Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisiko tulotasoa miettiä lapsilukua päätettäessä?
11.10.2016 |
Olen tässä nyt lukenut noita sinänsä tärkeästä asiasta, vähävaraisten lapsiperheiden köyhyydestä käytyjä keskusteluja ja mieleeni on noussut kysymys, jota myös minä ja vaimoni takavuosina kovasti edestakaisin vatkasimme: kannattaako lapsilukua päätettäessä (tiedän ettei se ole ihmisen päätettävissä) laskeskella vähän myös omaa taloudellista tilannetta vai onko tämä seikka, joka ei missään nimessä saa määrittää niin tärkeää asiaa?
Tiedän tarkalleen, että tämä keskustelu ei ole ns. villakoiran ydin tämän yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemisessa ja periaatteessa itsekin olisin ehkä halunnut isomman perheen, mikäli voimavaroja olisi ollut, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että joidenkin perheiden kohdalla olisi varmasti monin tavoin helpompi, jos lapsia olisi vaikkapa se perinteinen kaksi. Me olemme vaimoni kanssa onnekkaita, että meillä on molemmilla vakituiset työt (molemmat luokanopettajia, joten rikkaita emme todellakaan ole) eikä meillä ole "kuin" kaksi lasta, mutta Helsingissä asuvina meilläkään ei tällä tulotasolla ja perhekoolla ole rahaa kovinkaan paljon yleellisyyksiin. Omaa kokemusta ei asiasta ole, mutta tuttavaperheiltä olen kuullut, että esim. jo kolme lasta on yllättävän paljon kalliimpi kokonaispaketti pyöritettäväksi.
Minä olen sitä mieltä, että lapsi ei periaatteessa tarvitse kovin paljon muuta kuin rakkautta ja perustarpeiden tyydyttämistä, mutta vähävaraisten perheiden kanssa työni kautta tekemisissä olevana tiedän myös sen, että köyhyys ja puute eivät myöskään jalosta ihmistä, kuten joskus ehkä on ajateltu. Näin ollen olen taipuvainen ajattelemaan, että ehkä joissakin tapauksissa olisi hyvä miettiä lapsilukua myös taloudellisesta näkökulmasta.
Mitä muut olette mieltä?
Kommentit (41)
Jos tuloilla pärjää niin se on jo järkevää, makuasia sitten, kuinka paljon sitä ylimääräistä hupirahaa haluaa jäävän. Tässäkin ketjussa on jotain hyvätuloisia ihmisiä joiden tekstejä lukiessa saisi käsityksen, että nippa nappa ruokaan on varaa ja ei missään nimessä kolmeen lapseen. :D Puhutaan asioita niiden oikeilla nimillä kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paljon hyödytä talouspuolen miettiminen, kun lapset on tehty hyvinä aikoina 5-15 vuotta sitten ja hyvät ajat ovat äkkiä taakse jäänyttä elämää. Työttömyys pitkään jatkuessaan vie nimittäin köyhyyteen myös sen hyväpalkkaisenkin väen.
Suomalaisten lasten syntyvyyttä tulisi tukea enemmän etenkin keskiluokassa, jotta väestön koostumus pysyisi tasapainossa. On yhteiskunnalle kohtalokasta, jos lisääntyminen tapahtuu pääasiassa syntymäköyhien ja maahanmuuttajien toimesta. Enkä tällä siis todellakaan tarkoita, että köyhien tukia pitäisi pienentää, pitäisi vaan pyrkiä estämään väärä kehitys kannustamalla.
On luonnollista, että ne joilla on eniten aikaa perheelle, tekevät myös eniten lapsia, lisäksi ihmisillä on taipumus haluta elämäänsä jotain sisältöä ja tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tulisi miettiä. !!
Toisaalta on kyllä yhteiskunnallinen ongelma, jos kaksi kokopäivätyössä käyvää ihmistä pystyy vain nippanappa elättämään kaksi lasta. Elämisen kulut on silloin nousseet kohtuuttomam suuriksi suhteessa palkkatasoon.
