Lue keskustelun säännöt.
Onko yliopistossa opiskelu yhtään vähemmän perseestä kuin AMK:ssa?
15.10.2016 |
Nyt on AMK hiljattain keskeytetty, koska totesin ettei siellä opiskelu ole minua varten. En viihdy siellä olevien amisten ja kännikalojen joukossa, en myöskään tykkää ollenkaan ryhmä-/paritöistä enkä myöskään luokan edessä esitelmien pitämisestä tai siitä, että opettajat pakottavat opiskelijoita tekemään kotiläksyjä taululle (kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä).
Jos nämä itseni kannalta ikävät piirteet puuttuvat yliopistosta, saattaisin olla halukas hakemaan sinne ensi vuonna.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan alasta, millaista on. Millaiseen työhön tähtäät? Suurin osa on ryhmätöitä, esiintymistä, ihmiskontakteja ei voi välttää, toki joku poikkeus voi olla.
Ongelma vaan on siinä etten ihan oikeasti tiedä, vaikka pitäisikin. Tuntuu etten voi koskaan työllistyä yhtään mihinkään näiden ahdistuneisuushäiriöitteni takia, jotka ovat piinanneet minua jo teini-iästä alkaen. Lähinnä haluan ajatella asiaa pelkästään opiskelujen mielekkyyden kannalta. Lisäksi opiskelu ei saisi sisältää esim. ollenkaan laboratoriotöitä, koska minua ahdistaa ihan helvetisti työskennellä paikoissa, joissa on paljon potentiaalisia vaaratilanteita ja turvallisuusmääräyksiä, lisäksi koen moiset paikat jostain syystä todella ahdistavina.
Olen kyllä noin muuten kiinnostunut hyvin monenlaisista asioista, joten ei sillä niin väliä onko ala esim. humanistinen vaiko luonnontiede.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon vapaampaa tietysti on yliopistossa.
Ja on älykkäämipen seurassa keskimäärin.
Aikuispuolelle vaan. Aivan erimeininki ku siellä pikkupoikien seassa.
Vierailija kirjoitti:
Paljon vapaampaa tietysti on yliopistossa.
Ja on älykkäämipen seurassa keskimäärin.
Olen kanssa ymmärtänyt, että yliopisto olisi kanssa parempi paikka vähän tällaiselle erakoituneemmalle yksilölle. AMK:ssa tuntui, että siellä se ryhmäytyminen ja ryhmään kuuluminen on kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon vapaampaa tietysti on yliopistossa.
Ja on älykkäämipen seurassa keskimäärin.
Olen kanssa ymmärtänyt, että yliopisto olisi kanssa parempi paikka vähän tällaiselle erakoituneemmalle yksilölle. AMK:ssa tuntui, että siellä se ryhmäytyminen ja ryhmään kuuluminen on kaikki kaikessa.
On kuule yliopistokin täynnä aloja, joilla verkostoitumisen on tärkeää. Toki nykyään väittäisin että alalla kuin alalla kannattaa panostaa kontakteihin (opiskelutoveri ja yritykset), jos töihin haluaa. Vai mitä luulet palkkaako vuosikurssilaisesi mieluummin sen mukavan kaverin vai yksinnysvääjän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisista ongelmistasi huolimatta hae ihmeessä yliopistoon, jos vaan pystyt pääsemään sisälle. AMK:t eivät ole mitään muuta kuin amiksia, jotka nimettiin korkeakouluiksi. Opettajat yrittävät leikkiä pikkuyliopistoa, josta johtuen opetus on ihan perseestä. Ei kunnolla teoreettista mutta ei myöskään kunnolla käytännöllistä.
AMK:sta valmistuneet ovat säännöllisesti ihan eri tasoa kuin tiedekorkeakoulusta valmistuneet, vaikka olisi alempikin tutkinto. AMK:t eivät ole mitään muuta kuin ammattiyhdistysten masinoima ihmisten - erityisesti opiskelijoiden - suuri huijaus.
Suosittelisin sinulle ongelmiesi käsittelyä eikä älttelyä. Amk:n terveydenhoitajan kautta pikapikaa jatkoon, hän tietää minne. Tai sitten tk:n kautta. Saisit ajatukset kasaan ja ahdististasi poistettua. Muuten voit taas hakeutua väärään opiskelupaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikiksessa voi alun perehdytyskursseja, kielikursseja ja suullisen viestinnän kurssia lukuun ottamatta hyvin pitkälle välttyä kaikelta, missä pitää olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Opiskelu itsessään on oikiksessa sellaista, ettei sitä moni jaksa jos ei ole alasta aidosti kiinnostunut.
