Huonokäytöksisyys, röyhkeys ja narsismi tulee nykykasvatuksesta

Kerrankin joku puhuu asiaa, kiitos.

Sitähän se on. Nykyään ei edes saa pitää kuria, pitää vaan silittää päätä ja lässyttää vaikka lapsi tekisi mitä.

Täyttä paskaa.

Lisäksi ne kuvatunlaiset lapset ovat päiväkodin kasvatteja, joille on siellä opetettu, että puolensa täytyy pitää, huutamalla saa haluamansa ja lyöminen on oikein, jos sillä saavuttaa jotain.

Amen. Ja näiden pikkukuninkaiden kanssa me opettajat saamme päivästä toiseen säätää. Parhaimmissa luokissa näitä on useita. Monen vanhemmatkin ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen ja vaativat erityiskohtelua koko perheelle. Myöhemmin samat persoonat tulevat työpaikoille miettimään, mitä haluaisivat ja viitsisivät tehdä ja mitkä asiat delegoivat muille.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni tuosta 10 v. synttäriketjusta, jossa vieraat tyhjensivät pöydän ja pöllivät lahjapussit ja lähtivät kesken juhlien menemään.

Moni ihmettelee lasten huonoa käytöstä. Tähän huonokäytöksisyyteen on tultu, koska vanhemmat eivät uskalla enää kieltää ja pitää kuria lapsilleen. He pelkäävät aiheuttavansa näille TRAUMOJA. Kaikkialla mediassa lastenpsykiatrit paasaavat, miten kasvatetaan hyväitsetuntoisia voittajatyyppejä. Pitää kehua ja kannustaa, kehua ja kannustaa.

Siksipä ei pientä lasta asiasta kielletä, vaan lässytetään pitkästi siitä, "miksei näin sovi tehdä" ja blaablaa...isin pitkä psykologinen jorina ei mene 3-vuotiaalle täysin perille saakka. Kun pikkuinen kiukutellen haluaa ja vaatii jotakin, niin se sitten annetaan, kun "eihän sitä itkua jakseta kuunnella". Kun pikkuinen vie kaverilta puistossa nenän edestä keinun, siihen ei kiinnitetä huomiota, koska "omia puoliaanhan pitää osata nykyaikana pitää." Kun lapsi tekee tavallisen hypyn, häntä kiitetään taivaisiin ja kehutaan huippuakrobaatiksi ja kuulutetaan asiaa tutuille ja tuntemattomille.

Tästä kaikesta kehittyy narsistinen persoona, joka

a) ei kunnioita mitään rajoja ja kieltoja

b) on vaativa, pitää kiinni haluamastaan ei jousta eikä kestä pettymyksiä

c) ei kunnioita muita ja on röyhkeä tavoiltaan

d) Saa valheellisen kuningaskuvan itsestään, ja masentuu todellisuuden paljastuttua joskus, kun todellinen akrobaatti esiintyy hänen edessään

Ei huono käytös ja kusipäisyys ole sama asia kuin narsismi, vaikka monet näyttää luulevan.

Minusta tämä on lähtöisin jo aikamme suurimmasta epätasa-arvosta, sodasta. Rakenteellisen ja yhteiskunnallisen auktoriteettien puute on lisännyt ongelmaa. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa kateus, ahneus ja itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin.

Mun anoppi on röyhkeää sekä narsisti, huonokäytöksinenkin valtavan huomiohakuisuuden vuoksi. Ikää 70. Ei taida ihan teoria pitää paikkaansa.

Ihan tiedoksi, että narsisteja on ollut kautta historian. Että sillein ontuu tämä teoria. Vaikka nyt asiaakin löytyy. Mutta huonoa käytöstä, röyhkeyttä ja narsismia on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se on. Nykyään ei edes saa pitää kuria, pitää vaan silittää päätä ja lässyttää vaikka lapsi tekisi mitä.

Täyttä paskaa.

Jos vanhemmat on älykkäitä, niin osaavat opettaa käyttäytymistä ihan pienestä asti, ja sitten isompana on mahdollista antaa vastuuta ja vapauksia.

Näinpä, kieltäminen ja rajat ovat eri asia kuin naama punaisena karjuminen ja lapsen peloittelu. Selkeistä kielloista ja rajoista kiinni pitäminen tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Hänellä on siis mahdollisuus toimia oikein seuraavalla kerralla.

