Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suurin osa ihmisistä on kovia omaneduntavoittelijoita?
15.10.2016 |
Harvoin kohtaa lämpimiä empaattisia ihmisiä. Usein kovat ihmiset ovat suosittuja eli voiko ajatella että paskanpuhuminen yhdistää?
Kommentit (22)
Kuka minun etuani ajaisi, jos en minä? Eikä tämä tee minusta kovaa ja muista piittaamatonta. Vaikka oma etu ja perheen etu ovat etusijalla, minulta kyllä riittää apua ja tukea muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. On se kamalaa kun ihmiset aina ajattelevat itseään ja omaa etuaan. Miksi kaikki eivät voi olla edes vähän epäitsekkäämpiä ja keskittyä enemmän MINUUN?
Virsi 598 Millainen on elämä
2. Millainen on aikamme?
Riidan raastama on se.
Itsekkäästi ihminen toimii toista syrjien.
6. Miksi onni pakenee?
Aikamme sen turmelee.
Synti täällä myrkyttää
kauneintakin elämää.
No siis sitähän voi tavoitella jonkun toisen etua mutta miksi ajaisi jonkun itsekkään ihmisen etua? Vastavuoroisesti kaksi ihmistä voisi toki ajaa toistensa etuja mutta olisi kenties yksinkertaisempaa ajaa vain suoraa omaa etuaan kuin käydä tuollaista vaihtokauppaa. Evoluutiokin toimii niin, että muiden puolesta uhrautuneet eivät lisäänny yhtä tehokkaasti kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatia, kuten muutkin emootiot, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tokihan käytännössä kaikki ihmiset ovat empaattisia. Eri ihmisillä empaattisuus vain kohdentuu eri tavoin, ja yleensä läheiset ihmiset ja ne, joihin syystä tai toisesta samastuu, ovat todennäköisemmin empatian kohteina.
Ihminen on taipuvainen näkemään itsensä empaattisena ja taipuvainen jättämään huomiotta, rationalisoimaan ja unohtamaan ne tilanteet, joissa hän ei osoittanutkaan empatiaa jotakuta kohtaan. Sellainenkin henkilö, joka suhtautuu empaattisesti henkilöön x, mutta epäempaattisesti henkilöön y, on edelleen empaattinen – nimittäin x:ää kohtaan!
Ap:n kysymyksessä nousee minusta olennaiseksi ei niinkään empaattisuus, vaan syvät arvot ja niiden noudattaminen arjessa. Sellaisella ihmisellä, jonka syvät arvot perustuvat esim. uskoon, että jokainen ihminen on itseisarvoisella tavalla mittaamattoman arvokas, on mahdollisuus rationaalisesti käyttäytyä toisten ihmisten elämää vaalien, jos hän pysähtyy arkisissa valintatilanteissa pohtimaan tilanteiden suhdetta syviin arvoihinsa. Jos ei ole määritellyt syviä arvojaan, tekee herkemmin tunteiden ohjaamia, moraalisesti epäjohdonmukaisia valintoja. Jos on määritellyt arvonsa, mutta elää arkeaan irrallaan niistä, lopputulos on niinikään epämoraalinen. Täytyy sekä määritellä arvot että ojentautua niiden mukaan käytännössä. (Tietenkin joku voi määritellä itselleen vaikkapa sellaiset arvot, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita, mutta se on taas toinen keskustelunaihe.)
Meidän kulttuurissamme mainostetaan empaattisuutta moraalisesti hyvän ihmisen merkkinä, mutta tämä yhtäläistäminen on harhaanjohtavaa. Älä keskity puntaroimaan omaa ja toisten empatiaa, vaan puntaroi niitä valintoja, joita teet ja joita muut tekevät!
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Jotkut sanovat, että ainoastaan pieni eliitti ihmiskunnasta johtaa maailmaa ja on kovia omaneduntavoittelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät omaa insinööriaivoja ja rationaalista ajattelukykyä.
Itse olen tunneihminen. Samaistun helposti toisen ihmisen tunnetiloihin ja lähinnä suruun. Koin itse lapsena paljon surua.
