Lue keskustelun säännöt.
En taidakaan olla alkoholisti, huh!
15.10.2016 |
No joo. Olen juoppoja täynnä olevasta suvusta eli geeniperimää olisi alkoholismiin vaikka kuinka paljon. Ennen en juonut oikeastaan kuin noin 3 kertaa vuodessa. Nyt kun lapset on jo isompia ja pahimmat ruuhkavuodet on rauhoittuneet, oon huomannut, että viini on alkanut maistumaan enemmänkin. Ei kännäystarkoituksessa, mutta lasillinen/pari punkkua melkein joka perjantai telkkaria/netflixiä jne. tuijotellessa. Tai kun on mahdollisuus, kaverien kanssa on kiva istua paikallisessa pubissa parilla oluella. Ei ne määrät mulla isoja sinänsä ole, mutta heräsin jonkun aikaa sitten siihen, että alkoholista on tullut aika arkinen juttu. Ja mietin, että mitä järkeä? Mutta silti homma jatkuu.
No, nyt mulla on ollut tilanteen pakosta alla 13 päivän työputki (olen lähiesimies enkä ole saanut hommattua sijaisia, ja aina oon ollut työntekijöiden puolella eli en heile ole laittanut vastoin TESsiä olevaa tilannetta, jos vaan olen pystynyt itse hoitamaan asian) ja töissä muutenkin aika haastavia juttuja. Alkoi jo mennä uniin ja vatsa oireilee. Nyt mulla on viikonloppuvapaa onneksi.
Toki tapojeni mukaan eilen sitten läksi saunaoluita mukaan kaupasta. Ja kotona oli telineessä viiniä, niinkuin nyt usein on. Oluesta sain juotua puolet ja viinipullon aukaistua haju alkoi etomaan, vaikka oli mun lemppariviiniä. Pitänee laittaa viikonloppuna jotain ruokaa mihin sitä voi käyttää...
Unet on kadoksissa edelleen ja heräsin viideltä miettimään töitä. Oon selannut nettiä ja odottanut, milloin av:lle voi kirjoittaa (en jaksa rekisteröityä). Mukissa teetä ja lauatsella sämpylä.
Ai miksi kerron teille? No kun helpottaa oikeastaan. Oon siis pelännyt vähän alkoholisoitumista. Mutta ainakaan vielä ei ilmeisesti ole vahinkoa käynyt. Stressi on ja viini ei maistu, outoa. Ja ei, en ole raskaana kun ei ole ollut seksiäkään. Unet on vähän hakusessa, mutta ei tee mieli auttaa asiaa alkoholilla -viskiäkin löytyy talosta ja tujaus iltateehen on joskus muulloin auttanut. Tuntuu ihan hyvältä istua tässä näin vaan teemuki nenän alla, ilman ajatusta juomisesta.
Kyllä mun kannattaa joka tapauksessa vähentää, vaikkei huolta vielä olisikaan.
Kommentit (5)
Hyvä! Se, että olet huomannut että jotain on vialla, on tärkeä juttu. Jos hälytyskellot alkavat soida, niitä kannattaa kuunnella. Lasi tai pari viiniä ei kenestäkään alkoholistia tee, mutta hyvin pianhan ihminen tottuu siihen että hakee sen rentoutuksen ja mielihyvän sieltä helpoimmasta lähteestä.
Huomaathan myös, että jatkuva viinin ja oluen lipittäminenkin saattaa aiheuttaa unettomuutta pidemmällä aikavälillä ja lisätä kehon stressitilaa. Jossain vaiheessa se viini ehkä enää autakaan nukahtamaan, vaan päinvastoin.
Kuivaa syksyn jatkoa! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tunnistat asian. Itsellä samanlainen perimä ja nuorempana minulla menikin aika lujaa alkoholin kanssa, kun jouduin sellaisiin porukoihin, joissa se oli se juttu. Iän myötä onneksi alkoholi on koko ajan jäänyt pienenpään rooliin, toisaalta elämään onkin tullut kaikkea muuta ihanaa ja tärkeää.
Ehkä sinunkin on hyvä pohtia jo nyt, millaisia muita rentoutustapoja voisit keksiä, jotta jatkossakaan se alkoholi ei ole stressilääke. Kun totuttaa itsensä terveisiin tapoihin ja pitää hyvinvoinnistaan aktiivisesti huolta, niin se alkoholin rooli muuttuu sen myötä vähäisemmäksi.