Itkemistä ja kiukuttelua ei näytetä oikein siedettävän, miksi? Se kuuluu luonnolliseen kehitykseen ja lapsen raivo on vain kestettävä, periksi ei missään nimessä saa antaa. Pettymykset ovat pienellä pienet, isompana ne voivat olla jo tuhoisia. Pettymyksiäkin on hyvä oppia käsittelemään ja sietämään eli kaikkea ei aina voi saada.

Näistä ei kukaan traumoitu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on lähtöisin jo aikamme suurimmasta epätasa-arvosta, sodasta. Rakenteellisen ja yhteiskunnallisen auktoriteettien puute on lisännyt ongelmaa. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa kateus, ahneus ja itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin.

Suuret ikäluokat nuo  toisen polven sotainvalidit tosiaan keksivät tämän nykykasvatusmallin- vapaa kasvatus.

Toinen aikamme vitsaus on isättömyys. Eräs sodistamme nykypäivään ulottuva yhteiskunnallinen trendi on avioerojen lisääntyminen, päiväkotien työntekijöistä valtaenemmistö on naisia, tilanne on sama peruskoulun ala-asteilla. Lapset ovat siis pääosan valveillaoloajastaan naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on lähtöisin jo aikamme suurimmasta epätasa-arvosta, sodasta. Rakenteellisen ja yhteiskunnallisen auktoriteettien puute on lisännyt ongelmaa. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa kateus, ahneus ja itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin.

Mielenkiintoista sinänsä, kun tuohon vaivaan on vain yksi lääke. Sota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on lähtöisin jo aikamme suurimmasta epätasa-arvosta, sodasta. Rakenteellisen ja yhteiskunnallisen auktoriteettien puute on lisännyt ongelmaa. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa kateus, ahneus ja itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin.

Suuret ikäluokat nuo  toisen polven sotainvalidit tosiaan keksivät tämän nykykasvatusmallin- vapaa kasvatus.

Toinen aikamme vitsaus on isättömyys. Eräs sodistamme nykypäivään ulottuva yhteiskunnallinen trendi on avioerojen lisääntyminen, päiväkotien työntekijöistä valtaenemmistö on naisia, tilanne on sama peruskoulun ala-asteilla. Lapset ovat siis pääosan valveillaoloajastaan naisten kanssa.

Tuosta taas seuraa pieni ongelma.  Pojista kasvatetaan kilttejä tyttöjä, tytöt taas suuntautuvat miehisiin asioihin ja alkavat väkivaltaisiksi.  Onneksi naiset saavat ulkomailta oikeita miehiä, jotka on kasvatettu miehiksi. Eri asia, kelpaavatko naiset muuhun kuin leikkikaluksi. Toki nainen voi edelleen luottaa siihen että yhteiskunta huolehtii lapsista, siis ne Suomalaiset miehet, jotka on kasvatettu alistumaan kiltisti.

Huonokäytöksisiä ja itsekkäitä: kyllä. Narsismi sen sijaan syntyy emotionaalisesti turvattomissa olosuhteista. Kun lapsi ei saa emotionaalista vastinetta äidiltään, niin hönestä voi kehittyä narsisti, elin minäkuvan häiriön omaava ihminen, joka ei näe rajoja itsen ja muiden välillä. Minäkuvan häiriöitä ehkäisee äidin sensitiivisyys, lämpö ja rakkaus, terveet rajat, ensisijaisen hoitajan läheisyys (=ei liian pitkä ero vanhemmasta kehitykseen nähden, ja ero vauvana aina tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Tuttuutta ei ratkaise sukulaisuussuhde, vaan se kuinka usein hoitajaa nähdään). No meni jo ihan ohi aiheem, mutta pointti lienee että ääripää kunpaankaan suuntaan kasvatuksessa ei ole hyväksi.

Meille lasten hoitsut/opettajat ovat sanoneet lapsistamme vuosien ajan "poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä/tottelevaisia nykyaikana, kiitos kotikasvatuksen".

Samaan aikaan naapurustossa asuva kasvatustieteiden tohtori (tms kasvatustieteilijä/tutkija) käyttää minusta termiä "kasvatusnatsi", syynä kuulemma hyvinkin autoritäärinen kasvatustapani. Lapsilla on oikeus olla jotain mieltä ja ilmaista se, mutta jos esim pihalle huudetaan "viiden minuutin kuluessa ruokapöytään" niin se myös tarkoittaa sitä eikä mitään mussutusta vaikka olisi meneillään kuuma pihasäbä kavereiden kera...