Minulle itselle tulee hyvä mieli kun autan muita. Tosin olen opetellut pitämään rajat, sillä on paljon itsekkäitä ihmisiä, jotka luulevat, että heille kuuluu kaikki.
Omat asiani on kunnossa siihen malliin, että enbtarvitse enää mitään materiaa. En ole huolissani siitä, että riittävätkö rahat tai riittääkö mun status.
Olen koulutettu, mutta en kerro kenellekään ammattiini. Miksi kertoisin. En tarvitse glooriaa.
Mulla on hyvä näin. Itseni pönkittäminen on vain niin wt touhua, että huh. Mutta käsittääkseni sellainen ihminen on jäänyt jostain paitsi ja paikkaa tällä keinolla tyhjyyttään!
Vierailija kirjoitti:
Empatia, kuten muutkin emootiot, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tokihan käytännössä kaikki ihmiset ovat empaattisia. Eri ihmisillä empaattisuus vain kohdentuu eri tavoin, ja yleensä läheiset ihmiset ja ne, joihin syystä tai toisesta samastuu, ovat todennäköisemmin empatian kohteina.
Ihminen on taipuvainen näkemään itsensä empaattisena ja taipuvainen jättämään huomiotta, rationalisoimaan ja unohtamaan ne tilanteet, joissa hän ei osoittanutkaan empatiaa jotakuta kohtaan. Sellainenkin henkilö, joka suhtautuu empaattisesti henkilöön x, mutta epäempaattisesti henkilöön y, on edelleen empaattinen – nimittäin x:ää kohtaan!
Ap:n kysymyksessä nousee minusta olennaiseksi ei niinkään empaattisuus, vaan syvät arvot ja niiden noudattaminen arjessa. Sellaisella ihmisellä, jonka syvät arvot perustuvat esim. uskoon, että jokainen ihminen on itseisarvoisella tavalla mittaamattoman arvokas, on mahdollisuus rationaalisesti käyttäytyä toisten ihmisten elämää vaalien, jos hän pysähtyy arkisissa valintatilanteissa pohtimaan tilanteiden suhdetta syviin arvoihinsa. Jos ei ole määritellyt syviä arvojaan, tekee herkemmin tunteiden ohjaamia, moraalisesti epäjohdonmukaisia valintoja. Jos on määritellyt arvonsa, mutta elää arkeaan irrallaan niistä, lopputulos on niinikään epämoraalinen. Täytyy sekä määritellä arvot että ojentautua niiden mukaan käytännössä. (Tietenkin joku voi määritellä itselleen vaikkapa sellaiset arvot, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita, mutta se on taas toinen keskustelunaihe.)
Meidän kulttuurissamme mainostetaan empaattisuutta moraalisesti hyvän ihmisen merkkinä, mutta tämä yhtäläistäminen on harhaanjohtavaa. Älä keskity puntaroimaan omaa ja toisten empatiaa, vaan puntaroi niitä valintoja, joita teet ja joita muut tekevät!
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Valintoja? Kyllä empatia on tunnetila, joka ohjaa käytöstä. Joillakin se toimii automaattisen empaattisesti, toisilla taas empatia on hävinnyt kyynisyyteen.
Empaattisen ihminen tunnistaa toisen tunnetilat. Epäemoaattiset eivät välttämättä edes tunnista omia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Empatia, kuten muutkin emootiot, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tokihan käytännössä kaikki ihmiset ovat empaattisia. Eri ihmisillä empaattisuus vain kohdentuu eri tavoin, ja yleensä läheiset ihmiset ja ne, joihin syystä tai toisesta samastuu, ovat todennäköisemmin empatian kohteina.
Ihminen on taipuvainen näkemään itsensä empaattisena ja taipuvainen jättämään huomiotta, rationalisoimaan ja unohtamaan ne tilanteet, joissa hän ei osoittanutkaan empatiaa jotakuta kohtaan. Sellainenkin henkilö, joka suhtautuu empaattisesti henkilöön x, mutta epäempaattisesti henkilöön y, on edelleen empaattinen – nimittäin x:ää kohtaan!