Oma lukunsa sitten nämä "tienaamme 100 000 erkkiä vuodessa, mutta ei ole varaa kuin maks. yhteen lapseen". Palkkakuilu on kasvanut jo liian isoksi, kun osa taas elelee tahollaan tälläisessa hattaramaailmassa, jossa edes 100 000 bruttotulot vuodessa ei mukamas riitä.
Pakollisen elämän kuluja ei saa enää nostaa. Palkkaeroja tulisi pienentää, joka myös samalla tasaa sitä verotaakkaa pieni- ja suurituloisen välillä.
Kuule, kyllä progressiivinen verotus tasaa erittäin hyvin. Meillä ne bruttotulot n 180 t e, mutta käteen jää huomattavasti vähemmän. Ja palkankorotus häviää käytännössä lisäveroihin. Kaksi lasta joille kykenee tarjoamaan tarpeellisen. Itse en neljää lasta olisi halunnut, jo yksistään sen vuoksi ettei nykyinen urakehitys olisi ollut mahdollista niin monen äitiysloman kanssa. Nykyinen tukimalli suosii aivan alimmissa tuloluokissa lastentekoa - tuet innostavat tekemään lisää? Tuota en ole koskaan ymmärtänyt. Voi olla aika ankeaa kyytiä kun nykyistä tukijärjestelmää leikataan - ja ilmeisesti ihan syystä, johan Hyssäläkin ihmetteli oman puljunsa tolkutonta asumistukijärjestelmää. Voi kun nyyiset nuoret kykenisivät näkemään sen tulevaisuuden tiukemman tilanteen eivätkä liikaa luottaisi helppoihin tukiin.
Nyt puhuin palkansaajista, en tuen saajista. Jos mietitään että tollaselta 180 000€ ansaitsevilta otettaisiin 60 000 pois ja siirrettäisiin se pienituloisemman pariskunnan palkkoihin. Saisitte edelleen 120 000€ ja verotus pienenisi roimasti. Saisitte edelleen kuitenkin erittäin kohtuullisen elintason niillä tuloilla.
Toisessa päässä 40 000€/vuodessa tienaava pari saisi nyt palkkatuloja 60 000€/ vuodessa. Heillä vastaavasti verotus nousisi, mutta käteen jäisi silti enemmän rahaa kuin ennen. Pienemmissä palkkaluokissa tämä tarkottaisi myös niiden parjattujen tukien poistippumista; ihmiset ei tarvitse tukia kun tulevat toimeen omalla palkallaan.
Lopputulos raha jakaantuu tasaisemmin, se kiertää paremmin ja yhteiskunnan jakaman tuen tarve pienenee (lue verorahat).
Mutta ainiin, ei tämä tietenkään hyväosasille käy. Se on mukavaa tienata viisinkertaisesti rivityöntekijään nähden, ja sitten uhriintua kun joutuu maksamaan siitä 50% veroa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsiluku ole mitenkään ihmisen itsensä päätettävissä. Mekin toivomme useampaa, mutta ei mitään tietoa saammeko. Ensimmäisen alulle saannissa kesti 15 kk, ei ole mitenkään varmaa, että tulisin uudelleen raskaaksi.
Tämä tuntuu unohtuvan ihmisiltä.
No tässä lienee enemmän pointtina se, mitä suunnitellaan ja millä perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsiluku ole mitenkään ihmisen itsensä päätettävissä. Mekin toivomme useampaa, mutta ei mitään tietoa saammeko. Ensimmäisen alulle saannissa kesti 15 kk, ei ole mitenkään varmaa, että tulisin uudelleen raskaaksi.
Tämä tuntuu unohtuvan ihmisiltä.
Miksi jokaisen pitäisi saada lapsia? Minä en hyväksy hedelmöitys"hoitoja", jos ei hedelmöity luonnollisesti, niin sitten ei hedelmöity ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla järkevää hankkia pitkäaikaistyöttömänä neljää lasta, kuten siinä jutussa oli tehty.
Yksi lapsi maksaa sata tonnia kasvattaa aikuiseksi. Kannattaa panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Muuten se seuraava polvi on vain yhtä saamatonta kuin edellinen.