Narsismi ja narsisti ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Näihin termeihin en jaksa takertua, mutta ap on oikeassa. Itsekäs ja kuspäinen käyttäytyminen lisääntyy.

Mistä ne vanhan Kansan narsistit sitten tulevat?

Ne kurilla, risulla ja alistamalla kasvatetut narsistit.

Ne mummot ja vaarit jotka saavat itkupotkuraivarit jos koko suku ei hyppää heidän toiveidensa mukaan.

Meilläkin on pitkään yhden tämmöisen vaatimuksesta järjestetty lasten syntymäpäiviä sillä tavalla kuin mummo haluaa, niillä tarjoiluilla ja kakulla kuin mummo haluaa. Niissä mummo on saanut olla päätähtenä. Tähän olen suostunut pelkästään siksi kun en jaksa niitä mummon marttyyrikohtauksia ja kiukutteluita.

Sen lisäksi on järjestetty oikeat synttärit lasten ja oman perheen toiveiden mukaan.

Täyttä asiaa ap!

Mutta kertokaapa MIKSI me kasvatamme lapsiamme näin?? Miksei meitä kasvatettu näin? Ei ainakaan minua mutta olenkin jo 40-vuotias.

Yritän omaa lastani kasvattaa ottamaan toiset huomioon ja jossain asioissa nöyräksi. Mutta jalkoihin ja tallatuksi tyttö nykymaailmassa tulee näiden oman eduntavoittelijoiden keskellä! On huomattu jo vaikka ikää vasta 12.

Vierailija kirjoitti:

Meille lasten hoitsut/opettajat ovat sanoneet lapsistamme vuosien ajan "poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä/tottelevaisia nykyaikana, kiitos kotikasvatuksen".

Samaan aikaan naapurustossa asuva kasvatustieteiden tohtori (tms kasvatustieteilijä/tutkija) käyttää minusta termiä "kasvatusnatsi", syynä kuulemma hyvinkin autoritäärinen kasvatustapani. Lapsilla on oikeus olla jotain mieltä ja ilmaista se, mutta jos esim pihalle huudetaan "viiden minuutin kuluessa ruokapöytään" niin se myös tarkoittaa sitä eikä mitään mussutusta vaikka olisi meneillään kuuma pihasäbä kavereiden kera...

Tuo on teidän tapanne kasvattaa lapsia, mutta ei se ole ainoa oikea tapa.

Meillä on lempeämpi tapa, sellainen täälläkin moitittu empaattinen ja keskusteleva tapa.

Palaute päiväkodista ja koulusta on ollut pelkästään positiivista. Lapsiamme sanotaan hyvin käyttäytyviksi, avuliaiksi ja kohteliaiksi. Eräs hoitaja sanoi, että jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin meidän lapset, niin heidän työnsä olisi helppoa.

No, olet vetänyt aika railakkaasti mutkat suoriksi. Kuspäitä on ollut aina, mutta nykyään niille kuspäille ei oikein mahda mitään. Ennen koulussa on saanut luunappia, jälki-istuntoa ja jopa erotettu määräajaksi. Nykyään laitetaan wilman merkintä, kun muuta ei voida. Eli aiemmin se puutteellinen kotikasvatus on korjattu koulussa väkivallalla, nyt sitä ei enää voi tehdä. Missä oikeasti on vika pahoinvointiin? Kotona, koulussa, yhteiskunnassa? Pitäisikö ruumiillinen kuritus sallia vai alkaa järjestään vanhemmille lapsenkasvatuskursseja?

Kun täällä joku puhui sodasta niin kyllä, se me tarvitaan. Tai joku muu kansallinen kriisi, mikä yhdistäisi ihmisiä. Me tarvitaan yhteisöllisyyttä, että jokainen vahtii toistensa lapsia kuin omiaan. Kun yhdellä naapuruston perheellä ei aika/osaaminen riitä kasvattamiseen, muut perheet auttaisivat. Nyt kaikki jätetään niin yksin, yhteiskunnassa vallitsee pärjäämisen kulttuuri ja ne jotka eniten apua tarvitsee, eivät sitä ota vastaan tai eivät apua saa. Me aikuiset näemme kun kakarat perseilee tuolla, eikä puututa. Koska se ei ole meidän asia, vaan niiden kakaroiden vanhempien.

Kenestä me teemme syyllisen, kun kukaan ei suostu katsomaan peiliin?