Ap:n kysymyksessä nousee minusta olennaiseksi ei niinkään empaattisuus, vaan syvät arvot ja niiden noudattaminen arjessa. Sellaisella ihmisellä, jonka syvät arvot perustuvat esim. uskoon, että jokainen ihminen on itseisarvoisella tavalla mittaamattoman arvokas, on mahdollisuus rationaalisesti käyttäytyä toisten ihmisten elämää vaalien, jos hän pysähtyy arkisissa valintatilanteissa pohtimaan tilanteiden suhdetta syviin arvoihinsa. Jos ei ole määritellyt syviä arvojaan, tekee herkemmin tunteiden ohjaamia, moraalisesti epäjohdonmukaisia valintoja. Jos on määritellyt arvonsa, mutta elää arkeaan irrallaan niistä, lopputulos on niinikään epämoraalinen. Täytyy sekä määritellä arvot että ojentautua niiden mukaan käytännössä. (Tietenkin joku voi määritellä itselleen vaikkapa sellaiset arvot, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita, mutta se on taas toinen keskustelunaihe.)
Meidän kulttuurissamme mainostetaan empaattisuutta moraalisesti hyvän ihmisen merkkinä, mutta tämä yhtäläistäminen on harhaanjohtavaa. Älä keskity puntaroimaan omaa ja toisten empatiaa, vaan puntaroi niitä valintoja, joita teet ja joita muut tekevät!
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Käsitit varmaan tarkoituksella väärin ap:n kirjoituksen. Käsittääkseni uskonnollisesti katsoen myös itsekkyys ei ole hyvä juttu. Eli sulta meni nyt vellit ja puurot ihan sekaisin.
Ap ei myöskään sanonut, että empaattinen ihminen olisi parempi kuin muut.
Tietyissä ammateissa kovapintaisuus on etu mm. Kirurgi, ensihoitaja, lentäjä, sotilas yms.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kulttuurissamme mainostetaan empaattisuutta moraalisesti hyvän ihmisen merkkinä, mutta tämä yhtäläistäminen on harhaanjohtavaa. Älä keskity puntaroimaan omaa ja toisten empatiaa, vaan puntaroi niitä valintoja, joita teet ja joita muut tekevät
Tai mitä jos keskittyisi ihan vaan niihin omiin valintoihin. Toisia ei voi pelastaa, vain itsensä voi. Kukin täällä voi tehdä maailmasta paremman paikan vain omilla toimillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia, kuten muutkin emootiot, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tokihan käytännössä kaikki ihmiset ovat empaattisia. Eri ihmisillä empaattisuus vain kohdentuu eri tavoin, ja yleensä läheiset ihmiset ja ne, joihin syystä tai toisesta samastuu, ovat todennäköisemmin empatian kohteina.
Ihminen on taipuvainen näkemään itsensä empaattisena ja taipuvainen jättämään huomiotta, rationalisoimaan ja unohtamaan ne tilanteet, joissa hän ei osoittanutkaan empatiaa jotakuta kohtaan. Sellainenkin henkilö, joka suhtautuu empaattisesti henkilöön x, mutta epäempaattisesti henkilöön y, on edelleen empaattinen – nimittäin x:ää kohtaan!
Ap:n kysymyksessä nousee minusta olennaiseksi ei niinkään empaattisuus, vaan syvät arvot ja niiden noudattaminen arjessa. Sellaisella ihmisellä, jonka syvät arvot perustuvat esim. uskoon, että jokainen ihminen on itseisarvoisella tavalla mittaamattoman arvokas, on mahdollisuus rationaalisesti käyttäytyä toisten ihmisten elämää vaalien, jos hän pysähtyy arkisissa valintatilanteissa pohtimaan tilanteiden suhdetta syviin arvoihinsa. Jos ei ole määritellyt syviä arvojaan, tekee herkemmin tunteiden ohjaamia, moraalisesti epäjohdonmukaisia valintoja. Jos on määritellyt arvonsa, mutta elää arkeaan irrallaan niistä, lopputulos on niinikään epämoraalinen. Täytyy sekä määritellä arvot että ojentautua niiden mukaan käytännössä. (Tietenkin joku voi määritellä itselleen vaikkapa sellaiset arvot, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita, mutta se on taas toinen keskustelunaihe.)