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsiluku ole mitenkään ihmisen itsensä päätettävissä. Mekin toivomme useampaa, mutta ei mitään tietoa saammeko. Ensimmäisen alulle saannissa kesti 15 kk, ei ole mitenkään varmaa, että tulisin uudelleen raskaaksi.
Tämä tuntuu unohtuvan ihmisiltä.No tässä lienee enemmän pointtina se, mitä suunnitellaan ja millä perusteella.
Voihan sitä suunnitella vaikka mitä mutta aikuiset tietää että joskus ne suunnitelmat ei toteudu. Mitä te suunnittelijat sitten teette jos tuleekin yllärinä kolmoset vaikka yhtä suunniteltiin? Tai se yksi tulee mutta vaikeasti sairaana? Rahaa menee kuin viiteen lapseen. Vaikka en kyllä ymmärrä miten suunnitellaan se kuinka paljon lapsi kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai pitää miettiä moneenko on varaa. Lapset vie rahaa aivan hirvittävästi!
Ne, jotka eivät miettineet lapsia tulojen mukaan, vinkuvat Facebookin jouluapuryhmissä jne lahjoituksia ja muuta mukavaa. Silloin tekisi mieli sanoa, että itse olette lapsenne tehneet, nyt saatte ne itse elättääkin.
Pin kirjoitti:
Jos tuloilla pärjää niin se on jo järkevää, makuasia sitten, kuinka paljon sitä ylimääräistä hupirahaa haluaa jäävän. Tässäkin ketjussa on jotain hyvätuloisia ihmisiä joiden tekstejä lukiessa saisi käsityksen, että nippa nappa ruokaan on varaa ja ei missään nimessä kolmeen lapseen. :D Puhutaan asioita niiden oikeilla nimillä kuitenkin...
"Varaa" on suhteellinen käsite, varmaan kiinni siitä minkä kokee lapselleen tarpeelliseksi. Jos tuo on ruoka ja lämmin paikka nukkua, niitä lapsia voi tehdä paljon. Mutta jos tuohon sisältyy mahdollisuus hyvään elämään, hvään koulutukseen, ammattiin, hyvään itsetuntoon, tietoihin ja taitoihin joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan taitaa olla varaa huomattavasti vähempiin lapsiin. Koulutustaso helposto periytyy, sehän tiedetään, ja näyttää periytyvän nykyään huomattavasti yleisemmin kuin joskus 80luvulla. Miksikähän? Harvemmat uskaltavat ottaa opintolainoja epävarmassa maailmassa, ne vanhemmat auttavat niin kuin muuallakin maailmassa. Pyrky yliopistoihin on kova, monet hyödyntävät preppauskursseja jotka eivät ilmaisia ole. Erot nuorten välillä kielitaidossa, kansainvälisyydessä ja itsetunnossa suuria - osa päässyt vanhempien mukana kulkemaan ulkomailla, toisille se oma lähiö ja Tallinnanlaiva ne ainoat virikkeet. Duunarityöt vähenevät koko ajan, sen sijaan tarvitaan korkealle koulutettuja asiantuntijoita ja innovaattoreita eri aloille.
Haluan lapsilleni parasta niinkuin suurin osa vanhemmista. Tulevaisuuden maailmaan vaan tuo paras, tai riittävä apu hyvään elämään ei taida olla vain ruoka eteen ja rakkautta, he tarvitsevat paljon enemmän. Tuon hankin kahdelle lapselleni niillä yli sadan tonnin bruttopalkoilla. Ja tuota ei sossun korvauksilla heille valitettavasti kyetä antamaan eikä myöskään kolmen tonnin yhteisbruttopalkalla neljälle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsiluku ole mitenkään ihmisen itsensä päätettävissä. Mekin toivomme useampaa, mutta ei mitään tietoa saammeko. Ensimmäisen alulle saannissa kesti 15 kk, ei ole mitenkään varmaa, että tulisin uudelleen raskaaksi.
Tämä tuntuu unohtuvan ihmisiltä.No tässä lienee enemmän pointtina se, mitä suunnitellaan ja millä perusteella.
