Lue keskustelun säännöt.
Ero ja muutto; miten pienet lapset selviävät kaikesta muutoksesta?
15.10.2016 |
Tyttäreni ovat 3- ja 5-vuotiaat ja olemme eroamassa mieheni kanssa. Tai en tiedä, kun tuntuu etten pääse yli tästä miten lasten elämä tulisi muuttumaan. Asuinpaikka muuttuisi maalta kaupunkiin, päiväkodin ja ystävien jääminen.. molemmilla on niin hyviä ystäviä täällä lähellä että tekee pahaa repiä heitä pois kaikesta tutusta. Toisaalta on väärin kasvattaa heitä tälläiseen perheen malliin jonka he saavat nyt kotonaan ja jonka itse olen saanut omassa lapsuudessani ja jonka kierteen haluan katkaista.
Löytyvätkö uudet ystävät ja sopeutuvatko lapset kaikkeen uuteen? En kestä tätä ahdistusta mutta jotakin on tehtävä! muita samassa tilanteessa olevia/olleita?
Kommentit (8)
No, siis onko tilanne se, että kumpikaan teistä vanhemmista ei pysty jäämään sille seudulle, missä nyt asutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso muutos! Millainen muistikuva jää isästä? Onko takoitus tavata isää millaisella sopimuksella? Ei kai kukaan voi tulla kertomaan, miten juuri teillä sujuu. Lapset ovat sopeutuvaisia, he selviävät elämässä eteenpäin, jos/kun sinä äitinä vain selviät ja teet uudesta arjesta rakastavan ja sujuvan.
Vierailija kirjoitti:
No, siis onko tilanne se, että kumpikaan teistä vanhemmista ei pysty jäämään sille seudulle, missä nyt asutte?
Lasten isä jää nykyiseen kotiimme, mutta hän on sitä mieltä että haluaa nähdä lapsia korkeintaan viikonloppuisin 2krt/kk. Minulla ei taas ole ketään tuttua täällä ja muuttaminen kaupunkiin tarkoittaisi asumista vanhempieni ja sisaruksieni lähellä eli tukiverkko olisi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Iso muutos! Millainen muistikuva jää isästä? Onko takoitus tavata isää millaisella sopimuksella? Ei kai kukaan voi tulla kertomaan, miten juuri teillä sujuu. Lapset ovat sopeutuvaisia, he selviävät elämässä eteenpäin, jos/kun sinä äitinä vain selviät ja teet uudesta arjesta rakastavan ja sujuvan.
Olemme eläneet erillistä elämää jo pitkään esim. minä lomailen lasten kanssa koska miestä ei kiinnosta. Lapset tietenkin rakastavat isäänsä enkä sitä ole halunnut muuttaa vaikka oma ajatukseni hänestä onkin jo erilainen. Lapset haluiasivat olla isänsä kanssa enemmän kuin mihin tämä on halukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapset sopeutuvat, jos pystytte eroamaan järkevästi ja pitämään ystävälliset välit myös eron jälkeen. Noin pienet lapset eivät ole vielä mitään niin syviä ystävyssuhteita luoneet, että ne mitenkään kärsisivät kauheita traumoja muutoksesta. Ymmärrän että olet huolissasi lapsista, mutta tuntuu vähän typerältä surra jotain kolmevuotiaan ystävyyssuhteita. Lapset ovat joutuneet kärsimään maailmassa niin paljon pahempaakin. Järki käteen nyt. Parempi se on lähteä ennen kuin traumatisoituvat siitä kylmästä isästä, ja se onkin jo isompi vahinko.
Niin, kaipa niitä uusia ystäviä sitten löytyisi uudesta asuinpaikasta. Toki voisin jäädä tänne mutta ei mulla ole täällä ketään. Ystävällisiä välejä on varmaan turha toivoa eron jälkeen, kun niitä ei ole nytkään.
ketään muuta??