Meidän kulttuurissamme mainostetaan empaattisuutta moraalisesti hyvän ihmisen merkkinä, mutta tämä yhtäläistäminen on harhaanjohtavaa. Älä keskity puntaroimaan omaa ja toisten empatiaa, vaan puntaroi niitä valintoja, joita teet ja joita muut tekevät!
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Käsitit varmaan tarkoituksella väärin ap:n kirjoituksen. Käsittääkseni uskonnollisesti katsoen myös itsekkyys ei ole hyvä juttu. Eli sulta meni nyt vellit ja puurot ihan sekaisin.
Ap ei myöskään sanonut, että empaattinen ihminen olisi parempi kuin muut.
Tietyissä ammateissa kovapintaisuus on etu mm. Kirurgi, ensihoitaja, lentäjä, sotilas yms.
Kovapintaisuus ja epäempaattisuus eivät ole sama asia. Epäempaattisuus ja itsekkyys eivät ole sama asia.
Noin periaatteessa kuten joku jo aiemmin totesi; kuka muu mun etuani valvoisi kuin minä itse? Se, kuinka pitkälle on valmis menemään omaa etua ajaessa on lähinnä kasvatuksen tulosta. Nykymaailma kannustaa itsekkyyteen, kovat arvot ovat pinnalla. Kai se joillekin jää päälle sellaiseksi yleiseksi asenteeksi kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Meihin on aika hyvin iskostunut "pidä vaan huoli omista asioistas" -ajattelu. Yksilökeskeisyys yhteisöllisyyden sijasta, oman fyysisen ja henkisen tilan tarpeen korostaminen, muiden asioihin puuttumiseen negatiivisesti suhtautuminen....siinäpä syitä, miksi monet periaatteessa empaattisetkin ajattelevat, että antaapa olla.
Joidenkin on vaan ihan pakko vaatia itselleen sitä omaa fyysistä ja henkistä tilaa.
Ei se ole mikään sellainen asia että kiusallaan ja tahallaan uuvutaan helposti kaikesta sosiaalisuudesta.
Jos joku saa energiaa ja voimaa kaikesta sosiaalisesta, niin hänen on mahdotonta asettua toisen asemaan, joka väsyy siitä samasta.
Anteeksi vaan vitusti kun en jaksa hirveästi mitään ääniä, hälinää ja turhan papatusta.
Pidän kyllä syvällisistä keskusteluista jos seura on oikea.
Ette voi väkisin pakottaa ketään ekstrovertiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät omaa insinööriaivoja ja rationaalista ajattelukykyä.
Itse olen tunneihminen. Samaistun helposti toisen ihmisen tunnetiloihin ja lähinnä suruun. Koin itse lapsena paljon surua.
Minulle itselle tulee hyvä mieli kun autan muita. Tosin olen opetellut pitämään rajat, sillä on paljon itsekkäitä ihmisiä, jotka luulevat, että heille kuuluu kaikki.
Omat asiani on kunnossa siihen malliin, että enbtarvitse enää mitään materiaa. En ole huolissani siitä, että riittävätkö rahat tai riittääkö mun status.
Olen koulutettu, mutta en kerro kenellekään ammattiini. Miksi kertoisin. En tarvitse glooriaa.
Mulla on hyvä näin. Itseni pönkittäminen on vain niin wt touhua, että huh. Mutta käsittääkseni sellainen ihminen on jäänyt jostain paitsi ja paikkaa tällä keinolla tyhjyyttään!
Tunneihmisenkin tulee arvioida moraalisesti valintojaan, näin väitän. Olen itsekin luontaisesti tunneihminen, mutta pyrin ojentaumaan sen mukaan, mikä on oikein (vaikka tunteet ohjaisivat päinvastaiseen suuntaan).
Väitän myös, että moraali ei ole yhtä kuin järki, mutta järki – eli tietoinen, koherentti ajattelu – ohjaa ihmistä moraalin jäljille luotettavammin kuin emootiot. Järki on siis tässä toiminnassa luotettavampi väline kuin emootio.
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Miksi ei olisi?
Eduskunta näyttää esimerkkiä.
joten jos et halua olla / elää toisen avun varassa niin sun on oltava omanedun tavoittelija.