Voihan sitä suunnitella vaikka mitä mutta aikuiset tietää että joskus ne suunnitelmat ei toteudu. Mitä te suunnittelijat sitten teette jos tuleekin yllärinä kolmoset vaikka yhtä suunniteltiin? Tai se yksi tulee mutta vaikeasti sairaana? Rahaa menee kuin viiteen lapseen. Vaikka en kyllä ymmärrä miten suunnitellaan se kuinka paljon lapsi kuluttaa.
No sitten suunnitelmat muuttuu ja yritetään parhaan mukaan korjata tilanne tasaiseksi. Kyse on todennäköisyyksistä. On aika todennäköistä, että vatsassa kasvaa yksi lapsi, joten sen mukaan vähän suunnitellaan. Sitten jos yllärinä tuleekin kaksoset niin sitten tulee. Elämää se on.
Pitäisi suunnitella. Tämän päivän maailmassa pitäisi myös tietää, että erittäin harva työpaikka on varmasti pysyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tulisi miettiä. !!
Toisaalta on kyllä yhteiskunnallinen ongelma, jos kaksi kokopäivätyössä käyvää ihmistä pystyy vain nippanappa elättämään kaksi lasta. Elämisen kulut on silloin nousseet kohtuuttomam suuriksi suhteessa palkkatasoon.
Oma lukunsa sitten nämä "tienaamme 100 000 erkkiä vuodessa, mutta ei ole varaa kuin maks. yhteen lapseen". Palkkakuilu on kasvanut jo liian isoksi, kun osa taas elelee tahollaan tälläisessa hattaramaailmassa, jossa edes 100 000 bruttotulot vuodessa ei mukamas riitä.
Pakollisen elämän kuluja ei saa enää nostaa. Palkkaeroja tulisi pienentää, joka myös samalla tasaa sitä verotaakkaa pieni- ja suurituloisen välillä.
Kuule, kyllä progressiivinen verotus tasaa erittäin hyvin. Meillä ne bruttotulot n 180 t e, mutta käteen jää huomattavasti vähemmän. Ja palkankorotus häviää käytännössä lisäveroihin. Kaksi lasta joille kykenee tarjoamaan tarpeellisen. Itse en neljää lasta olisi halunnut, jo yksistään sen vuoksi ettei nykyinen urakehitys olisi ollut mahdollista niin monen äitiysloman kanssa. Nykyinen tukimalli suosii aivan alimmissa tuloluokissa lastentekoa - tuet innostavat tekemään lisää? Tuota en ole koskaan ymmärtänyt. Voi olla aika ankeaa kyytiä kun nykyistä tukijärjestelmää leikataan - ja ilmeisesti ihan syystä, johan Hyssäläkin ihmetteli oman puljunsa tolkutonta asumistukijärjestelmää. Voi kun nyyiset nuoret kykenisivät näkemään sen tulevaisuuden tiukemman tilanteen eivätkä liikaa luottaisi helppoihin tukiin.
Nyt puhuin palkansaajista, en tuen saajista. Jos mietitään että tollaselta 180 000€ ansaitsevilta otettaisiin 60 000 pois ja siirrettäisiin se pienituloisemman pariskunnan palkkoihin. Saisitte edelleen 120 000€ ja verotus pienenisi roimasti. Saisitte edelleen kuitenkin erittäin kohtuullisen elintason niillä tuloilla.
Toisessa päässä 40 000€/vuodessa tienaava pari saisi nyt palkkatuloja 60 000€/ vuodessa. Heillä vastaavasti verotus nousisi, mutta käteen jäisi silti enemmän rahaa kuin ennen. Pienemmissä palkkaluokissa tämä tarkottaisi myös niiden parjattujen tukien poistippumista; ihmiset ei tarvitse tukia kun tulevat toimeen omalla palkallaan.
Lopputulos raha jakaantuu tasaisemmin, se kiertää paremmin ja yhteiskunnan jakaman tuen tarve pienenee (lue verorahat).
Mutta ainiin, ei tämä tietenkään hyväosasille käy. Se on mukavaa tienata viisinkertaisesti rivityöntekijään nähden, ja sitten uhriintua kun joutuu maksamaan siitä 50% veroa.
