Lue keskustelun säännöt.
Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua
16.10.2016 |
Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.
Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.
Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.
Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.
Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.
Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.
Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.
Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.
Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)
Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.
Kommentit (258)
Täällä ei ole enää kuin 1 isovanhemmista elossa yhteensä kummaltakaan puolisolta. Omia isovanhempiani en ole edes tavannut. Puolison puolelta on elossa isovanhempi joka ei ole koskaan hyväksynyt lapsensa puolisoa ja sen takia myöskään lapsenlapsiaan. Tämän tyypin suoranaista v*****lua ei kukaan jaksa kuunnella. Äitini vietä joulua, ja isäni taas itkee kaikki joulut sen ajan perään kun me olimme vielä lapsia ja joulupukki kävi, yrittää väkisin tunkea meitä yli kolmekymppisiä pikkulapsen rooliin. Lapsia meillä ei ole joten olemme katsoneet parhaimmaksi poistua maasta jouluksi jo seurustelun alusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Kaikkien vanhemmat/muut sukulaiset eivät ole mukavia.
2. Kukaan ei halua viettää yhtään joulupyhää turhasta vinkuvan änkyrämarttyyrin kanssa.
3. Kaikkia ei voi miellyttää.
4. Joulun vietosta voi päättää joko itseään miellyttävällä tavalla tai yrittää miellyttää jotakuta muuta, mutta varmasti paha mieli on kaikilla jos se jota yritetään miellyttää ei ole miellyttynyt vaikka päällään seisoisi. Tässä tapauksessa lienee ihan ok, että ei mene miellyttämään.
5. Joulun lisäksi vuodessa on paljon muitakin päiviä. Jos yhteiselo ei muulloinkaan suju kivasti, niin ei se kyllä suju joulunakaan.
6. Onko pakko? No ei kyl oikeestaan oo. Ollaanks me ainuita? No ette varmasti oo. Onks se oikein? Tiiäpä tuosta. Miks? Jaa-a. Voi jatkaa haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yhdet isovanhemmat ja aion käydä siellä joka joulu niin kauan kuin he elävät, koska he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja ei ikinä tiedä kuinka kauan he ovat elossa. Olen muuttanut jo vanhemmiltani omilleni, mutta vietän joulua silti siellä ja käymme yhdessä mummolassa syömässä joulu päivällisen. Toisaalta minulla ei ole omaa perhettä, mutta uskon silti, että käyn sen jälkeenkin, koska tiedän kuinka tärkeää se on isovanhemmilleni ja vanhemmilleni.
Mitä teet, jos puolisosi ei halua viettää jouluaan vanhemmillasi ja isovanhemmillasi`?
En ole tuo jolta kysyit, mutta omalla kohdallani suhde näin arvomaailmaltaan erilaiseen ihmiseen olisi kariutunut jo seurusteluvaiheessa.
Odotas nyt. Tajuatko kuinka itsekäs olet? Sinä VAADIT, että puolisosi viettää joulunsa SINUN vanhempien ja isovanhempien kanssa? Sinusta on liian erilainen arvomaailma jos puolisosi haluaa viettää joulunsa OMIEN vanhempiensa kanssa? Justjust.
Puolisoni vanhemmat ovat viettäneet aina joulua meidän kanssamme aivan kuten omat vanhempanikin. Tässä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. En olisi ottanut puolisokseni sellaista ihmistä, jolla on niin negatiivinen suhtautuminen sukuun - joko omaansa tai minun - että jopa joulunakin halutaan olla ilman näitä ihmisiä.
Mitä sitten tekisit jos joku vanhemmistanne ei suostuisi teille tulemaan? Itsellä on tämä ongelma, vanhempani kun ovat eronneet eivätkä suostu saman katon alla aikaa viettämään. Puolison vanhemmat känniörveltävät kaikki joulut. Vai onko nyt niin että meistä kummankaan ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin, koska emme halua viettää joulua niinkuin sinun mielestäsi pitäisi, tai koska vanhempammet ovat eronneet tai juoppoja?
Minunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos joku ei halua tulla. Joulua - kuten ihan mitä tahansa muutakin juhlaa - vietetään silloin ilman häntä. Minä en ole missään sanonut, miten sinun pitäisi viettää jouluasi. Olen puhunut vain itsestäni ja omasta joulunvietostani. Mulle on ollut puolisonvalinnassa tärkeää, että molemmilla on kutakuinkin samanlainen käsitys, miten yhteistä elämäämme vietämme ja siihen kuuluu myös sukulaisten kanssa vietettävä aika, tavat juhlia erilaisia juhlia jne. En usko, että olisin seurusteluaikanakaan halunnut viettää joulujani tai mitään muitakaan juhlia känniörveltävien ihmisten kanssa. Jos seurustelukumppanini olisi halunnut, suhde olisi päättynyt aika nopeasti.
