Naapuri pitää uutta rakkiaan vapaana

Väittäisin, että koiranomistajia on tässä irtipitoasiasta kolmea eri tyyppiä.

1. Lain mukaan pelaavat. Pitävät koiriaan irti kytkettynä aina, myös metsässä, jos eivät itse omista metsää tai ole kysyneet maanomistajan lupaa.

2. Maalaisjärjellä pelaavat. Eivät pidä koiriaan irti taajamassa, mutta saattavat pitää koiriaan irti metsässä ilman metsänomistajan lupaa huolehtien, että siitä ei ole haittaa metsälle tai muille liikkujille. Pitävät vapaana olevan koiransa näkyvissä ja hallinnassa, muita liikkujia nähdessään laittavat koiran hihnaan ohitustilanteen ajaksi.

3. Ilman järkeä pelaavat. Pitäävät koiriansa vapaana ties missä, vaikka koira ei olisi hallinnassa.

Itse olen ok tyyppien 1 ja 2 kanssa. Ei minua haittaa, jos joku hurtta on metsässä vapaana, jos se pyydetään luokse ja laitetaan hihnaan muiden liikkujien tullessa vastaan. (Tosin myönnän, että en ole metsänomistaja, joten eivät ne minun metsässäni ilman lupaa olisi.) Kolmostyypit sen sijaan antavat varsinkin kakkostyypeille huonon maineen.

Veljeni tekee metsätöitä ja pari vuotta takaperin hänen työmaalleen oli tapana sännätä nuori koira päätäpahkaa. Omistaja, keski-ikäinen rouva, tuli paikalle yleensä minuutteja myöhemmin, eli hän todellakin oli kaukana eläimestä ja taisi vain haukkumisen perusteella pystyä jäljittelemään, missä turre oli. Sanoi aina, että kiltti se on, nuori ja hölmö pentu vaan.

No, eräänä päivänä koira oli jäänyt mönkijän alle. Kaiketi joku veljeni kollegoista oli vahingossa yliajanut holtittomasti poukkoilevan koiran, joka ei edes ajoneuvon kovaa ääntä tajunnut säikkyä. Omistaja ei voinut syyttää muita, kuin itseään.