Vielä pikaisesti ennen töihin syöksyä. Kuinkahan moni Suomessa töitä niin tiukasti tekevästä suostuisi malliisi? Sosialismi ei ole onnistunut missään ja Suomessa verotus tasaa noita tuloeroja jo enemmän kuin juuri missään muualla. Ja kuinka mallisi toimisi: yksityispuolen palkkoja siirrettäisiin pienipalkkaisille valtio- ja kuntasektorille, kuinka käytännössä lisäämällä yritysten verotusta? Ja mitä tästä seuraisi vapaassa markkinataloudessa, Englannissa jo pelätään pääkonttoreiden siirtymistä mantereelle Brexitin mukana? Mielenkiintoinen harvoitus sinulla muttei tuolla taida seuraavaa talous NObelia irrota.
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsiluku ole mitenkään ihmisen itsensä päätettävissä. Mekin toivomme useampaa, mutta ei mitään tietoa saammeko. Ensimmäisen alulle saannissa kesti 15 kk, ei ole mitenkään varmaa, että tulisin uudelleen raskaaksi.
Tämä tuntuu unohtuvan ihmisiltä.No tässä lienee enemmän pointtina se, mitä suunnitellaan ja millä perusteella.
Juu, oikein suunnitellaan, niin ei välttämättä saa ainuttakaan lasta.
Näitä on tutuissa monta pariskuntaa.
Mikään omaisuuden määrä ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Jos tuloilla pärjää niin se on jo järkevää, makuasia sitten, kuinka paljon sitä ylimääräistä hupirahaa haluaa jäävän. Tässäkin ketjussa on jotain hyvätuloisia ihmisiä joiden tekstejä lukiessa saisi käsityksen, että nippa nappa ruokaan on varaa ja ei missään nimessä kolmeen lapseen. :D Puhutaan asioita niiden oikeilla nimillä kuitenkin...
"Varaa" on suhteellinen käsite, varmaan kiinni siitä minkä kokee lapselleen tarpeelliseksi. Jos tuo on ruoka ja lämmin paikka nukkua, niitä lapsia voi tehdä paljon. Mutta jos tuohon sisältyy mahdollisuus hyvään elämään, hvään koulutukseen, ammattiin, hyvään itsetuntoon, tietoihin ja taitoihin joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan taitaa olla varaa huomattavasti vähempiin lapsiin. Koulutustaso helposto periytyy, sehän tiedetään, ja näyttää periytyvän nykyään huomattavasti yleisemmin kuin joskus 80luvulla. Miksikähän? Harvemmat uskaltavat ottaa opintolainoja epävarmassa maailmassa, ne vanhemmat auttavat niin kuin muuallakin maailmassa. Pyrky yliopistoihin on kova, monet hyödyntävät preppauskursseja jotka eivät ilmaisia ole. Erot nuorten välillä kielitaidossa, kansainvälisyydessä ja itsetunnossa suuria - osa päässyt vanhempien mukana kulkemaan ulkomailla, toisille se oma lähiö ja Tallinnanlaiva ne ainoat virikkeet. Duunarityöt vähenevät koko ajan, sen sijaan tarvitaan korkealle koulutettuja asiantuntijoita ja innovaattoreita eri aloille.
Haluan lapsilleni parasta niinkuin suurin osa vanhemmista. Tulevaisuuden maailmaan vaan tuo paras, tai riittävä apu hyvään elämään ei taida olla vain ruoka eteen ja rakkautta, he tarvitsevat paljon enemmän. Tuon hankin kahdelle lapselleni niillä yli sadan tonnin bruttopalkoilla. Ja tuota ei sossun korvauksilla heille valitettavasti kyetä antamaan eikä myöskään kolmen tonnin yhteisbruttopalkalla neljälle lapselle.
Niin, sitähän nimenomaan kommentillani sanoinkin, että makuasia tuo mikä on pakollisen jälkeen riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lukunsa sitten nämä "tienaamme 100 000 erkkiä vuodessa, mutta ei ole varaa kuin maks. yhteen lapseen". Palkkakuilu on kasvanut jo liian isoksi, kun osa taas elelee tahollaan tälläisessa hattaramaailmassa, jossa edes 100 000 bruttotulot vuodessa ei mukamas riitä.