Anteeksi nyt, mutta minkä helvetin takia tätä ajatusta on pakko edeltää vatavuoroinen kutsu? Miksi niiden isovanhempien ja muiden sukulaisten ei tarvitse hyväksyä, että jos joku ei halua tulla niin sitten juhlitaan ilman häntä? Miksi?
Ja huomautan nyt, että perhe ja suku ovat minulle tärkeitä ja tapaan heitä mielelläni pitkin vuotta. Se että en halua viettää heidän kanssaan mitään pakkojuhlaa vuosikymmenien koreografialla, kun mieluummin lepään ne muutaman päivän kotona raskaan syksyn jälkeen, ei kerro yhtään mitään siitä kuinka paljon heistä välitän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yhdet isovanhemmat ja aion käydä siellä joka joulu niin kauan kuin he elävät, koska he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja ei ikinä tiedä kuinka kauan he ovat elossa. Olen muuttanut jo vanhemmiltani omilleni, mutta vietän joulua silti siellä ja käymme yhdessä mummolassa syömässä joulu päivällisen. Toisaalta minulla ei ole omaa perhettä, mutta uskon silti, että käyn sen jälkeenkin, koska tiedän kuinka tärkeää se on isovanhemmilleni ja vanhemmilleni.
Mitä teet, jos puolisosi ei halua viettää jouluaan vanhemmillasi ja isovanhemmillasi`?
En ole tuo jolta kysyit, mutta omalla kohdallani suhde näin arvomaailmaltaan erilaiseen ihmiseen olisi kariutunut jo seurusteluvaiheessa.
Odotas nyt. Tajuatko kuinka itsekäs olet? Sinä VAADIT, että puolisosi viettää joulunsa SINUN vanhempien ja isovanhempien kanssa? Sinusta on liian erilainen arvomaailma jos puolisosi haluaa viettää joulunsa OMIEN vanhempiensa kanssa? Justjust.
Puolisoni vanhemmat ovat viettäneet aina joulua meidän kanssamme aivan kuten omat vanhempanikin. Tässä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. En olisi ottanut puolisokseni sellaista ihmistä, jolla on niin negatiivinen suhtautuminen sukuun - joko omaansa tai minun - että jopa joulunakin halutaan olla ilman näitä ihmisiä.
Mitä sitten tekisit jos joku vanhemmistanne ei suostuisi teille tulemaan? Itsellä on tämä ongelma, vanhempani kun ovat eronneet eivätkä suostu saman katon alla aikaa viettämään. Puolison vanhemmat känniörveltävät kaikki joulut. Vai onko nyt niin että meistä kummankaan ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin, koska emme halua viettää joulua niinkuin sinun mielestäsi pitäisi, tai koska vanhempammet ovat eronneet tai juoppoja?
Minunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos joku ei halua tulla. Joulua - kuten ihan mitä tahansa muutakin juhlaa - vietetään silloin ilman häntä. Minä en ole missään sanonut, miten sinun pitäisi viettää jouluasi. Olen puhunut vain itsestäni ja omasta joulunvietostani. Mulle on ollut puolisonvalinnassa tärkeää, että molemmilla on kutakuinkin samanlainen käsitys, miten yhteistä elämäämme vietämme ja siihen kuuluu myös sukulaisten kanssa vietettävä aika, tavat juhlia erilaisia juhlia jne. En usko, että olisin seurusteluaikanakaan halunnut viettää joulujani tai mitään muitakaan juhlia känniörveltävien ihmisten kanssa. Jos seurustelukumppanini olisi halunnut, suhde olisi päättynyt aika nopeasti.
Anteeksi nyt, mutta minkä helvetin takia tätä ajatusta on pakko edeltää vatavuoroinen kutsu? Miksi niiden isovanhempien ja muiden sukulaisten ei tarvitse hyväksyä, että jos joku ei halua tulla niin sitten juhlitaan ilman häntä? Miksi?
Ja huomautan nyt, että perhe ja suku ovat minulle tärkeitä ja tapaan heitä mielelläni pitkin vuotta. Se että en halua viettää heidän kanssaan mitään pakkojuhlaa vuosikymmenien koreografialla, kun mieluummin lepään ne muutaman päivän kotona raskaan syksyn jälkeen, ei kerro yhtään mitään siitä kuinka paljon heistä välitän.
