Yliopistossa ystävien hankkiminen. Niin miten?

Meillä oli kaksi porukkaa. Ne jotka viihtyy pippaloissa ja ne jotka ei. Oletko jälkimmäistä ryhmää lähestynyt?

Minä vähän katselin, kuka toinen näytti olevan yksinäinen, ja pyysin häntä kylään. Lisäksi harrastuksista on usein helpompi löytää ystäviä. Tykkäisitkö esim. laulaa kuorossa tai harrastaa jotain urheilulajia?

Tuurista se kai on kiinni. Mä menin yliopistoon 19-vuotiaana ja ystävystyin silloin 32-vuotiaan kanssa, eli en usko että on ikäkysymys. Vaihtaessani pienempään yliopistoon, jossa opinnot etenivät lähes kaikilla yhtä aikaa sisääntulleilla samaaa vauhtia, sain useammankin hyvän ystävän omanikäisistäni. Silloiset maisteriopiskelijat bondailivat keskenään, vaikka kursseilla tietysti tehtiin heidänkin kanssa hommia. Mutta monilla maisteriopiskelijoilla oli aika paljon muitakin rautoja tulessa kuin opiskelu ja opiskelukaverit: parisuhteita, töitä, perhe-elämää. Suomalaisilla on aika iso kynnys tehdä kaverista/tutusta läheisempi, esim. kutsua kotiin. Pyydä joku ensin vaikka lounaalle tai kahville tauolla yliopistolla.

Joskus oon jonkun saanut ruokalaan. Mutta en viitsi ketään ruinatakaan syömään, kun viihdyn itsekin. Itelläkin on parisuhde, mutta toinen osapuoli toisella paikkakunnalla. Eli sikäli sitä ohjelmaa olisi jos en asuisi niin kaukana. Tykkään urheilla, mutta kamalasti en viitsisi haalia uusia harrastuksia ystävien toivossa, kun itse opiskelukin vie liikaa aikaa.

Vaikka viihdynkin yksin, on aikoja, jolloin ois kiva vaan hengata samankoululaisten kanssa. Sikälimikäli se on vielä mahdollista, a) ei työkiireitä eikä b) lapsia.

Kotopuoleenkaan en ihan jokavapailla lähde kun matkustaminenkin kuormittaa ja se vapaa siellä olisi niin lyhyttä.

-ap

Saattaa kuullostaa nyt valittamiselta, mutta ei niitä ystäviä nyt vaan väkipakolla saa. Kyllä se pitää olla l uontevaa ja molempia osapuolia tyydyttävää 

-ap

amk:ssa ystävystytään ryhmätöiden kautta.

maisteriksi tähtäävä kirjoitti:

Joskus oon jonkun saanut ruokalaan. Mutta en viitsi ketään ruinatakaan syömään, kun viihdyn itsekin. Itelläkin on parisuhde, mutta toinen osapuoli toisella paikkakunnalla. Eli sikäli sitä ohjelmaa olisi jos en asuisi niin kaukana. Tykkään urheilla, mutta kamalasti en viitsisi haalia uusia harrastuksia ystävien toivossa, kun itse opiskelukin vie liikaa aikaa.

Vaikka viihdynkin yksin, on aikoja, jolloin ois kiva vaan hengata samankoululaisten kanssa. Sikälimikäli se on vielä mahdollista, a) ei työkiireitä eikä b) lapsia.

Kotopuoleenkaan en ihan jokavapailla lähde kun matkustaminenkin kuormittaa ja se vapaa siellä olisi niin lyhyttä.

-ap

Jos kerran tykkäät urheilla, niin miten olisi ainejärjestön sähly- tms. palloiluvuorot? Siellä varmaankin ajan kanssa tutustuu.

Paljon pitää paikkakunnalla olla kun ryhmätöitä / kokeita miten sattuu, niin sitten ahistaa ku voi olla 5-7 päivääkin etten yhtäkää ystävää näe kun pitäs iteksiin opiskella. Ahistaa.. Koen vaan väkisin ystävien saamisen niin pinnalliseksi ja turhaksi. En jaksa aina olla aktiivinen osapuoli..

-ap

Meillä porukka "klikkiytyi" tosi nopeasti. Enpä saanut kavereita kun porukkoihin en enää päässyt, vaikka olin mukana fuksiaisissa, alkuun myös opiskelijapippaloissa. Osasyy lienee myös, että olen hiukan vanhempi kuin suurin osa vuosikurssistani.

Yhden kaverin luulin saaneeni, mutta ihan yhtäkkiä poisti facebook-kavereista ja alkoi selvästi vältellä minua. Nooh, ei väkisin!

Tuskin johtuu siitäkään, etten olisi mukava/kiva/mitäikinä, kavereita on koulun ulkopuolella paljon.

Kai minä vain sitten olen niin musta lammas meidän humanistikampuksella.