Kyse on ihan siitä, minkälaisen elintason haluaa. Me tienaamme kaikkineen n. 80 000 euroa vuodessa, eikä meillä ole varaa yhteenkään lapseen. Kahdestaan elää näin tosi mukavasti, mutta lapsen kanssa joutuisi miettimään ja stressaamaan ja luopumaan nykyisestä vauraudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei se nyt vain ole päätettävissä. Voit raskautua ja kokea suuren katastrofin tai voit elää yltäkylläisyydessä eikä vain tärppää. Mulla on kaksi kaunista ja älykästä lasta, joten uskon että näin se kohtalo suunnitteli sen menevän. Eikä elämä ole kummankaan lapsen kanssa ollut aina helppoa ja siltikin olen älyttömän ylpeä lapsistani. Mun verta ja lihaa.
Mutta voiko vahingossa tulla raskaaksi neljä kertaa?
En tiedä, mä olen varmaankin joku lääketieteellinen poikkeus ja lääkäritkään eivät ole osanneet antaa syytä sille, miksi olen raskautunut useamman kerran ehkäisystä huolimatta. Ensimäisen kerran tulin raskaaksi, kun söin minipillereitä lukioaikana, tein abortin. Tämän jälkeen en enää luottanut pillereihin, vaan asennutin ehkäisykapselin, jonka käyttöikä on 5 vuotta, tulin raskaaksi, kun se oli ollut minulla 4 vuotta. Pidimme lapsen. Kolmannen kerran tulin raskaaksi, kun minulla oli hormonikirukka (ja tätä en enää ymmärrä mitenkään päin), esikoinen oli vasta alle vuoden vanha. Pidimme tämänkin lapsen. Nyt käytössä tuplaehkäisy ja kovasti haluaisin päästä katkaisemaan piuhat, mutta ilmeisesti olen liian nuori. Onneksi olen jo saanut tutkintoni suoritettua ja päässyt koulutusta vastaavaan työhön, mutta 2 lasta riittää. Ei ollut helppoa kahden pienen lapsen äitinä opiskella yliopistotutkintoa, mutta onneksi pystyin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tulisi miettiä. !!
Toisaalta on kyllä yhteiskunnallinen ongelma, jos kaksi kokopäivätyössä käyvää ihmistä pystyy vain nippanappa elättämään kaksi lasta. Elämisen kulut on silloin nousseet kohtuuttomam suuriksi suhteessa palkkatasoon.
Oma lukunsa sitten nämä "tienaamme 100 000 erkkiä vuodessa, mutta ei ole varaa kuin maks. yhteen lapseen". Palkkakuilu on kasvanut jo liian isoksi, kun osa taas elelee tahollaan tälläisessa hattaramaailmassa, jossa edes 100 000 bruttotulot vuodessa ei mukamas riitä.
Pakollisen elämän kuluja ei saa enää nostaa. Palkkaeroja tulisi pienentää, joka myös samalla tasaa sitä verotaakkaa pieni- ja suurituloisen välillä.
Kuule, kyllä progressiivinen verotus tasaa erittäin hyvin. Meillä ne bruttotulot n 180 t e, mutta käteen jää huomattavasti vähemmän. Ja palkankorotus häviää käytännössä lisäveroihin. Kaksi lasta joille kykenee tarjoamaan tarpeellisen. Itse en neljää lasta olisi halunnut, jo yksistään sen vuoksi ettei nykyinen urakehitys olisi ollut mahdollista niin monen äitiysloman kanssa. Nykyinen tukimalli suosii aivan alimmissa tuloluokissa lastentekoa - tuet innostavat tekemään lisää? Tuota en ole koskaan ymmärtänyt. Voi olla aika ankeaa kyytiä kun nykyistä tukijärjestelmää leikataan - ja ilmeisesti ihan syystä, johan Hyssäläkin ihmetteli oman puljunsa tolkutonta asumistukijärjestelmää. Voi kun nyyiset nuoret kykenisivät näkemään sen tulevaisuuden tiukemman tilanteen eivätkä liikaa luottaisi helppoihin tukiin.
