminen oppii jo lapsuudessaan omien vanhempiensa esimerkistä. Jos sitä esimerkkiä ei ole tai sukulaisissa ei ole mitään rakastettavaa, niin ei voi olettaakaan, että lapsesta kehittyisi sukurakas. 

Sukujoulut ovat ylimainostettuja, en ole yhteisöllinen ja viihdyn itsekseni. Onneksi mies on samanlainen, soitamme sukulaisillemme joulutervehdykset joulurauhan julistuksen jälkeen ja sitten kännyt kiinni. Miksi pitäisi olla yhteisöllinen ja sukurakas, ellei kerta kaikkiaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Sukujoulut ovat ylimainostettuja, en ole yhteisöllinen ja viihdyn itsekseni. Onneksi mies on samanlainen, soitamme sukulaisillemme joulutervehdykset joulurauhan julistuksen jälkeen ja sitten kännyt kiinni. Miksi pitäisi olla yhteisöllinen ja sukurakas, ellei kerta kaikkiaan halua.

Minusta ei pidäkään olla, jos ei sitä oikeasti ole. Mutta ei myöskään pidä valittaa, miksi anoppi on niin paljon läheisempi tyttärensä, joka on yhteisöllinen ja sukurakas, kuin poikansa kanssa. 

Ei hyvänen aika millainen lapanen voi nainen olla! Tänä vuonna ilmoitat että talon puolesta on tarjolla kinkkua ja x ja y, ja muut ruokalajit delegoit muille osallistujille. Ihanko oikeasti olet monta vuotta suostunut siihen että a) maksat ja b) laitat ruuat ja pidot isolle porukalle joulukarkkeja ja kukkapuskaa vastaan?

Lopeta kynnysmattona oleminen, sukulaisesi käyttävät kiltteyttäsi hyväksi mennen tullen. Itse en kehtaisi mennä kolmeksi päiväksi valmiiseen pöytään, vaan kysyisin emännältä mitä ruokia voin tuoda ja todellakin osallistuisin kattamiseen ja tiskirumbaan.

Muuta kaavaa tänä vuonna ja pakota osallistujat tekemään osansa, delegoi ruuat ja viinit ja jos sukulaisesi tosiaan ovat niin tolloja etteivät tajua kantaa kortta kekoon niin ronskisti komennat siskon tiskivuoroon ja enon kattamaan pöydän ja kenet mihinkin hommaan.

Yritin ehdottaa kerran nyyttikestejä, mutta sain kuulla, ettei se sovi kun vain minä osaan tehdä laatikot kuten äiti ne teki, leipoa äidin  kakut jne. Karkkia, juomaa, kukkia tulee sitten aivan liikaa tuliaisina.

Kun omat lapset aikuistuivat tein heille selväksi, että he ovat aina tervetulleita lapsuudenkotiinsa, mutta minusta ok, jos luovat omat joulutraditionsa. Niin osa onkin tehnyt. Joulunviettoon tulevat lapset ovat nyt kyllä apunani ja meillä on hauskaa yhdessä. Ongelmana ovat minun ja puolison sisarukset sekä liuta tätejä ja setiä. En enää oikein jaksaisi pitää täysihoitolaa heille, raataa ruuan laitossa aamusta iltaan kolme päivää, järjestää paikkoja ennen seuraavaa ateriaa, kuunnella samoja juttuja vuodesta toiseen. Oma nukkumiseni jää todella vähiin jouluna ja olen aivan kuollut monta päivää vieraiden lähdettyä. Samalla on huono omatunto siitä, etten nauti minulle kuitenkin läheisistä ihmisistä, joilla ei ole enää monta vuotta edessä. Tai sitten elävät kaikki yli 100-vuotiaiksi ja minä uuvun lopullisesti.[/quote]

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän jouluista, joissa on mukana muitakin ihmisiä. – – Ei niillä vanhoilla niin montaa joulua ole edessä. Ajatelkaa nyt vähän heitäkin.

Vähän ontto vetoomus, kun itse myönnät nauttivasi sukujouluista. Helppohan siinä on ajatella vanhuksia, kun aidosti nauttii sellaisesta yhdessäolosta, johon he kuuluvat. Puheesi vanhusten muistamisesta olisi tehokkaampaa, jos et pitäisi sukujouluista mutta suostuisit niihin vanhusten mieliksi. En silloinkaan arvostaisi käyttäytymistäsi, mutta ainakin jeesustelusi merkitsisi jotakin.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Mikä juttu tämä on, että vain laiminlyönnit, alkoholismi tai väkivalta oikeuttaa viettämään joulun yksin? Kyllä ihan jokaisella vapaalla aikuisella on mahdollisuus viettää tai olla viettämättä joulua siten kuin haluaa.

No niin onkin oikeus. Aivan kuten jokaisella on oikeus olla hoitamatta lapsenlapsiaan, vaikkei olisikaan alkoholisti tai väkivaltainen. Tai on oikeus lahjoittaa koko omaisuutensa Romanian kulkukoirille. Ketään sukulaista ei ole pakko tavata jouluna eikä koskaan muulloinkaan, jos ei halua. Mä ymmärrän ihan hyvin, että on ihmisiä, joille oman vanhemman tai isovanhemman yksinäisyys on ihan yhdentekevä asia. Erityisen hyvin ymmärrän, jos syynä on vanhemman tai isovanhemman alkoholismi tai väkivaltaisuus. Sukurakkaus on asia, jonka ihminen oppii jo lapsuudessaan omien vanhempiensa esimerkistä. Jos sitä esimerkkiä ei ole tai sukulaisissa ei ole mitään rakastettavaa, niin ei voi olettaakaan, että lapsesta kehittyisi sukurakas. 

Hienosti osaat ainakin tuon syyllistyspuheen ja uhkakuvien maalailun. Anoppiainesta.