Lue keskustelun säännöt.
Mies pihtasi vuosia, mutta on halukas taas :(
15.10.2016 |
Stressi ja kiireet(kai?) veivät mieheltä vuosiksi halut, eikä hän osannut rauhoittaa tilannetta, vaikka tiesi mistä haluttomuus johtuu.
Vuosia kuuntelin sitä; ei tänään, pää kipeä, väsyttää, huomenna sitten -virttä. Sitä kun hän lauantai-iltaisin jo klo 17 alkoi siristellä (joskus tahallisesti) silmiä, ettei tarvisi harrastaa seksiä. Ymmärsin kyllä nämä pienet vihjeet. Lopulta lakkasin pyytämästä, mutta teatraalinen esitys jatkui, koska mies kai pelkäsi minun lähestyvän.
Nämä vuodet vetivät naisellisen ja seksuaalisen itsetuntoni täysin nollaan. Pahiten siinä vaiheessa, kun en enää edes halunnut tai pyydellyt ja mies teki kysymättä, ilman syytä jo selväksi eleillään ja puheillaan, ettei halua minua. Hän saattoi tulla perjantaina töistä ja ilmoituksen tapaan sanoa "minua väsyttää. Menen tänään aikaisin nukkumaan, että älä odota turhaan" valvoi kuitenkin yömyöhille, kunhan en lähestynyt.
Nyt kun mies haluaakin taas, en osaa enää vastata siihen. Olen kuitenkin antanut joka kerta, koska tiedän miten nöyryyttävää on tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi.
En vain halua häntä enää. Unissani haaveilen nuoruuteni viriileistä existä. Saatan herätä sellaiseen uneen.
Intohimo on täysin kadonnut. Tunnen ovulaation aikaan voimakasta biologista tarvetta miehelle, mutta kun mieheni lähestyy ehdottaen, jähmetyn sisäisesti. Menen lukkoon ja tunnen itseni ihan kamalan huonoksi.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Rakastan häntä, mutta en tunne itseäni enää naiseksi ollenkaan. En ole se viriili ja halukas nainen mikä olin tavatessamme.
Sanottakoon vielä, että ensimmäisen puolen vuoden ajan lähestyin. Kolme seuraavaa vuotta annoin olla. Kyse ei ollut siitä, että olisin ahdistellut jatkuvasti.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi tästä ei voi vain suoraan puhua miehen kanssa? Ihan käsittämätöntä millaisia parisuhteet nykyään ovat kun katsellaan vaikka mitä perseilyä ja ei vahingossakaan selvitetä asioita ja kommunikoida. Tai sitten olen itse äärimmäisen rasittava puoliso kun selvitän aina kaikki ongelmat ja puhun kaikesta rehellisesti ja heti.
En tiedä. Ehkä pelkään hänen menettävän halunsa taas, jos alan heti nalkuttamaan jostain vähänkään seksiin liittyvästä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi tästä ei voi vain suoraan puhua miehen kanssa? Ihan käsittämätöntä millaisia parisuhteet nykyään ovat kun katsellaan vaikka mitä perseilyä ja ei vahingossakaan selvitetä asioita ja kommunikoida. Tai sitten olen itse äärimmäisen rasittava puoliso kun selvitän aina kaikki ongelmat ja puhun kaikesta rehellisesti ja heti.
En tiedä. Ehkä pelkään hänen menettävän halunsa taas, jos alan heti nalkuttamaan jostain vähänkään seksiin liittyvästä?
Ap
Yhdellä lauseella:
"Tuntuu pahalta harrastaa seksiä kun seksittömyys kuihdutti omankin seksuaalisuuden ja nyt pelottaa puhua asiasta, koska pelkään että sama toistuu nyt kun otan asian esille."
Ta-daa. Jos voi harrastaa seksiä, joka on jo aika intiimiä puuhaa, niin kai nyt voi kommunikoidakin...
Mitä väliä sillä on että menettää halunsa? Ethän sä enää munaa siltä halua itsekään. Se on löytänyt uuden naisen ja sen vuoksi hormonit hyrrää taas kotonakin.
Olet ollut täysin tyytyväinen kun olet voinut systätä seksittömyyden miehen syyksi. Nyt olet kusessa kun mies taas haluaa ja se on sinun syytä että teillä ei ole seksiä. Aika tyypillistä naisille, mies on aina vastuussa seksistä.
Ymmärrettävää ap. Mutta älä sekstaa, jos et halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisis suhteissani olen ollut todella viriili ja kokeillut no..lähes kaikkea mitä sängyssä voi kokeilla. Minulla ei ole koskaa ollut kummoisia estoja asian suhteen ennen nykyistä elämäntilannettani. En haluaisi kuitenkaan luovuttaa. Haluaisin saada haluni takaisin.