Nyt puhuin palkansaajista, en tuen saajista. Jos mietitään että tollaselta 180 000€ ansaitsevilta otettaisiin 60 000 pois ja siirrettäisiin se pienituloisemman pariskunnan palkkoihin. Saisitte edelleen 120 000€ ja verotus pienenisi roimasti. Saisitte edelleen kuitenkin erittäin kohtuullisen elintason niillä tuloilla.
Toisessa päässä 40 000€/vuodessa tienaava pari saisi nyt palkkatuloja 60 000€/ vuodessa. Heillä vastaavasti verotus nousisi, mutta käteen jäisi silti enemmän rahaa kuin ennen. Pienemmissä palkkaluokissa tämä tarkottaisi myös niiden parjattujen tukien poistippumista; ihmiset ei tarvitse tukia kun tulevat toimeen omalla palkallaan.
Lopputulos raha jakaantuu tasaisemmin, se kiertää paremmin ja yhteiskunnan jakaman tuen tarve pienenee (lue verorahat).
Mutta ainiin, ei tämä tietenkään hyväosasille käy. Se on mukavaa tienata viisinkertaisesti rivityöntekijään nähden, ja sitten uhriintua kun joutuu maksamaan siitä 50% veroa.
Vielä pikaisesti ennen töihin syöksyä. Kuinkahan moni Suomessa töitä niin tiukasti tekevästä suostuisi malliisi? Sosialismi ei ole onnistunut missään ja Suomessa verotus tasaa noita tuloeroja jo enemmän kuin juuri missään muualla. Ja kuinka mallisi toimisi: yksityispuolen palkkoja siirrettäisiin pienipalkkaisille valtio- ja kuntasektorille, kuinka käytännössä lisäämällä yritysten verotusta? Ja mitä tästä seuraisi vapaassa markkinataloudessa, Englannissa jo pelätään pääkonttoreiden siirtymistä mantereelle Brexitin mukana? Mielenkiintoinen harvoitus sinulla muttei tuolla taida seuraavaa talous NObelia irrota.
Aivan. Eli sä haluat korkeimman koulutuksen (ilmaiseksi luonnollisesti), eniten töitä, eniten palkkaa, vähiten veroja ja korkeimman elintason. Ihan sama mitä muut saa, vaikka muille ei sitten riitä töitä, palkkaa eikä siten mitään muutakaan.
Tuollaisiakin valtioita on jo. Ne vaan ei ole hyvinvointiyhteiskuntia.
Kunnallisen puolen palkkoja myös valuu sinne yksityiselle sektorille kun ihmiset kuluttaa. Rahankierto se on kaiken a ja o, mutta eihän se nykymaailmassa toimi koska ahneus.
Muistakaa kuitenkin, että jos perheessä noin 23-28-vuotiaita "lapsia", tuolloin äitejä houkuttelemalla houkuteltiin jäämään kotiin. Kokoomus sai läpi kotihoidontuen, joka tuolloin oli suurempi, kuin keskivertopalkansaajan palkka!
Meidän perheessä esim. suurempi kuin kummankaan palkka tuolloin. Ja molemmilla koulutus ja ok työpaikat silloin. Kyllä siinä alkaa miettimään yhtälöä uudemman kerran, jos mahdollisuus hoitaa lapset kotona ja lisäksi pystyy vielä asuntolainaakin lyhentämään.
Sittenhän kaikki kääntyikin päälaelleen, mutta silloisessa nousuhuumassa ei ollut päättäjilläkään järkeä päässä, kuinka sitä olisi voinut olla pari-kolmekymppisillä sen enempää.
Jos esim. nyt voisi toinen vanhempi jäädä kotiin hoitamaan lasta ja tukea tähän saisi 1500-2000 euroa, valitsisiko moni tämän vaihtoehdon ja harkitsisi jopa sisaruksia esikoiselle?
Ei se lapsiluku ole mitenkään ihmisen itsensä päätettävissä. Mekin toivomme useampaa, mutta ei mitään tietoa saammeko. Ensimmäisen alulle saannissa kesti 15 kk, ei ole mitenkään varmaa, että tulisin uudelleen raskaaksi.
Tämä tuntuu unohtuvan ihmisiltä.