Kuullosta 9. kyllä ihan multa. Sama juttu. Yksin vietän aikaani. Onneksi kotopuolessani on muutama kaveri, niiden kanssa voi aina netissä jutella. Kyllä se vaan niin on että osa on niin leuhkaa porukkaa ettei seuraan viitsi ees mennä ja osalla on just nämä klikit. Sinne on vaikea ulkopuolisenä enää osallistua.

- ap -

Hyvä kysymys. Mulla on kohta toinen loppututkinto valmis ja en vieläkään ole saanut ystäviä (kummastakaan tiedekunnasta). Mietin että voisi pyrkiä vielä lääkikseen. Siellä varmaan helpompi saada kavereita opiskelun luonteesta johtuen

Yliopistolla ollaan opiskelua varten, ystävät hankitaan vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

ystävystytään ryhmätöiden kautta.

Olen kuullut täysin päinvastaista... Jos haluaa ystävyyden loppuvan, kannattaa tehdä vaikka opinnäytetyö ystävän kanssa yhdessä!

Mitä sitten, vaikka yliopistossa tulisi klikkejä nopeasti? Minä ainakin olen päässyt niihin kaikkiin mukaan myöhemminkin vain menemällä. Yhdestä siirtynyt takavasemmalle, kun ei seura tuntunutkaan omalta. Maisteriopinnoissakin löytää ystäviä, jos on kiinnostusta fuksien seuraan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuullosta 9. kyllä ihan multa. Sama juttu. Yksin vietän aikaani. Onneksi kotopuolessani on muutama kaveri, niiden kanssa voi aina netissä jutella. Kyllä se vaan niin on että osa on niin leuhkaa porukkaa ettei seuraan viitsi ees mennä ja osalla on just nämä klikit. Sinne on vaikea ulkopuolisenä enää osallistua.

- ap -

.

Mä ajattelin ensimmäisenä vuonna yhden vuosikurssilaisen olevan leuhka ämmä. Seuraavana vuonna jouduttiin tekemisiin ja tajusin, että hitto sehän on mukava! Ei kannata suhtautua noin ennakkoluuloisesti.

Itse hankin yliopistolla ja TKK:lla kaveriseurani, vaimoni ja työpaikkani:

Killasta

Osakunnasta

Ammattiainekerhosta

Ainejärjestöstä

Opiskeluaikana verkottuminen on äärimmäisen helppoa ja kannattavaa. Työelämässä piirit pienenevät dramaattisesti.

En mä kyllä löytänyt fuksivuoden jälkeen kavereita. Olin aloittaessa 28v. ja sitten monia vuosia yliopistolla vielä yli 30-vuotiaana.  Fuksivuodelta jäi yksi kaveri, jonka kanssa joskus käydään kahvilla. Pari sellaista hyvänpäiväntuttua jäi yhdestä ryhmätyöryhmästä ja graduryhmästä, joiden kanssa sitten joskus kuulumisia vaihdettiin. Yksinäistä oli yliopisto-opiskelu.

Kannattaa jatkossakin pyytää tyyppejä mukaan lounaalle tai yliopiston kuppilaan kahville - toki yksinkin voi syödä, mutta lounaalla on helpompi jutella niitä näitä kuin luentotauolla, ja lounaalle on pienempi kynnys lähteä kuin uuden ihmisen luo kylään. Niitä pippaloitakin on erilaisia, ja usein esimerkiks aloitellaan rauhassa selvin päin, joten älä sulje niitä kokonaan pois. Ite olin fuksina absolutisti, en silloinkaan viihtynyt ryyppäjäisissä, mutta saatoin hyvin lähteä etkoille mukaan ja sit poistua paikalta vähin äänin.

Mites osakunnat, ainejärjestöt, erilaiset harrastusryhmät? Niissä on kyllä myös muuta tekemistä ja olemista kuin pelkkiä "pippaloita".

Ja totta kai uudet ystävyyssuhteet ovat aluksi vähän pinnallisia ja oleminen vähän kömpelöä. Ei uuden ihmisen kanssa voi heti olla yhtä luontevaa ja puheenaiheet yhtä henkilökohtaisia kuin vanhojen kaverien kanssa. Samoin uudella paikkakunnalla tai uudessa oppilaitoksessa pitää varautua olemaan vähän aktiivisempi osapuoli. Ystävyyssuhteita ei löydetä mistään valmiina, ne vaatii rakentamista ja vaivannäköä, aikuisena enemmän kuin lapsena ja teininä. Yritä siis opetella sietämään uusien ystävyyssuhteiden kömpelyyttä ja laittamaan itsesi vähän enemmän alttiiksi :) 

Oon vissiin niin tylsä ja tiukkis, kukaan ei lähesty. Kukaan ei tule kotipaikalleni kylään, ei edes poikaystäväni (työkiireet). Ainoa jonka saan kylää on äitini. Tekisi mieli lopettaa koulu tai jotain, en vaan jaksa tätä enää.

-ap-

Nyt taas alko hajoilemaan pää. Niin mistä niitä ystäviä saa. En ole joka päivä kuitenkaan koululla.

aapee