Ap
No, ei ole mielestäni mikään ihme, jos ei innosta ja seksi tuntuu vastenmieliseltä. Nöyryyttävä kohtelu vie halut, vaikka kuinka haluaisi olla parempi ihminen.
Jos mieheni, joka on pihdannut monia vuosia, alkaisi taas jostain syystä haluta, niin sitten kai olisi minun vuoroni pihdata ja hän saisi vetää käteen. En vain pysty haluamaan niin silmittömän itsekästä ihmistä, vaikka seksiä tekisikin mieli. Hän on kyllä stressaantunut, mutta ei halua ratkaista vääristynyttä suhdettaan työhön ja kehittää stressittöminä aikoina stressaavia harrastuksia, jotta tuntisi taas stressiä ja voisi samalla vältellä puolisoaan, minua. Työlle omistautuminen oheissairauksineen on osa hänen identiteettiään. Muut, työpsykologi mukaanlukien, ovat yrittäneet herätellä häntä, mutta itse hän ei halua muuttua. Toisaalta, mitäänhän ei ole pakko, edes avioliitossa. Ei minua se kismitä, että hän päättää itse itsestään, vaan se, että omistushaluisena ja itsekkäänä ihmisenä päättää minun puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuuko teiltä rauhallinen toistenne huomioida keskustelu. Nyt olisi sen paikka. Nalkuttaminen ei vie asiaa myönteisesti eteepäin.
Ulkopuolinen keskusteluapu voisi myös auttaa.
Tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut täysin tyytyväinen kun olet voinut systätä seksittömyyden miehen syyksi. Nyt olet kusessa kun mies taas haluaa ja se on sinun syytä että teillä ei ole seksiä. Aika tyypillistä naisille, mies on aina vastuussa seksistä.
Siis miten niin naiset ajattelevat, että mies on aina vastuussa seksistä?
Omassa parisuhteessa oli samantyyppinen tilanne kuin ap:lla. Mies menetti täysin halunsa. Ehdottelin muutamia kuukausia, sitten jätin hänet vuosiksi rauhaan. Olin aivan romuna itsetunnollisesti.
Sitten mies muista syistä meni lääkäriin, todettiin testosteronin alentunut taso ja hän sai lääkkeet. Johan häntä rupesi haluttamaan! En vain itse enää halunnut. Vaikka olin toivonut, että hänen halunsa palaisivat, niiden palattua en enää vain voinut. Olin lukossa ja jähmettynyt. Halusin haluta, mutten halunnut. Vihasin häntä. Erosimme.
En katso, että kumpikaan on vastuussa mistään. En syytä kumpaakaan mistään. Näin asiat vain meni.
Olipa tilanne miten päin tahansa, yleensä tultuaan vuosikausia torjutuksi toinen ei enää pysty, vaikka tilanne muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä anna sille ainakaan joka kerta!
Vähän itsekunnioitusta??
Viestin 10 lähettäjä jatkaa.
Kävimme pariterapiassa miehen haluttomuuden aikana ja halujen palattua. Sen lisäksi asiasta on kahden kesken keskusteltu, keskusteltu ja keskusteltu. Ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainnut rakastajattaren ja miehen välille tullut kinaa.
8 jatkaa: Niin, minäkin otin vastuuta tilanteestamme ehdottamalla miehelle testotason mittauksia, mutta eihän sekään kelvannut. Se vain suuttui siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole seksiä ollut nyt reiluun vuoteen mues ei halua. Minä voin vannoa, että jos nyt yllättäen haluaisi, niin enää ei tipu.
Vuosia hän halusi seksiä harvakseltaan esim 3 kk välein. Minä annoin aina, koska tiesin miltä pakit tuntuivat, ihan niin kuin ap on tehnyt. Loppuaikoina seksi oli kamalaa, miehen seisokki epävarma eli hommiin piti ryhtyä heti, esileikin aikana siis kahdessa minuustissa kalu saattoi laskea eikä nousta enää. Pikajutuissa ilman mitään etukäteislämmittelyjä 3 minuutin yhdynnässä en ehtinyt tulla, eikä ukkokaan hoitanut sitä loppuun. En saanut seksistä mitään, tai ehkä hyvän mielen siitä, että hän halusi minua.
Itse olen erittän seksuaalinen ja haluan seksiä, paljon ja hyvää sellaista. En pysty elämään ilman, joten olen ajautunut hoitamaan tarpeeni muualla. Ilman lapsia olisin jo eronnut. Nyt sinnitellään kunnes kaikki lentävät pesästä.