Lihavoimasi teksti oli vastaukseni edellisen kirjoittajan minulle esittämään kysymykseen, mitä minä tekisin, jos joku kutsumistani ihmisistä ei haluaisi osallistua järjestämääni jouluun. Vastaukseni olisi täsmälleen sama, vaikka olisin isovanhempi tai muu sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D
Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.
Sorry saarna :D
Nyt ihan pakko takertua tähän. Usein nämä ikäihmiset haluavat joulun tavoin viettää myös äitien- ja isänpäivät samalla tyylillä koko perheen kesken. Se on totta, että mielelläänhän sitä muistaa omia vanhempia ja lapset isovanhempiaan.
Missä vaiheessa näiden ikäihmisten lasten on soveliasta sanoa, että nyt ei jaksaisi enää reissata joulunpyhiksi vaan olisi mukava levätä kotona? Minä olen nyt 53-vuotias, vanhemmat 80-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Olen sairastellut itse, miehellä on vakava sairaus ja en todellakaan halua lähteä jouluksi minnekään. Sitten vielä syyllistetään, että "kuka ties vanhemmilla on elämänsä viimeinen joulu". Tässä näitä viimeisiä jouluja ehtii vielä olla vaikka kuinka paljon. Omien tai varsinkin miehen joulujen määrä voi olla vähäisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Kaikkien vanhemmat ja isovanhemmat eivät ole ihan niin pullantuoksuisia ja ihania kuin joidenkin toisten.
Näinpä. Itselle joulut isovanhempien kanssa on ihan tuskaa. Äidin äiti on hyvin vahvasti uskonnollinen, vanhoillislestadiolainen ja minä kirkosta eronnut ja mua lyötiin sillä raamatulla päähän joka joulu lapsena siksi, että Jumala kuuluu ottaa sydämeen ja teininä siksi, kun erosin kirkosta ja joudun helvettiin. Mun vanhemmat vihelsi pelin poikki ja he käyvät nyt mummolassa ilman meitä lapsiaan ennen joulua ja aatto menee sit mun ja sisarusteni (myös kirkosta eronneita) ja heidän lasten kanssa meidän lapsuudenkodissa. Mummo toki valittaa, että miksi me ei aattona tulla käymään kaikki ja syy on ihan tasan se, että mummo ei osaa käyttäytyä ja mun vanhemmilla on vaihtoehtona sulkea omat lapsensa tai mummo pois joulun vietosta, koska me ei suostuta enää koko aattoiltaa kuuntelemaan sitä, miten ollaan paskoja ja kieroon kasvaneita ihmisiä ja miten hän on pettynyt ja miten mua ois pitänyt teininä piestä kun kirkosta aioin erota ja houkuttelin sisaruksetkin sille tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisellä joululla/äitienpäivällä/pääsiäisellä/juhannuksella/lauantailla/syntymäpäivällä/nimipäivällä uhkailu ja kiristäminen on vielä säälittävämpää kuin perinnöllä uhkailu ja kiristäminen.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisellä joululla/äitienpäivällä/pääsiäisellä/juhannuksella/lauantailla/syntymäpäivällä/nimipäivällä uhkailu ja kiristäminen on vielä säälittävämpää kuin perinnöllä uhkailu ja kiristäminen.
Joka joulu piti olla puolison mummon luona kun hän oli jo yli 70 ja huonossa kunnossa ja mikä tahansa joulu saattoi olla viimeinen. Mummo eli 99-vuotiaaksi. Yli 20 vuotta mun sukuni sai olla joulunsa ilman meitä, koska tämä yksi mummo vaati..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummo on viimeiset 13 joulua ollut hyppäämässä hautaan. Joulupöydässä on hyvä hetki kertoa omat hautajaistoiveensa, kun kaikki ovat paikalla. Ja taas kertaalleen voi todeta, että en minä taida ensi joulua nähdä. Ja siinä hautajaistoiveiden lomassa voi kertoa muille kuinka paljon he ovat lihoneet sitten edellisen tapaamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Tämä. Jos heistä (isovanhemmista) olisi yksikin elossa, niin tiedän että heidän kanssa olisin. Nyt perhe useammassa maassa, ja silti pyritään vierailemaan aina kun voi. Ikävä on jatkuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin kyllä on kiitollinen, että on normaaliperheestä lähtöisin ja miehenkin osasi ottaa sellaisen, kenellä on tavallinen ydinperhe lapsuudenperheenä.
Kun lähtökohdat on tasapainoisia, niin osaa asiatkin ottaa stressaamatta ja pystyy tällaiset joulujutut sopimaan asiallisesti, ilman, että tarvitsee joka asiasta vetää herneitä nenään ja ahdistua ja panikoida.