Hyvää syksyä:)11
Nämä valinnat eivät ole itsestä kiinni. Siitä miinuksia.
Tutulta kuulostaa. Itse huomasin juomiseni lisääntyvän nuorempana ja huolestuin. Aika paljon meni aluksia nuoruuden piikkiin. Pitkäksi menneiden iltojen jälkeen tyynnyttelin itseäni;"En voi olla alkoholisti, kun olen näin nuori". Samanlaisia selityksiä jatkoin aina kun ahdisti oma juominen. Välillä pystyin olemaan viikkojakin juomatta. Saatoin kokea hyvää fiilistä ja onnistumista, ettei ehkä sittenkään tarvitse olla huolissaan juomisestaan. Kunnes taas löysin itseni humalasta. Välillä valehtelin itselleni, että voinhan ottaa muutaman kaljan. Aina päädyin lopulta siihen, että olin humalassa-ennemmin tai myöhemmin. Tällaista rumbaa-viikonlopun odottelua, juomista, krapaulaa ja morkkista. Aina uusia lupauksia- "Nyt sai olla viimeinen kerta!"-ja viikon parin päästä taas viimeistään samassa tilassa. Hirveät morkkikset ja tieto siitä, etten hallitse juomista, vaivasi mieltä jatkuvasti.
Olen sitä mieltä, että on syytä kiinnittää huomiota alkoholinkäyttöönsä, mikäli se vaivaa mieltä vähänkin. Ihminen, jolla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa, ei mieti juomisensa rajoittamista kuin poikkeustapauksissa. Jos ei itse kykene vähentämään, voi ainoa vaihtoehto olla avun hakeminen ja juomisen lopettaminen kokonaan. Minä päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun ja olen ollut juomatta jo pitkään. Tsemppiä sinulle:)
Minä ymmärrän, miksi asia vaivaa sinua. Vedin itseni melkein hengiltä viinalla, ja silloin ajattelin, että ok nyt on mennyt liian lujaa muutaman viikon. Kituutin kuukauden ilman todistellakseni itselleni pystyväni olemaan juomatta. Kuukauden jälkeen olin taas aivan yhtä kännissä kuin aiemminkin. Totesin, että tässä on nyt selvästi ongelma ja lopetin juomisen kokonaan vuodeksi. Nyt vuosia myöhemmin olen huomannut, että liian lujaa ei ollut mennyt muutamaa viikkoa vaan muutama vuosi.
Tästä on tosiaan monta vuotta enkä kaipaa alkoholia mutta muistan asian joka kerta, kun jossain on juomaa tarjolla. En ole absolutisti, käytän alkoholia esimerkiksi häissä mutta enää en ole ollut kertaakaan räkäkännissä. Nyt tiedän sen, että alkoholi oli lääke masennukseen, yksinäisyyteen ja ahdistukseen. Mielihyvä täytyy saada elämästään muualta. Jos arjesta selviytymiseen tarvitsee "pään vetämistä täyteen" tai rentoutumiseen aina punkkua, arki on silloin pahasti pielessä. Alkoholi ei luo lisää mielihyvää, vaan varastaa sen tulevaisuudesta (keksin tämän itse).
Ap, on hyvä, että mietit näitä asioita. Alkoholismista toipunut sukulaiseni muistutti minua, että vaikka onkin ns. terve, on aina silti muistettava, että se ominaisuus ihmisessä, joka alunperin salli liikakäytön on silti olemassa, eikä se mene koskaan pois.
Hyvä, että tunnistat asian. Itsellä samanlainen perimä ja nuorempana minulla menikin aika lujaa alkoholin kanssa, kun jouduin sellaisiin porukoihin, joissa se oli se juttu. Iän myötä onneksi alkoholi on koko ajan jäänyt pienenpään rooliin, toisaalta elämään onkin tullut kaikkea muuta ihanaa ja tärkeää.
Ehkä sinunkin on hyvä pohtia jo nyt, millaisia muita rentoutustapoja voisit keksiä, jotta jatkossakaan se alkoholi ei ole stressilääke. Kun totuttaa itsensä terveisiin tapoihin ja pitää hyvinvoinnistaan aktiivisesti huolta, niin se alkoholin rooli muuttuu sen myötä vähäisemmäksi.
Hyvää syksyä:)11