Oletko ajatellut työllistymistä ja työllisyystilannetta joiltakin aloilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon vapaampaa tietysti on yliopistossa.
Ja on älykkäämipen seurassa keskimäärin.
Olen kanssa ymmärtänyt, että yliopisto olisi kanssa parempi paikka vähän tällaiselle erakoituneemmalle yksilölle. AMK:ssa tuntui, että siellä se ryhmäytyminen ja ryhmään kuuluminen on kaikki kaikessa.
On kuule yliopistokin täynnä aloja, joilla verkostoitumisen on tärkeää. Toki nykyään väittäisin että alalla kuin alalla kannattaa panostaa kontakteihin (opiskelutoveri ja yritykset), jos töihin haluaa. Vai mitä luulet palkkaako vuosikurssilaisesi mieluummin sen mukavan kaverin vai yksinnysvääjän?
Pitäisi palkata pätevämpi, valitettavasti töihin otetaan mieluummin hauskoja ryypiskelykavereita opiskeluajoilta ja tulokset nähdään nyt kun yt-kierroksia on vähän väliä.
Jos AMKssa olisi yhtään vapaampaa menoa kuin nyt niin eihän ne opiskelijat saisi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mitään aikaiseksi. AMK-opiskelijat tuntuvat yleensä tarvitsevan aika paljon ohjausta ja jonkinlaista "pakkoa" että saavat tehtyä jotain.
Ainoa keino saada opiskelijat ylipäätään tekemään kotitehtäviä on kerätä ne tarkistettavaksi ja antaa niistä pisteitä joilla voi nostaa kurssiarvosanaansa. Silloin tehtäviä oikeasti tehdään ja siinä samalla tullaan oppineeksi niitä asioita... Jos vaan ilmoittaa kotitehtävät mutta ne ei vaikuta mitenkään mihinkään niin harva tekee, ei se paljon auta puhua kotitehtävien tekemisen merkityksestä oppimisen kannalta.
Jos kurssilla on tehtäviä moodlessa niin opiskelijoilla ensimmäinen huolenaihe on palautusajan riittävyys. Jos olisi tarkoitus palauttaa vaikka viikoittain tehtävät ja kaikkiin laittaa palautusaikaa kurssin loppuun, niin suurimmaksi osaksi opiskelijat alkaa tekemään niitä viimeisellä viikolla ja palautuksia lähetetään vielä sähköpostiin palautusajan päätyttyä kun "ei ehtinyt tehdä".
Palautuksiin täytyy laittaa järkevät aikarajat ja muistutella että tehtävät vaikuttavat kurssiarvosanaan, että opiskelijat saa ne tehtyä. Jos kurssin arviointi on vain hyväksytty/hylätty niin opiskelijat menevät siitä mistä aita on matalin, kunhan saa vain kurssin menemään läpi. Numeroarvioinnilla taas panostetaan kurssiin enemmän kun ei haluta ykköstä.
Jotta opiskelijat menestyisivät paremmin kokeessa täytyy ennen koetta pitää valmistautumistunteja joiden aikana tehdään vanhoja kokeita ja harjoitellaan siihen varsinaiseen kokeeseen. Jos kokeeseen valmistautuminen on täysin opiskeljoiden omalla vastuulla niin tulokset on huonompia kuin silloin, jos pidetään valmistautumistunteja vaikka kyseisillä tunneilla ei olisi mitään varsinaista opetusta (tietysti vastaa kysymyksiin) ja kaikki samat materiaalit ovat saatavilla. Tärkeintä on saada opiskelijat tulemaan paikalle ja tekemään jotain.
Huvittava yksityiskohta on myös sellainen, että jos on vaikka kurssi jossa ei sillä hetkellä ole teoriaopetusta vaan tehdään itsenäisesti tehtäviä, kuitenkin lukujärjestyksessä on tunnit, mutta ei läsnäolopakkoa eikä läsnäolo vaikuta mitenkään arvosteluun.
Opiskelijoille on jaettu jo aiemmin tehtävät jotka kurssilla tehdään, eli kaikilla on tekemistä mutta itse saapuu kyseisille tunneille paikalle vaikka puoli tuntia myöhässä niin opiskelijat on kyllä luokassa istumassa mutta vain jutustelemassa, räpläämässä puhelimia, pelaamassa pasianssia jne.