Samaa mieltä. Ihana olla normaali. Minulla on läheiset suhteet niin minun kun mieheni perheeseen ja soitellaan ainakin pari kertaa viikossa. Joulukin vietetään vuorovuosin kummassakin paikassa. Ei stressiä joulusta. Kaikki tykkäävät lähteä mummolaan. Aikuiset lapset käy siellä ilman meitäkin.
Taitaa olla niin, että normaalit ovat vähemmistönä. Ihmisistä on tulossa itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D
Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.
Sorry saarna :D
Nyt ihan pakko takertua tähän. Usein nämä ikäihmiset haluavat joulun tavoin viettää myös äitien- ja isänpäivät samalla tyylillä koko perheen kesken. Se on totta, että mielelläänhän sitä muistaa omia vanhempia ja lapset isovanhempiaan.
Missä vaiheessa näiden ikäihmisten lasten on soveliasta sanoa, että nyt ei jaksaisi enää reissata joulunpyhiksi vaan olisi mukava levätä kotona? Minä olen nyt 53-vuotias, vanhemmat 80-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Olen sairastellut itse, miehellä on vakava sairaus ja en todellakaan halua lähteä jouluksi minnekään. Sitten vielä syyllistetään, että "kuka ties vanhemmilla on elämänsä viimeinen joulu". Tässä näitä viimeisiä jouluja ehtii vielä olla vaikka kuinka paljon. Omien tai varsinkin miehen joulujen määrä voi olla vähäisempi.
Ja entäs sitten tuo "(...) itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää" ? Kummalla mahtaa olla enemmän aikaa tehdä niitä asioita kuin itse lystää, eläkeläisillä vai kiirevuosiaan elävällä perheellä? Mulla oli pahimmillaan 120 matkapäivää vuodessa, lapsia oli kolme, mieskin haastavissa töissä, tehtiin remonttia. Sitten pitäisi vielä syksyn ainoan katkon - kolmen päivän mittaisen joulun, aikana ajaa 250 + 200 + 400 km koko porukan kanssa, nukkua ahtaasti klumppuisella vuodesohvalla, sietää vanhempiensa kuittailut ja totuttaa lapsoset takaisin kodin systeemeihin joulun jälkeisen viikon samalla kun töissä on vuoden kiireisin aika käyttöönottovalmisteluineen ja vuodenvaihderumbineen. Aivan mah-ta-vaa elämää ja vain sen takia, kun isovanhemmat ajattelevat, että eihän he voi matkustaa, koska minkä ihmeen takia sitä omasta kotoa lähtis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme kumpikin jo vanhoja mies on 75 ja minä 70v , mutta lapset käy meillä jouluna. Useimmiten jo aattona, vaihdamme lahjat ja toivotamme hyvät joulut. Nyt vanhempana haluamme olla kaksin aaton ja sitten joulu ja tapanin päivänä päivänä käymme puolin ja toisin kylässä. Ymmärrämme ,että jokainen haluaa jouluna rauhoittua ja olla oman perheensä kanssa. Olemme paljon yhdessä ympäri vuoden, ei joulu ole pakko olla yhdessä ,näemme muutenkin usein.
Totean saman kuin muutama muukin jo, antaisin mitä vain saadakseni vielä yhden joulun äitini, isäni ja isovanhempieni kanssa. En ole vielä neljää kymmentäkään ja lapsetkin on pieniä.
Älkää sitten perkele itkekö, kun vanhempanne ja isovanhempanne ovat kuolleet, kun ei sitä viimeistä jouluakaan vietetty. Toivottavasti sitten, kun sinä olet vanha ja haluaisit kokea oikean kunnon joulun ehkä vielä viimeisen kerran, omat lapsesi ja heidän lapsensa käyttäytyvät samoin.
Meidän perheessä ei muuten yhtään ainuttakaan joulua vietetty ilman mummua, niin kauan kuin oli elossa! Enkä minä aio viettää ainuttakaan joulua täysin erossa vanhemmistani niin kauan kuin minussa henki pihisee, enkä aio olla laittamatta joulua heille ja itselleni ja niille läheisille, jotka elämässäni ikinä tulevatkaan olemaan.
Kyllä meillä äiti sai vuorotöistä riippumatta joulun aikaiseksi, kun vaan lapsetkin osallistui. Eihän siihen ihmeitä edes tarvita. Kaikkea on kaupassa valmiina. Eri asia sitten on, jos on vähävarainen, eikä pysty joulua tekemään. Mutta jos kerran matkoillekin on varaa, niin kyllä sitten ihan normijoulun viettoonkin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka riistävät vanhoilta ihmisiltä joulun. Tiedän perheitä, joissa vanhukset jo vanhainkodeissa suht sairaina, niin omaiset ovat vieneet joulun mukanaan näihin hoitolaitoksiin, jotta saavat olla yhdessä ja viettää joulua.