Meidän yhteiskunta on rakennettu niin.
Aloita tutkiminen vaikka eduskunnan tämänhetkisistä päätöksistä.
Sitä ne olivat edellisellä ja sitä edellisellä jne.... eduskunnalla.
En ihan näe miten empaattisuus ja oman edun tavoittelu välttämättä liittyvät toisiinsa. Minä en jaksa enää olla empaattinen, siitä ei ole ollut minulle mitään iloa. En silti ole kylmä tai tunteeton. En vain näe miksi minun pitäisi eläytyä toisen tunnetiloihin kun voin lohduttaa/rohkaista tms ilman että itsellä on yhtä surkea olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia, kuten muutkin emootiot, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tokihan käytännössä kaikki ihmiset ovat empaattisia. Eri ihmisillä empaattisuus vain kohdentuu eri tavoin, ja yleensä läheiset ihmiset ja ne, joihin syystä tai toisesta samastuu, ovat todennäköisemmin empatian kohteina.
Ihminen on taipuvainen näkemään itsensä empaattisena ja taipuvainen jättämään huomiotta, rationalisoimaan ja unohtamaan ne tilanteet, joissa hän ei osoittanutkaan empatiaa jotakuta kohtaan. Sellainenkin henkilö, joka suhtautuu empaattisesti henkilöön x, mutta epäempaattisesti henkilöön y, on edelleen empaattinen – nimittäin x:ää kohtaan!
Ap:n kysymyksessä nousee minusta olennaiseksi ei niinkään empaattisuus, vaan syvät arvot ja niiden noudattaminen arjessa. Sellaisella ihmisellä, jonka syvät arvot perustuvat esim. uskoon, että jokainen ihminen on itseisarvoisella tavalla mittaamattoman arvokas, on mahdollisuus rationaalisesti käyttäytyä toisten ihmisten elämää vaalien, jos hän pysähtyy arkisissa valintatilanteissa pohtimaan tilanteiden suhdetta syviin arvoihinsa. Jos ei ole määritellyt syviä arvojaan, tekee herkemmin tunteiden ohjaamia, moraalisesti epäjohdonmukaisia valintoja. Jos on määritellyt arvonsa, mutta elää arkeaan irrallaan niistä, lopputulos on niinikään epämoraalinen. Täytyy sekä määritellä arvot että ojentautua niiden mukaan käytännössä. (Tietenkin joku voi määritellä itselleen vaikkapa sellaiset arvot, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita, mutta se on taas toinen keskustelunaihe.)
Meidän kulttuurissamme mainostetaan empaattisuutta moraalisesti hyvän ihmisen merkkinä, mutta tämä yhtäläistäminen on harhaanjohtavaa. Älä keskity puntaroimaan omaa ja toisten empatiaa, vaan puntaroi niitä valintoja, joita teet ja joita muut tekevät!
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Käsitit varmaan tarkoituksella väärin ap:n kirjoituksen. Käsittääkseni uskonnollisesti katsoen myös itsekkyys ei ole hyvä juttu. Eli sulta meni nyt vellit ja puurot ihan sekaisin.
Ap ei myöskään sanonut, että empaattinen ihminen olisi parempi kuin muut.
Tietyissä ammateissa kovapintaisuus on etu mm. Kirurgi, ensihoitaja, lentäjä, sotilas yms.
En käsittänyt ainakaan tarkoituksellisesti väärin mitään. Jos käsitin väärin tahattomasti, ap. voi tulla korjaamaan.
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Kuka muu minun etuani ajattelisi, jos en minä itse? Lähtökohtaisesti toiset ihmiset ovat vihollisia. Oma napa, paras napa.
Alue: Aihe vapaa
Meihin on aika hyvin iskostunut "pidä vaan huoli omista asioistas" -ajattelu. Yksilökeskeisyys yhteisöllisyyden sijasta, oman fyysisen ja henkisen tilan tarpeen korostaminen, muiden asioihin puuttumiseen negatiivisesti suhtautuminen....siinäpä syitä, miksi monet periaatteessa empaattisetkin ajattelevat, että antaapa olla.