Vasta kun opettaja tulee paikalle niin kaivetaan tehtävät esiin ja aletaan tekemään :D Mitään muuta ei tarvitse kuin tulla luokkaan istumaan ja katselemaan, ei ole kyse siitä etteikö esimerkiksi osattaisi jotain tai olisi tehtäviä, ei vaan osata alkaa itsenäisesti tekemään. Varmaan jos ei tulisi ollenkaan paikalle niin opiskelijat istuisivat vaikka kaksi tuntia tekemättä yhtään mitään :D
En tiedä onko tällainen käyttäytyminen jostain peruskoulusta jäänyt vai mikä, mutta itse en oikein ymmärrä mikä idea siinä on. Miksi ylipäätään tulla luokkaan istumaan jos tarkoituksena ei ole kuitenkaan tehdä siellä mitään, eikö sen ajan voisi käyttää johonkin muuhun mukavampaan?
Ja jos tullaan nimenomaan tekemään niin miksi tekemisen aloittamiseen tarvitaan opettajan läsnäoloa, en tiedä luuleeko opiskelijat että vaikuttamalla tehokkaalta opettajan läsnäollessa saa paremman arvosanan, vaikka läsnäolokaan ei vaikuta arviointiin eikä opettajat edes muista opiskelijoiden nimiä :D Ehkä peruskoulussa tuntiaktiivisuuden arvioinnista on jäänyt tällainen käyttäytymismalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus oli että amk:ssa oli kuin yläasteella. Alempi tasohan siellä on tavallaan kuin lukiossa, koska lukiossa samalla luokalla on sekä tulevia amiksia että tulevia akateemisia. Yliopistossa sitten on ihan erilaista kuin missään sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Oikiksessa voi alun perehdytyskursseja, kielikursseja ja suullisen viestinnän kurssia lukuun ottamatta hyvin pitkälle välttyä kaikelta, missä pitää olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Opiskelu itsessään on oikiksessa sellaista, ettei sitä moni jaksa jos ei ole alasta aidosti kiinnostunut.
Tuntemani oikislaiset juovat ja juhlivat reilusti. Yliopistolla tuntuu olevan rajumpia bileitä kuin paikallisella amk:lla. Missä vaiheessa opintoja olet? Älä keskeytä ainakaan ennen kuin olet saanut yliopistopaikan. Kannattaisi hakea apua terveydenhuollon palveluista ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki propralia, niin ei enää tule fyysisiä oireita jännittämisestä. Se lääke on pelastanut opintoni ja urani.
Olen opiskellut kummassakin. AMK:ssa liian koulumaista opetusta, en pitänyt suoritustavoista, tiukoista lukujärjestyksistä ja joustamattomuudesta. Opiskelukaverit olivat ihan fiksuja ja motivoituneita, ei meillä ollut sentään mitään yläastemaista meininkiä tunneilla. Tässä on varmasti koulu- ja alakohtaisia eroja.
Nyt opiselen yliopistossa eri alalla. Opiskelu on vaihtelevaa, on massaluentoja (itse pidän niistä) ja keskustelevaa pienryhmäopetusta, oppimistehtäviä, jossa sovelletaan teoriaa, ja ihan perinteisiä tenttejäkin. Monet luennot videoidaan eli ne voi katsoa halutessaan netistä jälkeenpäin ja suurin osa kirjatenteistä suoritetaa e-tenttinä, jolloin tenttipäivän ja -ajan voi valita itse. Kursseja on paljon helpompi suorittaa ja sovitella lukujärjestykseen oman aikataulun mukaan. Tutkinnon sisällön suhteen (esim. sivuaineet) valinnanvapaus on todella laaja. Tietenkin on itse otettava vastuu kurssien suorittamisesta ja etenemisestä, mutta mulle se sopii paljon paremmin kuin pakollinen 8-16 koulussa istuminen. Yliopistossa opiskelu on myös työläämpää.
Ihan se on itsestä kiinni, miten jossakin oppilaitoksessa viihtyy. Jos on sellainen kranttu, kun tunnut olevan, niin luultavasti et viihdy yliopistossakaan. Sitä paitsi nykyinen työelämä perustuu varsin pitkälle tiimityöhön, joten jos vain haluaa nysvätä yksin, niin työksi voi sitten tulla työkkärin listojen täyttäminen määräajoin netissä: työtön, työtön, työtön ...
Oletko koskaan kuullut ilmaisua "Se joka itsensä ylentää, se alennetaan"? Mietipä sitä!
Riippuu ihan alasta, millaista on. Millaiseen työhön tähtäät? Suurin osa on ryhmätöitä, esiintymistä, ihmiskontakteja ei voi välttää, toki joku poikkeus voi olla.