15 jatkaa
Tilanteesta on puhuttu, ehdotettu lääkäriä ja testosteroni mittauksia. Olen pukeutunut seksikkäästi, vongannut ja ollut vonkaamatta. Kokeilin aikoinani kaikki lähestymistavat - ihan turhaan.
Jos toinen ei halua tehdä asialle mitään, se oli siinä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole seksiä ollut nyt reiluun vuoteen mues ei halua. Minä voin vannoa, että jos nyt yllättäen haluaisi, niin enää ei tipu.
Miksi naiset on usein tällaisia kostonhaluisia pillullakiristäjiä?
Vierailija kirjoitti:
No, ei ole mielestäni mikään ihme, jos ei innosta ja seksi tuntuu vastenmieliseltä. Nöyryyttävä kohtelu vie halut, vaikka kuinka haluaisi olla parempi ihminen.
Jos mieheni, joka on pihdannut monia vuosia, alkaisi taas jostain syystä haluta, niin sitten kai olisi minun vuoroni pihdata ja hän saisi vetää käteen. En vain pysty haluamaan niin silmittömän itsekästä ihmistä, vaikka seksiä tekisikin mieli. Hän on kyllä stressaantunut, mutta ei halua ratkaista vääristynyttä suhdettaan työhön ja kehittää stressittöminä aikoina stressaavia harrastuksia, jotta tuntisi taas stressiä ja voisi samalla vältellä puolisoaan, minua. Työlle omistautuminen oheissairauksineen on osa hänen identiteettiään. Muut, työpsykologi mukaanlukien, ovat yrittäneet herätellä häntä, mutta itse hän ei halua muuttua. Toisaalta, mitäänhän ei ole pakko, edes avioliitossa. Ei minua se kismitä, että hän päättää itse itsestään, vaan se, että omistushaluisena ja itsekkäänä ihmisenä päättää minun puolestani.
Taidat olla masokisti, kun pysyt tuossa liitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei ole mielestäni mikään ihme, jos ei innosta ja seksi tuntuu vastenmieliseltä. Nöyryyttävä kohtelu vie halut, vaikka kuinka haluaisi olla parempi ihminen.
Jos mieheni, joka on pihdannut monia vuosia, alkaisi taas jostain syystä haluta, niin sitten kai olisi minun vuoroni pihdata ja hän saisi vetää käteen. En vain pysty haluamaan niin silmittömän itsekästä ihmistä, vaikka seksiä tekisikin mieli. Hän on kyllä stressaantunut, mutta ei halua ratkaista vääristynyttä suhdettaan työhön ja kehittää stressittöminä aikoina stressaavia harrastuksia, jotta tuntisi taas stressiä ja voisi samalla vältellä puolisoaan, minua. Työlle omistautuminen oheissairauksineen on osa hänen identiteettiään. Muut, työpsykologi mukaanlukien, ovat yrittäneet herätellä häntä, mutta itse hän ei halua muuttua. Toisaalta, mitäänhän ei ole pakko, edes avioliitossa. Ei minua se kismitä, että hän päättää itse itsestään, vaan se, että omistushaluisena ja itsekkäänä ihmisenä päättää minun puolestani.
Taidat olla masokisti, kun pysyt tuossa liitossa?
Ei, en ole masokisti. En mennyt sellaiseen suhteeseen, jossa mies pihtaa, vaan sellaiseen, jossa mies oli hyvin, hyvin kiinnostunut minusta. Jos olisin ihan tieten valinnut tällaisen suhteen, sitten kysymys olisikin aiheellinen. Vaihtoehtoni ovat kärvistellä tai olla se paska perheenrikkoja. Se nainen, joka ottaa eron, vaikka kaikkien mielestä näyttää siltä, että meillä menee ihan hyvin, sitten taas ei ymmärrä mies eikä kukaan muukaan, miksi ero tuli. Pariterapia ei ole vaihtoehto, koska miehen mielestä se ei ole vaihtoehto. Ei se myöskään ilman puhu. Nyt on kaksi vuotta oltu kokonaan ilman, kärvisteltävää olisi vielä kymmenen vuotta.
Miehelläsi on hyvin todennäköisesti salarakas ja/tai tyydyttää tarpeensa katsomalla nettipornoa.
Ja miksi tästä ei voi vain suoraan puhua miehen kanssa? Ihan käsittämätöntä millaisia parisuhteet nykyään ovat kun katsellaan vaikka mitä perseilyä ja ei vahingossakaan selvitetä asioita ja kommunikoida. Tai sitten olen itse äärimmäisen rasittava puoliso kun selvitän aina kaikki ongelmat ja puhun kaikesta rehellisesti ja heti.