Kyllä niitä soraääniä aina välillä on viime vuosina kuulunut meidänkin lähiperheessä, kun osa porukkaa niin stressaa. Olenkin sanonut, että olkaa missä olette, minä hommaan kuusen ja teen sellaisen joulun kuin joka vuosi ja oveni on avoinna vanhemmille, veljille ja kuka nyt haluaa sitä joulua tulla viettämään.
Mä saan joulusta niiiiiiin paljon energiaa ja hyvää mieltä, että sitä ajatellessa jaksan elää 90% koko vuodesta. Hyräilen joululauluja kaupassa jo heinäkuussa. Kohta kehtaa oikein kunnon ääneenkin hyräillä, eikä katsota ihan kieroon :D
Niin asiahan ei minulle kuulu, mutta kun lähdit jakamaan ongelmasi julkisesti, niin väitän, että onnellisemmaksi tulette, kun vietätte joulun vanhuksienne kanssa edes jollain tavalla.
Mukavaa joulun odotusta kaikille :)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se nuori ihminen joka pakotetaan vierailemaan kaikki mummot ja papat jouluna. Kivaa nähdä heitä mutta todella stressaavaa kiertää monta eri paikkaa kun pitää poikaystävänkin isovanhemmat kiertää. En tiedä rauhallisesta joulusta mitään.
Vai poikaystävän vanhemmat. Ne nyt ei vielä oo mitään. Onhan siinä kolme päivää kiertää, aaton olet rauhassa ja kierrät joulupäivänä ja tapanina. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat myös sellaisia, jotka odottivat, että me lapset kasvetaan aikuisiksi ja ei tarvitse enää viettää perhejoulua.
Siinäpä sitten kykin joulut opiskeluaikojen soluasunnossa yksin, etten vain häiritse vanhempiani. Saivat viettää joulut kahdestaan.
No, nyt kun on oma perhe, olen jatkanut samaa linjaa, että vietämme sen vain oman perheen ja miehen vanhempien kanssa. Omat vanhempani saavat viettää joulua edelleen kahdestaan, vaikka nyt muka he niin haluaisivat tulla meille. Mutta suon heille sen ilon, että en todellakaan häiritse heidän joulurauhaansa ja halua heitä meille rasittumaan ja meitä sinne, että heillä olisi raskasta.
Et siis halua olla yhtään sen parempi ihminen kuin vanhempasikaan. Tunnetko sydämesi paisuvan, kun saat kostaa sen, mitä itse muutamina vuosina olet joutunut kokemaan? Miksi annoit tehdä itsellesi niin? Mä olisin mennyt lapsuuden kotiini, auttanut joulusiivouksissa ja ruoanlaitoissa. Ei siinä kohtaa sitten enää voida omaa lastaan ulos heittää.
Onneksi olin jo nuorena niin fiksu, että naimisiin mennessäni ilmoitin vanhemmilleni, että me sitten teemme omanlaisen joulumme emmekä matkusta mihinkään joulunviettoon. Meille saa tulla, ovet ovat aina avoinna ja monta joulua onkin vietetty isolla porukalla vanhempieni ja veljeni perheen kanssa. (Mieheni vanhammat kuolivat jo ennen avioliittoamme). Kyllä olen ollut tyytyväinen, että hektisen elämän vastapainoksi tietää voivansa rauhoittua nauttimaan joulun tunnelmasta oman kodin rauhaan.
Yksi ainoa joulu menneinä 35 vuotena on vietetty poissa kotoa - Afrikassa.
Lapset ovat jo aikuisia ja elävät omien kumppaneidensa kanssa, mutta siitä huolimatta haluavat he tulla meille joka joulu; ilmeisesti olen onnistunut tekemään joulusta nautinnollisen juhlan. Ei heitä kutsuta eikä kysytä tulemaan, vaan he pitävät sitä itsestäänselvänä. Jos en enää joskus jaksa järjestää joulua, kerron siitä kyllä sitten ajoissa.
Mitä syyllistämistä tuossa oli? Jokaisella vapaalla aikuisella on mahdollisuus viettää joulu ihan niinkuin itse haluaa. Sinun sanojasi. Minä lisään, että on myös mahdollisuus viettää koko elämänsä ihan niinkuin itse haluaa.